Niiiiin

siis keiden?

Ei kumpikaan. Ei vain oltu niitä Oikeita toisillemme.
Vastaan tähän nyt kun häntä täällä vielä vähänaikaa sitten ikävöin.
Elämässä on nyt molemmat menneet eteenpäin, aika näyttää minne siivet kantavat. Olen hänelle kiitollinen siitä että hän muistutti minua siitä mitä on elää onnellisena ja nosti minut siitä suosta jossa olin ollut vuosikaudet. Hieno nainen joka suhteessa, sille Oikealleeen. (joka toivottavasti ymmärtää millainen kultakimpale hänellä on) Minulla on myös asiat hyvin, uusi elämä uuden ihmisen kanssa ja hän on minulle tärkein asia elämäni loppuun asti.
Tämä palsta oli loppujenlopuksi ihan hyvä ikävästä toipumiseen.
Mukavia ja vähemmän mukavia ihmisiä minun makuuni.
Onneksi olemme kaikki erilaisia.
Hyvää kesää kaikille ja onnea tulevaan :)

Vähän aikaa sitten ikävöi toista ja nyt jo toinen josta heti tietää että on tärkein elämän loppuun asti. Ei uskottavaa!

ts. kakkosvaihtoehtoon tyydyit

Tähä väliin voi kakkia.

En tiedä onko se välirikko. Voihan se olla sitäkin. Ei kuitenkaan mitään riidellä. Kai? Minä kai sen aiheutin. Tai oikeastaan mielestäni se lähti hänen alkuperistään. Hän syyttää minua, mutta varmaan myös vähän itseään. Ei kuitenkaan haluta näemmä kumpikaan selvittää tätä. Tai minä kai haluan, mutta hän ei. Tai sitten hänkin haluaa, mutta kumpikaan ei uskalla. Minä en ainakaan uskalla. Onko tarpeeksi muuttujia???

Kerroin omassa vastauksestani sellaisesta suhteesta joka vaihtui epävarmuudeksi molemmin puolin. Kumpikaan ei vain ollut sellainen kuin toinen odotti ja se ei ole kenenkään vika. Molemmat tiesivät kauan aikaa että tämä ei tule kantamaan. Kumpikaan ei sitä halunnut ääneen sanoa, suhde oli muuttunut enemmänkin ystävyydeksi. Molemmat tahoillaan etsivät sitä Oikeaa ja molemmat sen myös löysivät, aikalailla samoihin aikoihin. Ikävöin täällä aikani, sen vuoksi ettei tulla enää koskaan kohtaamaan. Ihmisen menetystä elämästä, josta oli tullutkin tuttu ja turvallinen ystävä.
Kun jotakin löytää niin jotakin menettää.
Palstailut oli tässä.