En enää tiedä onko elämä ollenkaan kannattavaa.
Kun asetan ikuisen levon haudan pohjalla toiseen vaakakuppiin ja elämän toiseen, vaaka kallistuu sinne ikuisen levon puolelle.
Nykyisin jokaikininen sekunti on kuin askel kuumilla hiilillä. Elämästäni on tullut kummallista tarpomista ilman ainoatakaan hengähdystaukoa. Pääni sisällä on jatkuva ajatusten myrsky. Olen kokoajan kireällä kuin viulunkieli. En ole viettänyt sekuntiakaan lomaa vuosikausiin. Nukuin hyvät yöunet viimeksi joskus varhaisteininä. Sitä mitä sängyssä öisin teen ei vuosiin ole voinut kutsua nukkumiseksi. Se on jotain outoa kukkumista unen ja valveillaolon välillä. Herään joka päivä zombina ja yritän keksiä jonkun syyn olla poistumatta kotoa ulko-oven sijaan parvekkeen kaiteen kautta.
Ajatus, että tätä samaa olisi luvassa vielä monta vuosikymmentä, tekee haudan levon erittäin houkuttelevaksi vaihtoehdoksi.
No, mitä sitten asialle voisi tehdä?
Onglmahan on siinä, että kaikilla tarjolla olevilla ratkaisuilla tuntuu olevan liian iso hinta; paljon isompi hinta kuin sillä, että päätyisi haudan pohjalle. Ymmärrän, että tämä saattaa vaikuttaa kaistapäiseltä. Miten millään muulla ratkaisulla voisi olla isompi hinta kuin koko elämän päättämisellä?
Katsokaas, se että eläisin eräänlaista kompromissielämää tietäen vetäväni vain tarkoin laskelmoitua roolia, on pahempi kohtalo kuin pehmustettu poikamiesboksi vaikkapa Hietaniemen hautausmaalla. En tiedä ymmärtääkö kukaan logiikkaa tämän takana, mutta omasta puolesta voin sanoa elämäni ajautuneen siihen pisteeseen, että tässä ajatusrakennelmassa on paljon perää.
Elämässä on yksinkertaisesti liikaa asioita, jotka tekevät siitä kannattamattoman kaltaiselleni ihmisille. Yksinäisyyspalstalla kun ollaan niin otetaan esimerkiksi seuran löytäminen.
Olen liikkunut reilut parikymmentä vuotta kestäneen elämäni aikana monissa, monissa porukoissa ja kaikissa havainnut erään erittäin räikeän yhtäläisyyden: kaikissa porukoissa sosiaalinen vuorovaikutus noudattaa hyvin tarkasti määriteltyä kaavoja. Puheenaiheet ja aktiviteetit on rajattu hyvin tarkasti tiettyihin sosiaalisesti hyväksyttyihin kategorioihin. Suomessa tämä tarkoittaa hyvin usein aktiviteeteissa ryyppäämistä ja puheenaiheissa tarinointia ryyppäämisestä. Jos sinulla on hiemankin ajatusta korvien välissä ja haluat laittaa näitä ajatuksiasi kuuluville, saa useimmiten osakseen kummastuneita katseita ja hiljaisuutta. Ihmiset tuijottavat kuin olisit kesken teatteriesityksen päättänyt poiketa käsikirjoituksessa annetuista vuorosainoista.
Kaveriporukoihin sulautuminen on aina vaatinut minulta pienen itsemuran. Olen joutunut sammuttaman ison osan todellisesta minästäni sopiakseni joukkoon. Takaraivossani olen kuitenkin tiedostanut vetäväni roolia. Olen usein miettinyt tunteeko kaikki ihmiset näin. Vetääkö kaikki näissä kaveripukoissa yhtä isoa roolia? Onko muut ihmiset vain parempia hiljentämään sen sisäisen kritiikin äänen, joka vaatii lopettamaan esittämisen? Onko heillä ollenkaan sellaista ääntä?
Toinen vaihtoehto on tietysti se, että muut ovat todella sellaisia kuin he porukoissa ulospäin näyttäytyvät, ja minä olen vain friikki, joka ei sovi oikein minnekään.
Kaikki mikä pätee kaverisuhteisiin voidaan soveltaa lähes suoraan parisuhteisiin.
Tyttöystävän löytäminen jos jokin vaatisi suuren hinnan. Jos et ole tiettyjen kaavojen piirrustusten mukainen, etkä ole opetellut ulkoa oikeaa käsikirjoitusta, on tyttöystävän löytyminen yhtä todennäköistä kuin lottovoitto. Voisin tietysti tehdä kaikki tarvittavat toimenpiteet maksimoidakseni mahdollisuut. Voisin alkaa bodaamaan, räpsimään kuvia six-päckistä deittisivustoille, alkaa juoksemaan baareissa, muokata ajatusmaailmani, käyttäytymismallini ja kiinnostuksenkohteeni oikeanlaisiksi. Siihen vielä tekorusketus ja pesti jostain tosi-tv sarjasta niin johan riittäisi naisia ja elämä olisi niin vitun upeeta.
Mutta jälleen kerran tämä olisi liian suuri hinta pelkästä parisuhteesta tai yhden illan seikkailuista. En pystyisi elää sen tiedon kanssa, että elämäni ja niin sanottu onneni perustuisi tarkasti laskelmoituun rooliin. Se olisi vain keinotekoista onnea, ei aitoa onnea.
Paljon mielummin menisin hyvin pehmustettuun arkkuun nukkumaan.
Usein tulee mietittyä olenko liian huono tälle maailmalle vai onko tämä maailma liian huono minulle.
Kun asetan ikuisen levon haudan pohjalla toiseen vaakakuppiin ja elämän toiseen, vaaka kallistuu sinne ikuisen levon puolelle.
Nykyisin jokaikininen sekunti on kuin askel kuumilla hiilillä. Elämästäni on tullut kummallista tarpomista ilman ainoatakaan hengähdystaukoa. Pääni sisällä on jatkuva ajatusten myrsky. Olen kokoajan kireällä kuin viulunkieli. En ole viettänyt sekuntiakaan lomaa vuosikausiin. Nukuin hyvät yöunet viimeksi joskus varhaisteininä. Sitä mitä sängyssä öisin teen ei vuosiin ole voinut kutsua nukkumiseksi. Se on jotain outoa kukkumista unen ja valveillaolon välillä. Herään joka päivä zombina ja yritän keksiä jonkun syyn olla poistumatta kotoa ulko-oven sijaan parvekkeen kaiteen kautta.
