Jos lauma 16-24 vuotiaita pojankölvejä osoittelee ja nauraa yksin liikkuvalle nuorelle miehelle niin onko tässä kyse lauman johtajan narsistisesta vammautumisesta ja tarpeesta pönkittää omaa egoaan pilkkaamalla henkilöä jonka olettaa yksinäiseksi koska tämä ei liiku laumassa?
Tämäkin ilmiö narsismia?
laumakäyttäytymistä
9265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ryhmäriippuvuutta
kyllä
Minä 35-vuotta sitten kohtasin narsisti ihanan miehen,mutta elämästäni tulikin täys helvetti.Siihen helvettiin synty 2 lasta,ex ukko eli pokamieselämää,kävi vain pieksämässä pojan ja haukkumassa& pieksämässä minut.Minä olin huora olematon akka millon repi tukasta tuppu hiuksia lähti päästä,millon tuli musta silmä milloin hammas lohkesi milloin hakkas päätäni semetti lattiaan,monestikohan tuli tappouhkaus!!!! Väsyin niin että söin myrkyt,aijoin kuolla,mutta onneksi en kuollut.Läksin vapaehtoisesti hoitoon, siihen 2-vuotta terapiaa. Otin eron.Luulin että pääsin narsku ukostani eroon.Nyt se on vienyt aikuiset lapseni niinkuin aikoinaan uhkasi.Poikani osti isänsä firman,paljonkohan poikariepu maksoi isälleen firmasta, en tiedä kun poika ei ole 2-vuoteen pitänyt mitään yhteyttä,vaikka meillä mitään riitoja ole ollut.Aina olen suojellut poikaa isänsä hakkaamiselta!!!!Tytär tekee samoin ei vastaa puhelimeen,eikä ole 2-vuoteen käynyt olen kuulemma tullut mummoksi en ole nähnyt lastenlastani!!!!!!! Sen tiedän,että anoppini koki samallaisen elämän kun minä. Näin sen omin silmin ex-anoppia veettiin kölin alta pitkin pokin sai tappouhuhkauksia,hui kun hirvittää kun muistelen !!!! Onko lapseni nyt uhria vai tuliko niistäkin narsisteja vai olenko minä vielä uhri.Mikä peli on nyt on menossa.IKUINEN KOSTOKO.Onko kellään vastaavia kokemuksia? Kertokaa
Tarinasi/entinen miehesi kuullostaa kamalalta...olet kokenut hirvittävää väkivaltaa...mutta näin sivullisena lukiessani tuota...herää kysymys...mikset lähtenyt jo viimeistään toisen pahoinpitelykerran jälkeen...varsinkin kun miehesi pahoinpiteli jopa lapsiaan...
Ymmärrän kyllä, että väsyit tuohon kaikkeen...kun yritit elää sitä kauheaa elämää liian pitkään...kuka tahansa olisi väsynyt...ja yritit ratkaista ongelmaa itsemurhalla...joka on avunpyyntö...
Mutta edelleen kysymys kuuluu...miksi siedit noin huonoa kohtelua..miten sosiaaliviranomaiset suhtautuvat siihen, että puolisosi hakkaa lapsia...millaista apua sait/lapsesi sai...ennen tuota itsemurhayritystäsi...
Tuohon miksi jo aikuiset lapsesi eivät pidä sinuun yhteyttä on vaikea ottaa kantaa...mietit ovatko he uhreja/narsisteja...ajattelisin että itse tiedät tuon parhaiten...millaisia heistä tuli, kun kasvoivat aikuisiksi...
Sujuiko koulut/opiskelut hyvin, käyvätkö töissä, elättävätkö itsensä, ilmeisesti ainakin elämäkumppanikin on löytynyt, kun mummokin jo olet...
mutta kaiken kaikkiaan surullinen tarina kyllä...mutta voisin ajatella, että jos lapsesi kasvoivat ns. normi aikuisiksi...niin he osaavat kyllä itse ajatella omilla aivoillaan...vai pelkäätkö, että eksäsi hallitsee heitäkin väkivallalla edelleen...
Niin, neuvoja tuohon hirvittävään tilanteseen on kenenkään vaikea antaa, sen paremmin kuin vastauksiakaan...mistä kaikki johtuu...
