ikävöin sua paljon. Toivottavasti kohdattais pian.
sielunkumppani
mä vaan
411026
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Niipä! Tässähän nyt sit kohdataan täällä palstalla :D
Kohta nettiavioliitotkin on mahdollista varmaan.
Miten niin kohta, sähän oot jo naimisissa läppäris kanssa.
Toivottavasti silloin netti pastoriksi valitaan Sorvankylän Usko Edvartti Luttinen, sekun on niin vakavamielinen pastori.
Sorvassa ei vaan oikeasti ole seurakuntaa. :(
Koko sielunkumppanuus on ihan höpönlöpöä, ei semmosta oikeasti ole. Ihmiset tutustuu, ihastuu ja vähäksi ajaksi rakastuu ja sitten kaikki vaan humps!, lakastuu.
Keski-ikäisten ikäkriisissä olevien keksimä tuo sielunkumppanuus tiedän sen, koska tuossa vaiheessa elämää seksikumppanin hakeminen on vaihtunut sielunkumppanin hekemiseen.
Vanhat lerppakullit ja lerpahtaneet nahkakukkarot voivat fiilistellä rannalla syöttämässä sorsia on jutella minkälaista krämppää tämän aamuinen ylös nousu sängystä aiheutti ja onko vatsa toiminut tänään ja....ääääähhh...
"Missä on vessa"! :D
Kaikki sellainen on naurettavaa, mihin ei usko tai mitä ei ole kokenut. Sielunkumppanuudessa ei ole mitään ihmeellistä, joskus jonkun kanssa vain natsaa tosi hyvin, vähän samalla tavalla kun on olemassa ihmisiä, joiden ajattelusta tai tunne-elämästä ei koskaan tajua yhtään mitään, lähinnä vaan ihmettelee niitä. Kokemus on tosi hieno, ihmiselle tulee harvinainen fiilis elämässä, että on syvällisellä tasolla yhteydessä johonkuhun eikä ole yksin. Ei sillä ole mitään tekemistä iän kanssa, itse asiassa monet nuoruusiän ystävyydet voivat olla tätä, kun on aikaa viettää elämää ystävien kanssa.
Ne kokemukset on kuule vaan sun feromonien tuotetta ja heti, kun se hormonituotanto elimistössä loppuu alkaa näkemään sen toisen ihan tavallisena vanhana jääränä, joka tappelee kaukosäätimestä ja pitää siitä kuin kalleimmastaan kiinni ja on valmis luopumaan susta ennemmin kuin siitä.
käymiset eivät kuuluisi sielunkumppanuuteen?
No toivottavasti ainaskin piakkoin! Sielunkumppanilla on aina pala sydäntäni ja oma paikka sen kiihkeästi sykkivällä puolella, jossakin syvällä kammioissa.
ei paineita, mutta jos ihmisellä olisi vain yksi sielunkumppani koko maailmassa, niin miltä sitten tuntuisi sellaisen menettää...
Itse pidän sielunkummpaniutena sellaista, että tunne ihmisessä on jotenkin ainutlaatuinen jo heti kohdatessa, tulevat juttuun helposti, ymmärtävät toisiaan helposti ja jopa toinen kykenee lukemaan toisen ajatuksia ja jatkamaa vaikka lauseen loppuu. Se on sitä sielunkumppanuutta. Ollaan samalla aaltopituudella ja vähän ylikin, mutta sellasta on vaikeeta löytää ja vielä vaikeampi tustua.
Jaa on vai? Ehkä tuo on ihan tavallista kahden kiltin mukavan toisten kanssa toimeentulevien ihmisten kohtaamista. Joidenkin ihmisten kanssa kaikki tulee helposti juttuun ja toimeen, toisten kanssa ei sitten millään. Kun luulee tavanneensa sielunkumppanin, niin yleensä kysymys on vaan siitä, että on tavannut normaalia fiksumamman elämää ymmärtävän empaattisen ihmisen, joka osaa myötäelää ja ottaa toisenkin tunteet huomioon, ei arvostele eikä tuomitse..
Sitten, kun teille tulee ikää lisää niinkuin Hieno Åhlgrenillekin, niin tajuatte että kaikki merimiehet oli samanlaisia petikumppaneita, koska Hieno kohteli heitä kaikkia rakkaudellisesti ja ymmärtäväisesti :D
Kyl on sielunkumppaneita sellasia et tuntuu et tuntee toisen vaikkei oikeesto on aivan tuntematon. Sä voit sanoa mitä haluat tämä on vaan miten itse tunnen ja näen asiat.
Vaikka viestisi on suupieliä nostattavasti kirjoitettu, mielestäni kirjoitat todellista asiaa erityisesti ensimmäisessä kappaleessa ;-) Olen aivan varma ja jo huomannutkin, että tietyt hiehot ja mullit koetaan kovin helposti "sielunkumppaneiksi" yhden sun toisen taholta - vaikka taas nuo yhdet sun toiset (samaa sukupuolta olevat) eivät ole keskenään samanlaisia eivätkä myöskään itse koe olevansa toistensa kaltaisia.
Ihmisen sielulle todellakin tekee hyvää se, että joku myötäelää ja huomioi tunteet, ei arvostele eikä tuomitse ja ottaa ihmiset vastaan sellaisina kuin he ovat. Kuten usein kirjoitettu, että suurin osa ihmisistä voi huonosti persoonallisuushäiriöisen jatkuvassa läheisyydessä, ehkä samoin on sitä toista ääripäätä, ihmisiä kuin keidas tai hymyilevä guru, joiden läheisyydessä todella monet ihmiset tuntevat olonsa hyväksi, rauhalliseksi ja omaksi itsekseen.