Ajatus, että tätä samaa olisi luvassa vielä monta vuosikymmentä, tekee haudan levon erittäin houkuttelevaksi vaihtoehdoksi.
No, mitä sitten asialle voisi tehdä?
Onglmahan on siinä, että kaikilla tarjolla olevilla ratkaisuilla tuntuu olevan liian iso hinta; paljon isompi hinta kuin sillä, että päätyisi haudan pohjalle. Ymmärrän, että tämä saattaa vaikuttaa kaistapäiseltä. Miten millään muulla ratkaisulla voisi olla isompi hinta kuin koko elämän päättämisellä?
Katsokaas, se että eläisin eräänlaista kompromissielämää tietäen vetäväni vain tarkoin laskelmoitua roolia, on pahempi kohtalo kuin pehmustettu poikamiesboksi vaikkapa Hietaniemen hautausmaalla. En tiedä ymmärtääkö kukaan logiikkaa tämän takana, mutta omasta puolesta voin sanoa elämäni ajautuneen siihen pisteeseen, että tässä ajatusrakennelmassa on paljon perää.
Elämässä on yksinkertaisesti liikaa asioita, jotka tekevät siitä kannattamattoman kaltaiselleni ihmisille. Yksinäisyyspalstalla kun ollaan niin otetaan esimerkiksi seuran löytäminen.
Olen liikkunut reilut parikymmentä vuotta kestäneen elämäni aikana monissa, monissa porukoissa ja kaikissa havainnut erään erittäin räikeän yhtäläisyyden: kaikissa porukoissa sosiaalinen vuorovaikutus noudattaa hyvin tarkasti määriteltyä kaavoja. Puheenaiheet ja aktiviteetit on rajattu hyvin tarkasti tiettyihin sosiaalisesti hyväksyttyihin kategorioihin. Suomessa tämä tarkoittaa hyvin usein aktiviteeteissa ryyppäämistä ja puheenaiheissa tarinointia ryyppäämisestä. Jos sinulla on hiemankin ajatusta korvien välissä ja haluat laittaa näitä ajatuksiasi kuuluville, saa useimmiten osakseen kummastuneita katseita ja hiljaisuutta. Ihmiset tuijottavat kuin olisit kesken teatteriesityksen päättänyt poiketa käsikirjoituksessa annetuista vuorosainoista.
Kaveriporukoihin sulautuminen on aina vaatinut minulta pienen itsemuran. Olen joutunut sammuttaman ison osan todellisesta minästäni sopiakseni joukkoon. Takaraivossani olen kuitenkin tiedostanut vetäväni roolia. Olen usein miettinyt tunteeko kaikki ihmiset näin. Vetääkö kaikki näissä kaveripukoissa yhtä isoa roolia? Onko muut ihmiset vain parempia hiljentämään sen sisäisen kritiikin äänen, joka vaatii lopettamaan esittämisen? Onko heillä ollenkaan sellaista ääntä?
Toinen vaihtoehto on tietysti se, että muut ovat todella sellaisia kuin he porukoissa ulospäin näyttäytyvät, ja minä olen vain friikki, joka ei sovi oikein minnekään.
Kaikki mikä pätee kaverisuhteisiin voidaan soveltaa lähes suoraan parisuhteisiin.
Tyttöystävän löytäminen jos jokin vaatisi suuren hinnan. Jos et ole tiettyjen kaavojen piirrustusten mukainen, etkä ole opetellut ulkoa oikeaa käsikirjoitusta, on tyttöystävän löytyminen yhtä todennäköistä kuin lottovoitto. Voisin tietysti tehdä kaikki tarvittavat toimenpiteet maksimoidakseni mahdollisuut. Voisin alkaa bodaamaan, räpsimään kuvia six-päckistä deittisivustoille, alkaa juoksemaan baareissa, muokata ajatusmaailmani, käyttäytymismallini ja kiinnostuksenkohteeni oikeanlaisiksi. Siihen vielä tekorusketus ja pesti jostain tosi-tv sarjasta niin johan riittäisi naisia ja elämä olisi niin vitun upeeta.
Mutta jälleen kerran tämä olisi liian suuri hinta pelkästä parisuhteesta tai yhden illan seikkailuista. En pystyisi elää sen tiedon kanssa, että elämäni ja niin sanottu onneni perustuisi tarkasti laskelmoituun rooliin. Se olisi vain keinotekoista onnea, ei aitoa onnea.
Paljon mielummin menisin hyvin pehmustettuun arkkuun nukkumaan.
Usein tulee mietittyä olenko liian huono tälle maailmalle vai onko tämä maailma liian huono minulle.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Mä mietin joka päivä oonko syntyny väärälle planeetalle.... ;)
En tunne kuuluvani siihen valtaosaan siitä porukasta mitä baareissa pyörii. Toki olen onnistunut löytämään niitäkin ihmisiä, jotka osaavat keskustella syvällisemminkin. Mutta olen kyllä saanut kokea sitäkin, että on katsottu, että mikäs ihme hihhuli tuo on... Kyllä sen jälkeen, kun on käynyt hyvästelemässä rakkaan ystävän, joka on ollut kuoleena 4 päivää, miettii elämää aika hiton eri tavalla. En minä jaksa välittää jostain pinnallisuudesta. Arvostan ihan muita asioita.
Toki osaan bilettää, vetää perseet niinku muutkin. Lähteä jonkun miehen matkaan. Mutta se ei oo mun juttu. En nauti yhdenillanjutuista ja oonkin ne päättänyt lopettaa. Pidän seksistä, mutta haluan, että se mies oikeasti haluaa mua. Aina oon kai ollut tälläinen. Johtuen osaksi varmasti siitä, että olen oikeasti viettänyt täysin erillaisen elämän kuin kaikki tuttuni.
