Mun purteni karahti karille
kivikoille ui
tuulen voimasta ulappa
myrskyävänä pui
vaahtopäiden armoilla
sydän karrella
huusin apua
unenomaista kauhua
ja pidättelin itkua
onneksi kaikki oli vain unta
ja nyt hymyilen
elämän purttani ohjailen
väistäen karikoita
rakkauden tuomia mutkia
koittaen suoristaa kurssia
kädet ristissä rukoilla
älä unohda rakkautta
kivikoille ui
tuulen voimasta ulappa
myrskyävänä pui
vaahtopäiden armoilla
sydän karrella
huusin apua
unenomaista kauhua
ja pidättelin itkua
onneksi kaikki oli vain unta
ja nyt hymyilen
elämän purttani ohjailen
väistäen karikoita
rakkauden tuomia mutkia
koittaen suoristaa kurssia
kädet ristissä rukoilla
älä unohda rakkautta
Vastaukset 5
Vanhimmat
..unet..ne vaan tulee ja menee
sinä hymyilet ja purttasi ohjailet..
..ei. en unohda..
Kiitoksia Mar..
Kiitos kuuluu itsellesi.
Äitienpäivää sinne jonnekin
Hellouuu Gitta! :)
Ei unohdeta tuota elämää ylläpitävää eliksiiriä,
vaikka toisinaan karikolla istutaan ja ihmetellään
Mut sitten kohta hymyillään ja suoristetaan kurssia -
Rakkaus, ole ruorissa :○)
http://taidevayla.nettisivut.fi/andromedalla_atlantin_saarille/31863-707582.jpeg
Vuodet vierii
ja pursi keinuu
puhuri puhaltaa
hymyä vaan
ja kohta koittavi
aika äitien
tämän lorun mytä sulle toivottelen
*MURUKULTA*
Pysythän pinnalla Margitta.
Minun unissani veden valtaan joutuminen tietää sairastumista ja hukkuminen kuolemaa. ;(
Hienoa helluntaita toivottaen Viivi ja...