Jahas... narsismi mainittu jo alemmassa viestissä... nyt tarkoitin silti ihmisiä, jotka eivät myöhemmin paljastu narsisteiksi ja esittäjiksi.
Voi yhden kerran, tarkoitit mitä tarkoitit, mutta ellet edes tapaa koko ihmistä ja silti sinulla on tuttuuden tunne, niin arvaappa mitä?
En kerro, jos et itse tajua :)
Valitettavasti en kuulu näihin nettisielunkumppaneihin, jotka ovat yhteydessä vain tällä palstalla.
Heistä voisi käyttää myös ilmaisua "narsisti koukussa", sen verran käsittämätöntä yksinsätkimistä kymmenien "sielunkumppanien" kanssa
No voi sua ja sun tyhmää päätä. Oletko kuullut narsismista? Tuttuuden tunne, jos se tulee heti alussa ja kättelyssä johtuu siitä, että henkilö on NARSISTI, joka osaa vetäää oikeista naruista, tehdä sinuun just oikealla tavalla vaikutuksen, jossa tunteitasi hyväksi käyttäen uidaan sinun liiveihisi ja hupsis heikkaa olet narsistin tunnekoukussa. Se on kuule kaukana sielunkumppanuudesta siinä narsisti pelaa kieroa peliä puhuu sinut pyörryksiin, vetoaa tunteisiisi ja käyttää sinua tolloa täysin hyväksi. Kun tulet Hieno Å.n ikään, niin opit tajuamaan, että kuinka sieluton kumppani se narsisti lopulta onkaan. Voi yhden kerran!
Hölmöt! imbesillit!
Narsissit sitä ja tätä. hehe
Olen varmaa jollain tavalla itserakas, mutta kun olen niin heikko sosiaalisesti, niin ei varmasti ole narsisti.
Eivät ole yhteydessä toisiinsa... monet vankilanarsistit ovat myös heikkoja sosiaalisesti ja monet myös älyllisesti (paitsi elokuvissa)
Narsismin perusominaisuus on hyvät sosiaaliset taidot yms. pelaaminen. :)
Persoonallisuushäiriöisiä on maailman vankilat täynnä, he eivät ole pelanneet hyvin ja sosiaaliset taidot ovat samaa alakastia kuin koko ihminen.
Yhtä hyvin voisi sanoa, että älykkäillä ihmisillä on paremmat sosiaaliset taidot kuin tyhmillä. Aika yksinkertaista ja läpinäkyvää demonisoida/kadehtia hyviä ominaisuuksia, joita itsellä ei ole.
Edellisen perusteella tälläkin palstalla joka toinen on narsisti. Narsisti sanana on kokenut inflaation. Kukaan ei käytä sitä huolettomasti jos on oikeassa elämässään joutunut seuraamaan OIKEAN narskun touhuja lähipiirissään. Se ei ole leikkiä eikä peliä, se on painajaista. Hävetkää imbesiilit.
hyvä pointti ja hävettää, mutta onko imbesiili uros ja imbesilli naaras?
hei siis, Tarkoitan että siis sosiaalisesti kyvytön ei voi olla narisisti, koska hän ei kykene rakentamaan sitä haaremia jota narsisti rakastaa hallita. Näin olen ymmärtänyt narsismista. Ihmiset muutenkin liian tälläsiä ihmisluonteet anolysoijia nykyään. Kukaan ei voi olla vaan ihminen, vaan kaikkee poikkeavuuteen täytyy keksiä jokin leimaava ja siten syrkittävä nimike.
Aika sekavaa, mutta toivottavasti jotain ymmärsit mitä hain takaa.
Kyllä sitä yksinäiseen uppoaa vähän heikompikin esitys :)
Itse koen että minulla on sielunkumppani ainakin. En tosin tiedä olenko hänen, mutta se ei menoa hidasta. Hyvältä hänen kanssa silti tuntuu ja se on pääasia. :)
Sinä onnellinen.
Sielunkumppaneita voi olla useita, itse olen tunnistanut yhden. Olen kyllä tietoinen rakastumisen kemiasta ja halo-vaikutuksista jo opintojenkin puolesta, mutta tässä on kyse henkilön ajatusmaailman substanssista ja tietynlaisesta olemuksesta, joka hänestä välittyy.
Sielunkumppani vai mikä lie. Psykologisesti viisas toinen osapuoli. Jos sen taidon osaa mallikkaasti, niin sillä voi jättää toiseen ihmiseen jäljen pitkäksi aikaa. Ja sitä voi käyttää hyvässä tai pahassa mielessä hyväksi. Riippuu tietenkin hänen tarkoitusperistään. En usko sielunkumppanuuteen.
Tiedä näistä sielunkumppani-jutuista, mutta itselleni on ainakin sattunut kerran niin, että se toinen tuntui jostain syystä heti alusta todella tutulta. Mietin pääni puhki, ketä ihmettä hän muistuttaa, mutta en vain keksinyt. Kunnes sitten eräällä kerralla hänet tavatessani tajusin, että hän on kuin minä, monessa suhteessa. Ilmankos tuntui niin hämmästyttävän tutulta :D!
Taidan mennä kakalle.
samat sanat toiselle samasieluiselle, toivottavasti nähdään pian.
en ymmärrä mikä minulla, mutta huomasin, että en enää rakasta häntä. Kauhea tunne,,,kuuntelen vain eva dahlgrenia ja itken. Toinen jo unten mailla,,,näinän meillä aina nykyäänn
Miksi sun rakkaus häneen on loppu?
Ilman sinua en ole koskaan kokonainen
Sama tunne.
häntä, eikö sinulla ole hänen tietojaan?