Ei ole kertoa miehille hienoja tarinoita siitä mitä kaikkea mageeta sitä on elämänsä aikana saavuttanut, mitä mielenkiintoista on tehnyt. Minä masennuin vakavasti nuorena ja siinä meni 15 vuotta jossain vi*un usvassa, tosi yksinäisenä Ei sillä tarinalla pärjätä sinkkumarkkinoilla. Ei ei, täytyy olla hyvin koulutettu ja on pitänyt pärjätä elämässä....En usko, että koskaan tapaan sellaista miestä joka arvostaisi ja rakastaisi minua menneisyydestäni huolimatta.
Kyllä se haudan lepo houkuttelee taas päivä päivältä enemmän............
Mukavaa lukea että meitä on muitakin, että ei ole yksin.
Ttäällä myös yksi jonka elämä on ollut yhtä roolinvetoa, kunnes erinäisistä syistä johtuen "heräsin, en vain enää jaksanut esittää muuta kuin mitä ihan oikeasti olen.
Toki aikoinani mietin noita lopullisia lepopaikkajuttuja myös, juuri tuossa parinkympin kieppeillä.
Mutta aikaa myöten ne jutut jäi koska kuitenkin olen kiinnostunut elämästä sen eri muodoissa ja ymmärtänyt että kukin elää tavllaan ja maksaa siitä hintaa päivän kurssissa.
Niinpä palloilen täällä nyt oman itsenäni ja paskat välittäen hyväksytäänkö porukkaan vai ei.
Kuule sinulla on se elämisen etsinnän juju vielä löytymättä. Ei se niistä kaljaporukoista löydy ja jo se kaljan juonti on yski pakokenino sille todelliselle elämälle. Ja ei se tyttöystäväkään tuo sinulle sitä psyvää onnea jos et pääse yhteyteen oman sisimpäsi ja myös Luojasi kanssa.
Ihminen löytää olemassaolon tarkoituksen ja mielekkyyden vasta kohdatessa yhteyden Jumalan kassa ja sittenkin sielun rikkinäisyys tarvitsee lisäksi myös terapeuttista hoitoa.
Sinne arkun pohjalle makamaan kyllä me sitten joskus päästään. Siihen ei tarvitse edes aktiivisesti kilvoitella.
Olet tainnut hakea onnea ihan vääristä paikoista.
Arvasin, että hihhulointihan se taas alkaa kun kertoo halustaan kuolla. Ajattelin lisätä loppuun kappaleen, jossa olisin käsitellyt "jonkun enemmän" kaipuuta ja maininnut miten hihhulit aina kutsuvat sitä jumalan kaipuuksi ja ovat siksi aina tyrkyttämässä satujansa. En kuitenkaan jaksanut lisätä, koska teksti oli jo pitkä.
Jos olisi mahdollista, hankkisin lähestymiskiellon kaikille maailman hihhuleille.
Vihaan hihhuleita yli kaiken.
Vihaan sitä miten hihhulit kuvittelevat jakavansa viisaita neuvoja, vaikka todellisuudessa heidän neuvonsa on mitä pahinta hevonpaskaa. Vihaan hihhuleiden ylimielistä asennetta maailmankaikkeutta kohtaan. Mikään ei ole itsekkäämpää kuin luoda omassa päässään kaikkivoipa mielikuvituskaveri ja kuvitella kaiken pyörivän oman navan ympärillä.
Tutkimuksissa on huomattu, että kun hihhulit pohtivat päässään mitä jumala tahtoo, he todellisuudessa miettivät mitä he itse tahtovat. Toisin sanoen, hihhulit kuvittelevat oman tahtonsa olevan jumalan täydellinen ja erehtymätön tahto. Ei todellakaan mikään yllättävä havainto. Näkeehän sen vähän tyhmempikin hihhuleiden toiminnasta. Jokaisella hihhulilla on oma käsityksensä jumalan tahdosta. Ja jotenkin kummasti se jumalan tahto aina myötäilee hihhulin omia mielipiteitä.
Työnnä jumala niin syvälle perseeseesi kuin vain suinkin menee ja häivy vittuun.
Oksetat minua.
Sinä olet sitten jälleen erittäin hyvä esimerkki ja todistus siitä etttä ateistisella maailmankatsomuksella ei ole mitään tarjottavana ihmiselle. On se todella ankea ja lohduton vakaumus. Itse sen juuri annat ymmärtää. Ja jos uskot niin et sinä edes haudassa tunne lepääväsi. Sekin on ateistille täyttä utopiaa: etkö ole ajatellut? Miksi sitten et toteuta aikomustasi jos noin olet päättänyt. Täällä valittlöet ja vuodatat itsesääliäsi. Itseppähän kohtalosi valitset. Ei sinua väkisin taivaaaseen viedä.
"Sinä olet sitten jälleen erittäin hyvä esimerkki ja todistus siitä etttä ateistisella maailmankatsomuksella ei ole mitään tarjottavana ihmiselle. On se todella ankea ja lohduton vakaumus. "
Ateisti on henkilö, joka tietää, että uskonnot ovat huuhaata (ja jopa vaarallisia) tässä maailmassa. Persoonallista jumalaa ei ole olemassa. Ateistilla ei ole uskoa olemattomaan henkilöön. Muuta ateismi ei ole. Se ei kerro, miten meidän tulisi elää tai mikä on elämän tarkoitus. Ateismi kieltää jumalan olemssa olon olemassa olevien todisteiden perusteella.
Elämä on tässä ja nyt. Vain tämä hetki on elämämme.
"You are not your mind."
Alla olevasta linkistä voi löytyä apua jollekin. Minulla se vähän avasi silmiä.
http://www.truthcontest.com/entries/the-present-universal-truth/
"kuvitella kaiken pyörivän oman navan ympärillä"
EI vaan nimenomaan ei oman navan ympärillä, se vie tuhoon. Vaan elämä pyörii (tai siis elämä itsessään on Jumala) Luojan ympärillä. Se on aikas vapauttavaa.
