Asenne elämään

On se mutta toi rahan perässä juokseminen on aivan piip.

Juu niinhänse onnii oikiassa oot :)

Näi se vaa o,

Ap tiekkö että too much is too much.

Ei se aina mene niin. Pessimistisellä asenteella ei ainakaan pety, kun taas kerran tulee paskaa niskaan. Ei aina jaksa olla positiivinen, kun tietää jo ennakkoon ettei se huominen päivä mene sen paremmin kuin tämäkään päivä. Ennen olin minäkin positiivinen luonne, jaksoin uskoa parempaan huomiseen, mutta kanssakulkijat ja elämä opettivat mulle ettei mulle ole olemassakaan sitä parempaa huomista. Joten pelko persiissä odotan ett mihin helvettiin sitä seuraavaksi joutuu =(

Hymyilytti tuo ap:n linkki. Hei, paskaahan tulee niskaan, mutta periksi ei anneta koskaan. Sanoisin, että ainut asia mitä en ehkä kestäisi olisi oman lapsen menetys. Väkivallat lapsuudessa, alistamiset, pelot, ahdistukset, erot, latistetut itsetunnot, vielä näistä ainakin selvitty, sanoisinko voittajana, juuri sen hurttihuumorin turvin. Itseironialla ja sitkeydellä. Kuka sitä aina jaksaa olla kuin hangon keksi, mutta kaikesta voi oppia jotakin. Kasvaa henkisesti. Noh, mutta jokainen valitsee sen tapansa asennoitua ja jokaisella on se rajansa mitä kestää elämässä. Minun asenteeni on tämä. Laitetaanpa linkki:) http://www.youtube.com/watch?v=WlBiLNN1NhQ

empä noita linkkejä availlut, mutta näin kesän kynnyksellä, aurinko paistaa, on lämmin, linnut karjuu puissa, ikäväkin ihan uudet mittasuhteet. Talvella ikävä itketti, oli raskasta elää. Jotenkin nyt on outo, hulvaton olo suorastaan:) mieli virkeänä ja kevyenä herää uuteen päivään kuikuilemaan, mitä se tuokaan tullessaan. Aikakin auttaa unohtamaan ; vanha sanonta pitää paikkansa

Siihen on hyvä pyrkiä.