Mutta ajattelisin, että silti voit rakastaa lapsiasi ja toivoa että heillä on hirvittävästä lapsuudesta huolimatta kaikki hyvin...ja keskittyä elämään omaa elämääsi...hoitamaan itseäsi...
Jos puolisosi vieläkin uhkailee ja koet väkivaltaa edelleen niin ota yhteys poliisiin, sinulla toki on oikeus elää loppuelämäsi rauhassa ilman tuota eksääsi...
Ei ole tarpeen enää olla uhri...jos kerran olet jo eronnut...
Myös sen oman tarinansa kertominen, ajatusten ja tunteiden purkaminen...niiden vastausten löytäminen...miksi kysymyksiin...koskien omaa itseä...ajan kanssa tuo helpotusta...
Puolisosi oli/on mikä on...häntä et voi muuttaa,aviolittoonne oli mitä oli...sitäkään ei voi muuttaa...ainut ihminen/asia johon voit vaikuttaa on SINUN oma elämäsi...
Lapset käy töissä pärjäävät hyvin. Olinhan heidän turvanaan 16-vuotta.Mutta sitä ihmettelen,miten hyvä fiksu poika osti isältään firman,ja on isänsä kanssa töissä nyt.Miten poika on antanut isälleen anteeksi,kaikki pieksämiset kaltoinkohtelut,vai orjuuttaako se pojan nyt seuraavaksi niinkun narsisti tekee,vai luuleeko poika saavasa isän huomion nyt .Minä en ole ex:n kanssa puhunut 15-vuoteen enkä puhu!! Mulle se on pelkkää ilmaa koko olio. Poikani jyrkästi kieltäytyi,puhumasta sosiaaliviranomaisille.Autoin ja rakastan molempia lapsia ylikaiken. Tyttäreni on hyvässä ammatissa,on nyt tehnyt minusta mummin. Olen exsäni nakannut ulos jo 20-vuotta sitten,työssä käynyt maksanut yksin taloni. Löytänyt itselle hyvän ihmisen rinnalleni. Elikkä oma elämäni on ihan ok,olen hakenut itselleni kaiken tuen minkä olen irti saanu.kijoista terapiasta ystvävistä, voin sanoa olen hyväksynt sen mitä on aikoinaan tapahtunut. Ex:n suku onkin kaikki narsistisia,näin aikoinaan sen omin silmin. Heidän ihmisyys kaukana normaalista, siellä ryypätään kaikki vapaa aika, itse en käytä alkoholia lainkaan. Mitä lapsilleni on tapahtunut,siinä on huolen aiheeni. Tekeekö narskut uusia uhria vai narskuja. Narskuthan petollisia ihmisiä,taitavia valehtelijoita ylistävät itsensä jumalattareriksi
oiketa käärmeitä heitä pitää palvoa ylistää heidän hyvyytään.Jos et tottele niin sinut pannaan tottelemaan. Lapset ei käy äitin luona eikä etes soita eikä vastaa puhelimeen.2-vuotta olen odottanut!!!! MIKSI??narskut on puhuneet mustan valoiseksi!!!!
No siitä voit kuitenkin saada iloa elämääsi, että ilmeisesti lapsillasi on elämä mallissaan siltä osin, että käyvät töissä ja pärjäävät hyvin...
"Löytänyt itselle hyvän ihmisen rinnalleni. Elikkä oma elämäni on ihan ok,"
Mutta pikkusen kirjoituksessasi on ristiriitaa...tässä kerrot ikäänkuin selvinneesi itsekin...
Kun taas toisaalla kerrot tähän tapaan...
"Toiset ihmiset saa nauttia keväästä ja tulevasta kesästä,me saadaan vain oskasemme sisäisen tuskan pelon ahdistuksen itsetunto on nollassa. Epäoikeudenmukaista. Minä ainakin alan kapinoimaan narskuja vastaan. Rajansa kaikella on mullakin oikeus elää normaalia elämää!!!!! "
Mutta tosiaan on surullista jos välit lapsiisi on tyystin menneet poikki...etkä ole saanut nauttia isovanhemman roolistasikaan...