Painu vittuun hihhuli.
miettiä liikaa porukkaan "sulautumista." Ihmiset on niin mielialojensa orjia ja sillä päällä mikä sattuu vitutuskäyrä olemaan,,,,, Eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos omituiset oikuttelut. Onneksi sentään järkipuheita jokainen kuuntelee jossain määrin. Small talkin harrastelijat mudosteleekin omia vapaa-ajan ryhmiään. EVVK sellainen pinnallinen kakan jauhaminen. Kukin tyylillään. Olen huomannut, että onneksi on myös aika paljon syvällsiempiäkin ihmisiä, heihin ei vain törmää kovin usein, sillä suurin osa lymyilee "luolissaan" :DDD
Aloittajalle ja samanhenkisille. Samanlaisia ajatuksia itselläkin on sillä erotuksella, että koskaan en oo aatellu päättäväni päiviäni. Noissa porukoissa oleminen, töissä ainakin on niin saatanan tyhmää porukkaa, ettei niiten kans viiti vaivautua alentumaan puhumaan, jutut liikkuu "kuinka monta kertaa käyny vessassa päivän aikana, mitä pennut taas teki eilen(nämä lasten kautta eläjät)" ja kuinka käydään feisbuukissa, että tuntisi itsensä tärkeäksi. Feisbuukihan onkin narsisiten kokoontumispaikka, ja jumalauta ne nörttijätkät nauraa kääriessään miljoonia taskuunsa, kun iskivät feisbuukilla kultasuoneen, ihminen kun on niin helvetin riippuvainen siitä, että mitä muut ajattelee minusta. Sitten koetetaan otta kauhean kooleja kuvia sinne feisbuukiin vaikka oltais minkälaisia mätisäkkejä.
Mä en yksinkertaisesti viitsi keskustella tyhmien ihmisten, minu aivoni vaativat älyllistä haastetta, siksipä en yleensä puhu mitään työkavereilleni, sillä heiän ajattelunsa on torimuija-tasolla ja vitsit ala-arvoisia.
Tottakai tunnen itseni hirveän yksinäiseksi, mutta onneksi mulla on pari kolme hyvää ja erittäin hyvää ystävää, jotka tuntee minut vuosikymmenien takaa.
Ei älkää päättäkö päiviänne, katotaan kortit loppuun.
Olen itsekkin aikoinani roikkunu baareissa ja semmosissa sonnanjauhamiskännäämisporukoissa, silloinhnan se olikin nuoruuden iloa ja riemua ja mokailua, mutta nykyään ei maistu ollenkaan, ehkä se keski-ikä painaa päälle, toisekseen meillä on töissä niin helvetin tyhmää porukka, ettei kukaan itseään arvostava lähde "muka virkistäytymään" jonnekin illan viettoon.
Parempi oma seura kuin huono seura.
Aloittajalle- ootko koettanut etsiä jotain henkevää keskustelukerhoa?
On myös ystävällisiä ihmisiä, tyyliin torimuijat, mutta kannattaa tosiaan miettiä mitä heille juttelee ettei pian koko tori tiedä. Minä en voi sietää ilkeitä ihmisiä, jotka ovat samalla tyhmiä. Niitä on paljon työpiakoilla.
Se on aivan totta, että jotkut poloiset elävät kokonaan lastensa kautta. Facebook on pilalla, ihmiset eivät osaa käyttää sitä fiksusti.
Ruikuti ruikuti ruikuti.. Kaverit eivät leiki minun ehdoillani joten nyyhkytänpä netissä.
Kasva aikuiseksi.
Huoh......eipä sielläkään taida järki paljoa päätä pakottaa.
Aivan. Olen sellaisten ihmisten joukossa, jotka elävät ja olevat ihan eri ehdoilla kuin minä. En kuulu joukkoon, koen itseni yksinäiseksi. Mutta mitä tekemistä sillä on aikuisuuden kanssa?
Haluaisin löytää joukon ihmisiä, jotka ovat päätyneet elämään ja olemaan samalla tapaa kuin minä. Aivan varmasti sellaisiakin tyyppejä on olemassa. Miksi minun siiis pitäisi väkisin sulautua erilaiseen joukkoon ja tehdä kompromissi itseni ja minuuteni suhteen, kun varmasti voisin löytää porukan jossa voi olla täydesti se mitä olen eikä kenelläkään ole siihen poikittaista sanaa sanottavana?
Mieluummin olen itseni kaltaisten "mustien lampaiden" laumassa kuin hukutan itseni naamion alle sulautuakseni sinne, mihin en kuulu.
Leimautuminen,sinä ja minä.On niin helppoa olla kaltaisensa.Kauniin,äärettömän yksinäisen ja tähtivaloa tulvivan taivaan öinen havannointi saattaa uuvuttaa rauhaisaan uneen.Olisipa jokaisella ihmisellä oma tähti.
Minä en ainakaan usko mihinkään Jumalaan ja pälä pälä....
Mut joo, on niitä kivojakin, aitoja ihmisiä olemassa, ne pitää vaan löytää.
Kaikki jotka hautaan haluatte,perustakaa ryhmä!
Menkää kimpassa hautaan sopimallanne tavalla,niin ainakin viimeisenä päivänä on samanhenkisiä "ystäviä " ympärillä.
Voi miten nätisti täällä taas kirjoitellaan!!! ;DD
Hei rakkaat ihmiset, älkää pliis edes leikkikö ajatuksella, miettikää ystävät rakkaat niitä läheisiä, äitejä ja isiä ja sisaruksia, ystäviä jotka teitä jäävät suremaan, ikävöimään ja syyllisyyttä tuntemaan loppuelämäksi, sitäkö oikeasti haluat?
Tästä seuraa luontevasti kysymys: onko elämää elettävä väkisin muita varten?
Minusta ei. Tänne syntyvällä ei mielestäni ole velvoitetta jatkaa kitkeräksi muuttuneet elämänsä lusikointia hampaat irvessä vai siksi, ettei hänet maailmaan saattaneille tai hänet tunteneille tulisi "paha mieli". Eri asia on, jos on itse päättänyt lisääntyä. Pienen lapsen vanhemmalla voi ajatella olevan edes jonkinlaisen velvollisuuden pysyä hengissä koska on valinnut, että ottaa vastuun muistakin kuin itsestään.
Elässään moni ihminen on ympäristölleen yhdentekevä, vasta kuolleena hänestä tulee merkityksellinen. Mutta silloinkin vain siksi, koska hänen ratkaisunsa aiheuttaa epämukavia tuntemuksia jäljelle jääneille.
