Olet kuin kevään kyyhkyläinen,
siro, kaunis, itsenäinen.
Lentänyt olet lemmen tähden,
liihotellut muiden nähden.
Sulle nytkin lintu laulaa,
unelmoiden somaa sepelkaulaa.
Haaveen tunne unipuulla,
tunnetko jo suukon suulla?
siro, kaunis, itsenäinen.
Lentänyt olet lemmen tähden,
liihotellut muiden nähden.
Sulle nytkin lintu laulaa,
unelmoiden somaa sepelkaulaa.
Haaveen tunne unipuulla,
tunnetko jo suukon suulla?
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kaunista. Hyvää yötä runoijalle.
li jäi välistä, siis runoilijalle. :)
Hieno runo. Ne tulevat yleensä vaan jostain, Ei niitä pähkäilemällä keksi.
Nätin runon olet kirjoittanut jollekin tietylle. Ihan kateeks käy ett joku on noinkin kaunis ett hänestä kirjoitit noin ylistävän runon. Hänen täytyy olla tosi näyttävän kaunis nainen
Jos katsoo toista sydämen läpi, suodattuu muutama ulkonäöllinen epäkohta, olen huomannut... mielestään hyvinkin tavanomaisen näköiset saattavat toiselle olla kaunottaria vailla vertaa.. Inspiroivat vain olemalla olemassa.. Nää sivut on vähän niinku words of Finland, kun et voi nähdä kirjoittajaa, vaan vain hänen kirjoitettuja ajatuksiaan.
Kaunis viesti jollekin. Sait hänet. Pitäkää hyvää huolta toisistanne. Niin toivottaisin kaikille, jotka ovat omansa löytäneet.
Illan tullen
Illan tullen metsä huhuu,
haaveistansa kyyhkyt puhuu,
unelmilleen lupaa anoo,
toteen käyneen joku sanoo.
Vielä laulun kuulla voi,
kenelle se illoin soi.
Kuuleeko hän, tunteeko tuon,
unisuudelman kun näin poskelle suon?
Joskus voi aistia asioita todella todentuntuisesti. Varsinkin kyyhkyjen kannattaa uskoa unelmiin. Hyvää yötä runoilijalle.
Voi kun vois vielä uskoa unelmiin, ehkä tää kova ja kylmä maailma olis silloin helpompi paikka elää
Sipaisu
Valvoo vielä kaksi arkaa,
iltahuudot tuuleen karkaa.
kyyhkysillä hellä mieli,
ääneen kovaan ei taivu kieli.
Vielä hetken silmä loistaa,
pelokkuuden tunteen poistaa.
Sipaisusta sinun poskipäähän,
yöksi pieni muisto jäähän?
Kaunis runo, arka on liian arka sipaisemaan edes, mutta pikku hiljaa se arkuus vähenee.
http://www.youtube.com/watch?v=9T1vfsHYiKY
Kaunista, koskettaa voi niin monella tapaa lempeästi, hellästi, intohimoisesti, loduttavasti. Hellä kosketus poskella olisi sykähdyttävä kokemus.
Hetkessä
Sitä hetkessä elämisen taitoa,
unelmaa lämmintä kuin linnunmaitoa,
kukertaa kyyhkynen armaansa puulla,
ken tahtoo se aidoimman kuulla.
Tätä mietitkö sinäkin silloin,
kun kuuntelet laulua illoin.
Ilon kyyneltä mahdatko maistaa,
se lämmin kosketus kun poskelta paistaa?
Nämä runot viestivät minulle paljon jotain...
en oikein tiedä mitä. Kuin sanoitettuja tunteita.
Viimeisin vähän hirvitti. Mikä mikä haukka sieltä nyt hyökkää...
Kirjoitathan lisää, pidän näistä.
Joskus kun on eksynyt olo, auttaa tässä ja nyt eläminen. Saadappa koskettaa toista, hellästi toisen poskea.
Poski
Ken keväthuutoihin vastaa,
kauniit silmänsä kastaa,
tuntee sydämensä nyyhkyn,
unelmiinsa pakahtuneen kyyhkyn.
Kastehelmi mikä poskelle tuli,
sanan saatossa sydän kun suli.
Tätä hetkeä kun illassa vietit,
posken purppuraa kai sinäkin mietit?
Kaunis runo. Mietin miltä tuntuisi koskea poskea. Kuljettaa sormia hellästi kasvoilla, tunnustella otsaa, kuljettaa sormia poskea pitkin, huulille. Painaa niille hellä suukko ja kuiskata hyvää yötä:)
Unelmissa
Hetken valvoo illan tuloa,
kyyhkyläiset untensa suloa.
Uppoaa unelmissaan onnen tuojaan,
pään painaa siiven suojaan.
Kuulas ilta haaveiden aikaan,
mitä sydämessä aikaan saikaan.
Se unelma syvälle sieluun koski,
kai taas punertaa heleä poski?
Unelmat ovat kuin lintuja, niillä on siivet. Unelmissa voi toista koskettaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10505949
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10244291
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10152794
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9896086
Oksalta katsottuna
Katselevat oksaltansa kaukaisuutta,
elonsa ihmeitä ja ikuisuutta.