Mietin, että olisiko nyk. elämänkumppanisi mahdollisuus toimia ns. välikätenä...hän ottaisi selvää mitä lapsillesi on tapahtunut ja tapaisi lapsiasi ja kertoisi miten sinä lasten äitinä ikävöit ja rakastat heitä...tai voisit itse kirjoitaa kirjeen heille ja kertoa miten pahalta sinusta välirikko tuntuu...
Lähestyisit ongelmaa vain omalta kannaltasi katsoen...ja jättäisit aikuisten lasten ja heidän suhteensa isään kokonaan heidän välisekseen asiaksi...
Kun oli eksäsi ny mikä oli...niin aikuisilla lapsillasi ilmeisesti on itselläänkin järki...ja he toimivat isänsä suhteen niinkuin itse haluavat...
Tuntuu että olet huolissasi pojastasi...epäiletkö että hän on kuitenkin niin heikko, että eksäsi saa hänet tottelemaan...tekee orjakseen...toki pojallasi on tarve saada isänsä hyväksyntää varsinkin jos jäi lapsena sitä vaille...
Mutta siltikin, hänkin ilmeisesti aikuinen ja hänellä on oikeus tehdä omat valintansa oman elämänsä suhteen...sille et voi mitään...aivan kuten sinullakin aikoinaan...Oli ne poikasi valinnat sitten hyviä tai huonoja...
Mitä eksääsi ja häneen sukuunsa tulee...kerrot että kaikesta on jo aikaa...15 vuoteen ette ole puhuneet, erostakin jo 20 vuotta...
kerroit että eksäsi on sinulle ilmaa koko olio...mutta kuitenkin ajattelet häntä ja puhut hänestä...Pikku hiljaa voisit alkaa päästää menneestä entistä enemmän irti...miksi kovin usein muistella kärsimäänsä pahaa...
Ja jos otat/saat yhteyden lapsiisi...niin pidä kiinni tuosta..."ilmaa koko olio"...älä puhu/kysy heidän isästään mitään...vaan keskity vain sinun ja lastesi suhteen parantamiseen...
Voimia sinulle...ikävään ja suruun siitä, että jokin on mennyt äidin ja lasten välillä pieleen...ja toivoa, että se korjaantuu...
Jos erosta on 20 vuotta ja asiat edelleen painaa, kyseessä saattaa olla 'victim syndrome'
http://www.medicalnewstoday.com/releases/10872.php
Josta tekstistä seuraava:
"Asteikolla 1 - 10, Terve narsismi on yksi, ja sairaalloinen narsismi tai Narsistinen persoonallisuushäiriö (NPD) on 10."
sekä
"...nämä voivat olla "uhrit narsistit", ja he tarvitsevat apuasi."
Ei ole olemassa pelkkiä ulkoistettuja narsisteja, vaan olemme kaikki uhreja ja narsisteja, tietyllä hetkellä ja sopivissa olosuhteissa (tätä on monen vaikea sisäistää 'pahuus pois minusta ajattelun takia' )
Mutta jatketaan harjoituksia.. ;)
Kääntäjän kääntämä "Victims of Narcissists" - "uhrit narsistit" on tahattoman hauska, mutta osuva, sillä kukapa olisi niin uhri kuin narsisti. Naama väärinpuolin kaikelle ja kaikista. Mikään ei ole hyvin, ja erityiskohtelua ei tule riittävästi. Ja puhe siitä että ihan itse pitäisi tehdä jotain (ts kantaa vastuu edes jostain) on suorastaan pöyristyttävää. ;D
Hyvää narsistista viikonloppua kaikille, ykkösellä! 1 - 10
Juu naisille viikonloppu oli hyvinkin "narsistinen"...sai ylimääräistä huomiota, ruusuja, hyvää ruokaa, halauksia...
Mutta joo kirjottajan tarina on hyvin surrullinen...myös hänen itsensä osalta...paljon hukkaan menneitä vuosia...kiinnittyneenä raskaaseen menneisyyteen...
Tuo etääntyminen lapsista...syystä tai toisesta...on kovin kallis hinta kaikesta, näin äiti ihmisen näkökulmasta katsoen...
Mutta toivotaan, että sekin asia saa "hyvän" ratkaisun ajan kanssa...