Moni ihminen jätetään yksin kantamaan taakkaansa - olipa se psyykkinen tai aivan konkreettinen kuten sairaus tai köyhyys. "Rakkaita läheisiä" ja ystäviä ei välttämättä kiinnosta lainkaan se, miksi ihminen kokee kuoleman elämää houkuttavammaksi vaihtoehdoksi. Ahdistavista ajatuksistaan tai kokemuksistaan kertova sysätään usein vaivihkaa syrjään kuin peläten, että hänen onnettomuutensa tarttuisi. Näin toimivat monet niistä samanmielisten hymisijöiden kuoroista, joita monet erehtyvät ystäväpiirikseen luulemaan.
Taakkaansa alle uupuneen päätettyä päivänsä ollaankin joko tuomitsemassa hänen tekonsa itsekkääksi tai voivottelemassa kuinka kauheaa surua hän teollaan toisille aiheutti. Jos tämä ei ole itsekästä, en tiedä mikä on.
Lopuksi: miksi itsemurhan ajatteleminen olisi ajatusleikkiä? Itsemurha voi olla myös tarkkaan harkittu ja punnnittu vaihtoehto ihmisen _itsensä mielestä_ arvottomaksi tai epätyydyttäväksi muuttuneelle elämälle. Sillä kukaan muuhan elämän mielekkyyttä ei voi arvioida kuin sitä elävä itse.
Jään näine hyvineni odottamaan hihhulien vastalausemyrskyä elämän mielekkyydestä.
Mulla ainaki fiilikset vaihtelee. Välil menee tosi huonosti ja sit taas vähä paremmin. Kunhan sit aina huonompina päivinä käyn täällä ruikuttamassa, niinkuin joku asian kauniisti ilmaisi! Parempi se on, et ihmiset tääl sanoo jos oikeesti ottaa päähän! Pitäiskö sitä valehdella, et voi kun on elämä ihanaa??!!! Muut, itseni mukaanlukien silloin tälllöin, voimme sitten tsempata eteenpäin...
Onks jollain tästä nyt sit valittamisen aihetta. Antaa tulla vaan!!! ;)
Joku utelias käy lukemassa täällä, juuri tämmönen torimuijatyyppi, jotta voi kirjottaa "ammu ittes aamunkoitteessa". Varokaa just näitä torimuija-tyyppejä vaikkapa töissä-kyselevät tekohymy naamalla pää kallellaan ,että mitä sulle kuuluu-haha, en kerro niile koskaan mitään toodella merkittävää vaikka ne oottaa jotian järisyttävää avautumista, jotta vois kertoa toiselle torimuijalle, mitä on taas saanu kuulla, kun on muka sopivasti kaveerannu.
Tuohon uskonlahkoon kuulumiseen-Ranskan Guyanassa 1978 oli oiva esimerkki, kun tekivät joukkoitsemurhan kuuluessaan siihen kummaan lahkoon, löytyy varmaan guuglettamalla. En siis kannata tämmösiä sisäänlämpeäviä uskonlahkoja, uskon vain maalaisjärkeen ja oikeudenmukaisuuteen. Mutta aina pitää olla pientä anarkismia ja vastustaa yhteiskuntaa tekemällä pikkujäynää, tuntee itsensä ovelaksi ja kykeneväksi.
Minne perustetaan tämä omituisten otusten kerho r.y. eli rymytään yhdessä(suora lainaus Rölli-peikolta).Joku sitä pohti tuolla ylempänä.
aloittaja vaikuttaa vähän oudolta, mutta niin olen minäkin, pitää muistaa että aina jos on valmis tekemään tarpeeksi suuren käännöksen elämässä niin on ``toivoa``, olkoon se käänös sitten vaikka itsemurha.
Aloittaja tekee siinä kyllä virheen että reagoi provosoijille. He haluavat aina vain voiton tunteen, ja vaihtavat logiikkaa ja arvoja tilanteen mukaan.
Kyllä jo ihan täältä suomi24:stä luulisi löytyvän joku samoilla ajatuksilla. Voit laittaakin vaikka minulle viestiä jos satut olemaan kiinnostunut juttuseurasta, vaikutit nimittäin ihan hyvältä tyypiltä.
"Usein tulee mietittyä olenko liian huono tälle maailmalle vai onko tämä maailma liian huono minulle."
Ihminen tarvitsee perustarpeet kuten asunnon, ruokaa ja vaatteita elääkseen. Toki muitakin tarpeita ihmisellä on mutta ihminen joka tapauksessa tarvitsee rahaa elääkseen. Yhteiskunnan nykyinen rakenne on sellainen että se tukee kieroja, ahneita, valehtelevia ja ilkeitä ihmisiä. En tiedä saako tällaista järjestelmää muutettua mitenkään muuten kuin että kapitalismista luovuttaisiin.
http://www.kaleva.fi/teemat/hyva-elama/elama/tutkimus-rikkaat-alttiimpia-huijauksiin-ja-valheisiin/569414/
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/akava-pomo-yritysjohdon-ahneus-on-iso-talousongelma/554708/
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10383703
Kaipaat selkeästi seuraa, ystäviä ja kenties hyvää auktoriteettia. Hyvät auktoriteetit ovat usein niitä jotka elävät omaa elämää eivätkä välttämättä kaipaa ystäviä tai eivät hakeudu muiden seuraan. Jos joku ihminen tuo omia näkemyksiä julki maailmassa, tulevat ihmiset kyseenalaistamaan heidän näkemykset tai käyttämään heitä ja heidän näkemyksiä hyväksi. Ihmiset ovat oppineet tai heidät on opetettu siihen että muita ihmisiä käytetään hyväksi. Yhteiskunta kouluttaa ihmisiä itsekkyyteen ja sellaiseen toimintaan mistä on usein haittaa muille ihmisille. Tätä kautta kaikki rehellisyys ja ystävien arvostaminen katoaa. Jos kaipaa parempaa maailmaa, on ainoa keino taistella oikeudenmukaisuuden puolesta toimimalla oikeudenmukaisesti. Oikeudenmukaiselle ihmiselle löytyy aina seuraa jos hänellä on jotain ajatuksia miten maailmasta saataisiin oikeudenmukaisempi. Ei kuitenkaan kannata huolia sellaista seuraa joka on valmis tinkimään omasta oikeudenmukaisuudesta. Jos ihminen toimii kuten muut, ei mikään muutu ja elämä on sitä samaa kärsimystä mitä se on aina ollut.