Mitä kyyhkyset elämälle voi,
sen tämä hetki heille jo soi.
Herkin mielin iltaan uuteen,
niin pieni on matka myös ikuisuuteen,
ei ole kaikkeudelle kaavoja luotu,
vain tämän hetken henki heille suotu.
Ken kokea sen silloin tahtoi,
mitä mielelle tuolloin mahtoi.
Vaikka ilmeesi on jäässä,
ethän estää voi väriä nenänpäässä?
http://www.youtube.com/watch?v=e8Oldp1qnAE
Joskus voi hymyillä kyynelten läpi. Hassu tunne vaikka olisi surullinen joku huvittava asia, pienikin, saa suupielet kääntymään ylöspäin. Toisen katse ja hymy voi saada jähmeyden ilmeessä sulamaan. Kaunis mutta haikean sävyinen runo.
Rakkaani! Hyvän yön suukot ja halit sulle sinne jonnekkin..hih! : )
Kaihoisaa
Sadepilvet helminä herää,
itku silmässä ne katseita kerää.
Kyyhkysillä muuta suojaa ei säällä,
kuin enkelin varjot päittensä päällä.
Liekö se kaiho joka kahtena lentää,
iltoihin pitkiin viestinä entää.
Niillä on siivet joilla hellästi koskea,
tunnetko kun joku silittää poskea?
Silitys poskella vaikka virtuaalinenkin olisi se jota juuri nyt kaipaan. Toivottavasti siivet enkelin suojaavat kyyhkyjä. Kaunis runo:)
tunnet hipaisun niin hennon
se tekee sinusta niin rennon
siipien suojaan sinut vien
kun luoksesi löydän tien
Jokainen viestisi tänne loukkaa, tiedät sen. Se oli sun valintasi.
Rakkaudettomuutesi paljastui näillä kirjoituksillasi.
Ihania kirjoituksia tuossa yllä...
Haarahaukka
Onko se tunnetta vai noitien taikaa,
elo keväisen hurman ja kiihkeyden aikaa.
Sitä kun juhlii oksillaan kyyhkysten väki,
terävä katse jo tilaisuutensa tulleen näki.
Vain hetkeksi heltiää valppaankin huomio,
koittaa silloin kyyhkyselle tuomio.
Haukallakin on nälkä, jotain on syötävä,
terävät kynnet kiinni untuviin lyötävä.
Pelko ei pelasta, kainous säästä,
vaistojen varassa täytyy suojaan päästä.
Kohtalo haukan, lentää ohitse yksin,
tunnetko kuinka lämmin on silloin käsityksin?
-
...............................................................................................................................................................................................
Kyyhkyparat toivottavasti ne säästyvät haukan kynsiltä. Luonto on kaunis mutta niin julma joskus. Käsi toisen kädessä lämmittää ja lohduttaa.
Kauniita runoja rustaat.
Voi luoja
Haukan miete
Pukeutunut oli tummankirjavaan pukuun,
harvinainen täällä, kuuluu petolintujen sukuun.
Miettii kai nytkin minne vielä mensi,
kun taas ohitse viivana lensi.
Kun ei taivaltaisi yksin, niin taikka,
olisi suojaisa oksa kuin kyyhkyillä paikka.
Kukertaisi kuusessa, laulaisi iltansa uneen,
voisiko tuntea vielä sen kasvon punertuneen?
Runosta nousi ajatuksia pintaan
kuin nuoli iskisi linnun rintaan
kuulunko myös haukkohin
noihin säälittäviin raukkohin
tahdoisin niin olla joko satakieli
lähempänä on kai varpusen mieli
yksikseni saan lennellä taivaan alla
onko se poltinmerkkinä vain haukalla
mieleni kovettuu näissä ajatuksissa
jos kuljen haukan sydän rinnassa
olenha sukua pahoille pedoille
miten selvitän sen itselle
Kyyhkyn miete
Jos olisi elo yhtä vaan,
suurta autuasta onnen maan.
Lentää, liitää, liihotella,
kesäpäivät vain lämmössä paistatella.
Elo silloin vain unta lie,
päivään synkkään päättyisi tie.
Pelätä jo pelkkää pilvipoutaa,
että synkkyys mukaan noutaa.
Miksi ei aamut alkaisi lapsenmieleen,
illat tuhlaisi kummaan satukieleen.
Hetkessä poskelle suukon muiskaa,
kuuletko kun joku jotain korvaan kuiskaa?
Mitä kuiskaa kyyhkynen toisen korvaan. Toivottavasti jotain lämmintä ja lohdullista ja rakastavaa. Ei kannata pelätä pilviä ja synkkyyttä.
Uni kutsuu
Ilta huokaa keväisiä henkiä,
maamies riisuu multaisia kenkiä.
Jossain kaukana käki vielä kukkuu,
kyyhkynen kohta unelmiinsa nukkuu.
Vielä on muistissa eiliset kuiskeet,
hellät kosketukset ja huulien muiskeet.
Sitä se kertoi, siksi sen salaa,
vieläkö sama katse silmissä palaa?