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/tutkimus-aikuiset-valehtelevat-kolmesti-paivassa-/art-1288360317129.html
http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=harjoitus tekee mestarin - myös valehtelussa&source=web&cd=1&ved=0CG4QFjAA&url=http://www.tekniikkatalous.fi/tyo/harjoitus tekee mestarin myos valehtelussa/a576185&ei=K5quT_-9E9D34QSMn8yKCQ&usg=AFQjCNEPlkBqQGyrThCj2hJXGetbbA88Rw
"olen kuitenkin tiedostanut vetäväni roolia."
Jos esität erilaista mitä todellisuudessa olet, valehtelet muille ihmisille. Jos itse uskot maailman toimivan valheiden varassa, olet monilta osin oikeassa, mutta se ei tarkoita etteikö ihmisiä laitettaisi vastuuseen valheista. Ei kannata olla niiden ihmisten seurassa jotka eivät hyväksy sellaista ajatusmaailmaa mistä sinä pidät. Maailmassa on 7 miljardia ihmistä. Eiköhän internetin kautta löydy niitä joilla on samanlaisia kiinnostuksenkohteita mitä sinulla. Jos et itse ole varma mistä sinun pitäisi olla kiinnostunut ja hengailet kavereiden kanssa sen vuoksi että etsit kiinnostuksenkohteita, olet täysin väärillä jäljillä. Jos et saa kavereiltasi mitään vastakaikua kun tuot omia näkemyksiä esille, miksi saisit myöhemminkään? Kaverisi ei voi tietää sinun ajatusmaailmasta eivätkä he voi auttaa sinua löytämään sitä mitä sinä etsit. Kavereista voi olla hyötyä silloin kun heille esittää selkeitä kysymyksiä ja odottaa selkeitä vastauksia. Hengailusta sen sijaan ei ole mitään muuta kuin haittaa.
Elämässä ei ole voittajia. On ainoastaan häviäjiä. Ihminen saattaa saada tyydytystä siitä jos hän on hetken aikaa voitolla (vaikkapa valheiden avulla), mutta kaikki hauskuus päättyy aikanaan. Maailma on liian huono sinulle aivan kuten se on liian huono minulle ja monille muillekin. Asialle voi yrittää tehdä jotain, mutta pitempiaikainen hyvyys löytyy useimmiten vaivannäön kautta.
ett ole varmaan yksin ajatustesi kanssa ja kysymyksen tätäkö elämä on ? roolipeliä ? ihmiset vaikuttaa olevan aika pinnallsia.... harvoin puhutaan syvällisiä asioita mikä on ikävää...
itselläni tuli mieleen että en todellakaan tiedä monenkaan ns. ystävän vointia esim. jos kysyy saa vastausksen" joo hyvin voin " ihmiset ei avaudu tai ei halua sitä tehdä jostain syystä silloin elämä muuttuu aika pinnalliseksi. on ihmisä joita olen tavannut jonku hassun tunnin ja saanut tietää heistä enemmän kuin joistakin joita olen tuntenut vuosikausia.
taitaa suurin osa pelata roolipeliä. en pidä siitä itsekkään. mutta olen oppinut että välttelen niitä ihmisä jotka eivät oikeastaan anna minulle mitään. pidän kiinni niistä harvoista avoimista ihmisistä.
ei kannata ajatella arkkuun menoa.. yksinäisenä ihmisenä sinä voit vaikuttaa paljon elämääsi.
mitäs jos starttaat täällä netillä blogin samoin ajatteleville ? sillä uskon että meitä on monta.
liian moni ihminen kerää mammonaa ja se tarkoittaa paljon työtä,perhe ja ihmissuhteet jäävät toissijalle. kulisssit on pidettävä yllä hinnalla millä hyvänsä kunnes romahtaa avioeron, henkisenhuonovointisuuden tai konkurssin
muodossa.
ett ole liian huono ja unohda kuolema. hanki harraste tai rupee kuntoileen, se auttaa paljon puhdistamaan sisäistä huonovointisuutta.tiedän sen kokemuksesta. hien mukana lähtee myös negatiiviset ajatukset.
"harvoin puhutaan syvällisiä asioita mikä on ikävää"
Ei ole. Syvällisten asioiden puiminen on ikävää. Kukaan ei tiedä, eikä voi tietää, mikä on elämän tarkoitus. Tai mitä lie skeidaa milloinkin kelailee. Voi noita asioita pohtia, mutta ei siinä tule hullua hurskaammaksi. Ainoastaan pelokkaaksi, ahdistuneeksi ja masentuneeksi. Silkkaa ajanhukkaa ja itsensä kiusaamista. Mieluummin käytän aikani nauttimiseen, juon vaikka kaljaa.
Sopuli tuli ulos kolostaan piipittämään meille elämän suuria viisauksia.
Jaa että aivot pitäisi ihan vapaaehtoisesti laittaa narikkaan?
Miksi? Senkö takia, että se on helpoin tie? Eli siis elämä on vain ja ainoastaan sitä, että jokaisessa käänteessä valitaan se tie, joka antaa suurimman ja välittömimmän tyydytyksen? Siihenkö sinun sopulielämäsi perustuu?
Juo sinä vain kaljaa ja vajoa itseksesi keskinkertaisuuden suohon jos se teikäläistä niin houkuttaa. Sovit hyvin joukkoon tässä juoppometsäläisten maassa. Annatte ainakin mukavasti pelitilaa niille, joita keskinkertaisuuden suo ei kiinnosta.
Toivon, ettei kukaan ajattelukykyinen mene ottamaan vaaria tämän sopulin neuvoista.
Asia on joka tapauksessa niin, ettei tuommoisten asioiden pohtiminen vie yhtään mihinkään. Siinä jää vain vallomaan ajatuksiensa sekaan. Pahimmassa tapauksessa hurahdat uskoon.
Ne ihmiset, jotka ovat saaneet elämässään jotain aikaan, ovat tehneet haluamansa asiat turhuuksia ja muiden mielipiteitä ajattelematta. Mutta mikäs siinä, jos haluat olla paikallaan jumittava nössö, joka ei koskaan tee elämässään mitään merkittävää tai saa hankittua plösöduunaria enempää omaisuutta. Mun puolesta saat hieroa päässäsi edestakaisin jotain "syvällisyyksiä" vaikka ikuisesti, mutta sillä tavalla et tule koskaan pääsemään eteenpäin.
"Asia on joka tapauksessa niin, ettei tuommoisten asioiden pohtiminen vie yhtään
mihinkään."
Minkä "tuommoisten"? Eihän tässä ollut kyse muusta kuin syvällisistä ajatuksista, ja nyt olet jo onnistunut rajaamaan syvällisen ajattelun johonkin "tuommoisiin".
Tällaista tämä sopulien kanssa väitteleminen on. Kun sopuli itse myöntää välttelevänsä syvällistä ajattelua, ei syvällistä keskustelua häneltä voi toivoa. Sopuli tavallaan tietämättään kumoaa väitteensä, että syvällinen ajattelu on turhaa. Sehän ei selvästikään ole turhaa. Sitä tarvitaan, jotta ei väittelyssä ala sössöttämään kaikkea paskaa.
Onko sopulille juolahtanut mieleen, että esimerkiksi maailman suurimmat kirjallisuuden teokset ovat syntyneet koska joku ihminen "jäi vain vallomaan ajatuksiensa sekaan"?
Ymmärrän toki, ettei sopulien maailmassa tällaisilla asiaoilla välttämättä ole virkaa. Teille kun elämän huippukohta on kaljan juominen.
"Ne ihmiset, jotka ovat saaneet elämässään jotain aikaan, ovat tehneet haluamansa asiat turhuuksia ja muiden mielipiteitä ajattelematta."
Öm, mitä muiden mielipiteillä on tekemistä aiheen kanssa?
Nyt yrität jotain kummaa sopulilogiikkaa, jonka mukaan elämässään jotain aikaa saaneet ovat nimenomaan välttäneet syvällistä ajattelua (oletan, että tarkoitat turhuuksilla syvällistä ajattelua).
"Mutta mikäs siinä, jos haluat olla paikallaan jumittava nössö, joka ei koskaan tee elämässään mitään merkittävää tai saa hankittua plösöduunaria enempää omaisuutta."
Ja tämän välttämiseksi nimeomaan pitää pohtia syvällisiä. Olet jostain kumman syystä kääntänyt asian päälaelleen. Onko aivoissasi päässyt muutama johto menemään ristiin? Toki ongelma voi olla semanttinen, mutta en usko.
"Mun puolesta saat hieroa päässäsi edestakaisin jotain "syvällisyyksiä" vaikka ikuisesti, mutta sillä tavalla et tule koskaan pääsemään eteenpäin."
Kuten jo mainitsin, maailmassa on saatu aikaan suuria juuri siksi, että joku on "hieronut päässään destakaisin jotain syvällisyyksiä". Se, että et tätä asiaa ymmärrä vaan kuvittelet syvällisyyden olevan vain jotain turhaa vatvomista, kertoo paljon sinusta ihmisenä ja sopulina. On onni onnettomuudessa, että et edusta ajattelullasi koko ihmislajia. Meillä ei olisi mitään toivoa jos edustaisit. Olisimme kuolleet jo sukupuuttoon; hypänneet jyrkänteeltä niin kuin sopulit.
Voisin muuten vetää koko omaisuuteni vetoa, että olet amis. Tai sitten olet ollut koko lukion ajan koomassa. On vaikea uskoa, että lukion suorittanut voisi olla noin pihalla. Kyllä sieltä pakostakin jää alisuorittajillekin sentään jotain käteen.
No montako miljoona/miljardibinestä on saatu aikaiseksi "syvällisiä" miettimällä? Onko Apple tai Microsoft tai Nokiasaatu aikaan "syvällisiä" miettimällä? Saavatko ihmiset ruokansa pöytään "syvällisiä" miettimällä? Ostatko omakotitalon "syvällisiä" miettimällä?
Veikkaan, että vastaus noihin kaikkiin on "ei".
Voihan noita "syvällisiä" pohtia, jos siltä tuntuu, mutta mitään selkeää konkreettista hyötyä siitä ei ole. Se ei vie sinua elämässä eteenpäin.
Voin sen kaljan juonnin sijaan lähteä myös lenkille, katsoa leffan, kuunnella musiikkia, lähteä matkalle tai viettää aikaa kaverin kanssa. Nyt kun olen laittanut tähän muitakin vaihtoehtoja, sinun ei tarvitse puuttuua jatkuvasti tuohon yhteen sanaan.
Tässä on nyt ongelmana se, että sinä olet sopuli, eikä maailma avaudu sinulle samalla tavalla kun se syvällisyyttä arvostavalle ihmiselle avautuu.
"No montako miljoona/miljardibinestä on saatu aikaiseksi "syvällisiä" miettimällä?"
Oletpas sinä idiootti. Tätä se on kun tekee tietoisen päätöksen laittaa aivonsa narikkaan.
Ensinnäkin, en ole väittänyt että KAIKKI MAAILMAN SAAVUTUKSET ovat syvällisen ajattelun tuotosta. Tarkoitukseni on ainoastaan kumota idioottmainen väitteesi, että syvällinen ajattelu on TÄYSIN turhaa.
Toiseksi, on erittäin kieroa ja älyllisesti epärehellistä ottaa yksi menestyksen muoto, kuten varakkuus, ja sen varjolla todeta muut menestyksen muodot turhiksi. Minäkin voisin kyseisellä idioottilogiikalla tuomita bisnesajattelun täysin turhaksi: "Montako jääkiekko-ottelua on voitettu kännyköiden myyntikäyriä syynäämällä? Ei yhtään!!!! Bisnes-ajattelu on siis TÄYSIN TURHAA!!!!!!!!!!!!"
Kolmanneksi, se mitä minä tarkoitan syvällisyydellä on satavarmasti pelannut vähintään sivuroolia lukuisissa miljoona/miljardibisneksissä.
"Voihan noita "syvällisiä" pohtia, jos siltä tuntuu, mutta mitään selkeää konkreettista hyötyä siitä ei ole. Se ei vie sinua elämässä eteenpäin."
Onko meillä tässä vain semanttinen erimielisyys, vai oletko todellakin niin idiootti, ettet ymmärrä syvällisen ajattelun ilmiselviä etuja? Olenko vahingossa erehtynyt väittelemään jonkun säälittävän amiksen kanssa? Sellaisen amiksen, jonka käsitys filosofiasta on vain ryyppykavereilta opittu irvikuva.
Totta kai syvällisyys on turhaa jos käsitteellä halutaan varta vasten tarkoitta turhien asioiden vatvomista. Mutta niin myös kissalla voidaan tarkoittaa koiraa tai hauella lohta. Etkö tosiaan ymmärrä idioottimaisuuttasi?
"Voin sen kaljan juonnin sijaan lähteä myös lenkille, katsoa leffan, kuunnella musiikkia, lähteä matkalle tai viettää aikaa kaverin kanssa."
Kivat sulle. Valitettavasti tällä ei ole mitään tekemistä aiheen kanssa.
"Nyt kun olen laittanut tähän muitakin vaihtoehtoja, sinun ei tarvitse puuttuua jatkuvasti tuohon yhteen sanaan."
Hienoa! Voimme yhdessä siis todeta, että elämässä voi tehdä muuta kuin pohtia syvällisiä tai juoda kaljaa! Mitä tekemistä tällä on aiheen kanssa? Muistin virkistykeksi voin kertoa mikä aihe oli: Syvällinen ajattelu - täysin turhaa vaiko hyödyllistä joissakin asioissa?
Kyllä paatuneinkin amis tästä tajuaa, ettei viimeisillä kommenteillasi ole mitään tekemistä aiheen kanssa. Tajuasit tämän, jos et vartavasten olisi tehnty päätöstä laittaa aivosi narikkaan. Ironista kyllä, olet itse elävä todiste siitä, että syvällisellä ajattelulla on hyötynsä.
Harrastuksiin! Skepsis ry, avantouintiseurat, lenkkeily, kirjallisuus-, filosofia- tekniikka - yms kerhot. Fyysinen hyvä kunto pitää mielialan korkealla ja älyllisistä harrastuksista löydät samanlaisia kavereita. Vanhemmat elämää kokeneet ihmiset ovat myös kiinnostavia, aika usein. Tiedän 47v kaikkialla pyörineenä naisena, että "laadukas" keskusteluseura on kortilla, mutta sitä löytyy kun löydät oikeanlaiset harrastepiirit. Tsemppiä! Penaaliin ei kannata kiirehtiä.
Teillä kaikilla on niin mahdottomia pitkiä kirjoituksia, että oikein hävettää tällainen lyhyt huomautus. Eli itse tunnen oloni lähes jokaisena päivänä yksinäiseksi. Toisinaan olen tullut ajatelleeksi elämän lopettamista, mutta aina viimeisenä on ajatus: "Minä en luovuta." Eikä kannata.
Ja jos joku kaipaa järkevää (uskallan sanoa, että pystyn käymään tällaisia keskusteluita) juttuseuraa, minuun saa vapaasti ottaa yhteyttä.
"Ja jotenkin kummasti se jumalan tahto aina myötäilee hihhulin omia mielipiteitä."
voi että. Jumalan tahto on ainakin minun elämässäni ollut monesti juuri omia halujani ja mielipiteitäni vastaan. Ja se Jumalan tie on veinyt aina hyvään suuntaan kuitenkin.
Painu vittuun hihhuli.
"joku varmaan sit hih" on paljon mieluisampaa luettavaa kuin "fhdfj" :n raivonpurkaukset.
Painu vittuun hihhuli.
Oliko minun tarkoitus pahoittaa mieleni siitä, että sinulle lampaalle toisen lampaan määkiminen on mieluisampaa kuin minun haistatukseni?
Se että hihhuloinnissa on jotain sinua miellyttävää ei hetkauta minua pätkääkään. Pienen palan sääliä voin kyllä antaa. Jokainen hihhuloinnin ansaan joutunut on säälin arvoinen.
Nuo keskustelut olisi pitänyt lopettaa jo alkuunsa. Eipä sitä paitsi nimitellä ketään, adgafdh ja dfhdjdj. Teille sitä sääliä pitäisi osoittaa.
No, tämä aihe ei ole lähelläkään palstan aihetta. Jos teillä ei ole mitään aiheeseen kuuluvaa asiaa, voitte siirtyä muualle keskustelemaan noista asioista. Oletteko vielä täällä, ahdistuneet sielut? Tahtoo keskustella.
Minkäikäinen kaveri olet. Jos vastaat, laittelensp-osoitteen. Minä n.50v.
"Valitettavasti" olen vasta 17-vuotias, eli minulla ei ole valtavaa kokemusta elämästä. Tosin aika monet ovat luulleet minua kirjoitusteni vuoksi paljon vanhemmaksi, joten kypsyyttä luulisi riittävän. Olen pahoillani, ja ymmärrän, jos minun ikäiseni ei "kelpaa" :) Mutta minuun saa vapaasti ottaa yhteyttä.
Missäpäin asut? T. sama 50v. nainen.
Mun mielestäni sun viesteistä nimenomaan paistaa se, että olet nuori. Jo se, että kutsut ihmisiä sopuleiksi kertoo sen. Ymmärrän kyllä vertauksen, mutta mielestäni jokainen henkisesti ja moraalisesti täysin kehittynyt yksilö tunnustaa ihmisarvon.
Ja mitä tulee tuohon syvällisten miettimiseen omalla kohdallani: olin aikoinani vakaasti samaa mieltä, mitä sinä olet nyt. Mutta muutaman vuoden niissä syvällisissä ajatuksissa velottuani huomasin, että se ei ollut hedelmällistä. Eli se ei lisännyt minun eikä muiden hyvinvointia (olin siis päätynyt pohdinnoissa ainakin siihen, että ihmiskunnan onnellisuuden ja hyvinvoinnin lisääminen on MINUN elämäni yksi tarkoituksista) No en lopettanut pohtimista ja ajattelua kokonaan, mutta aloin enemmän vain tekemään konkreettisia asioita. En suuntautunut ns. ajatustyöhön työelämässä, mutta kenties sinulle sellainen voisi sopia.
Lahdessa.
?