Ikävä vieläkin, vaikka kuinka yritän tyhjätä sitä tänne roskikseen.
on se
raivostuttavaa
12193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ikävä vaan korostuu ja kasvaa. Menepä tuonne liveen touhuamaan mitä mieleen juolahtaa ja huomaat ikävän helpottavan. Pidä itsesi kiireisenä, et koko ajan ajattele häntä. Näin tein ja enää on pienen pieni haikeus jäljellä...silloin tällöin
Kyllä minä elän ja en ole yksinäinen. Ei se siltikään helpota.
Samoin, kaikki kohdat. Paitsi ei se oikeastaan raivostuta. Touhuta saa kyllä vaikka kuinka, niin kyllä hän siellä jossakin mukana keikkuu tullakseen aina samana ikävänä esiin. Mun päässä matkannut mukana jo maailmallakin.
ikävän kanssa on opittava elämään kuin muutenkin...:)
täällä voi mielikuvitus tehdä kepposet, sitä voi kuvitella, että tuo kirjoitus onkin juuri häneltä , sit tajuaa ettei se ollutkaan ja on entistä pahempi olo. Näin kävi joskus mulle ja silloin päätin karistaa kaikki toiveet hänestä. Ei hän täällä ollut. Mulla samoin ku ap:llä , ei oikeestaan enää ikävä, se pieni jälkihaikeus vain jäljellä
uuups, siis tarkoitin nikkiä--uskotko täällä-
Höpöhöpö, itse kirjoita mitä kirjoitan ja syystä joka on ihan omani.
Tuo on sun kuvitelmaasi ja sinun juttusi.
Totuudelta on niin helppo sulkea silmänsä ja elää mielikuvitusmaailmassa. Tosin joskus kaikki , jossain vaiheessa heräävät ja tunnustavat tosiasiat.
En ajattele että ikävän kohde olisi täällä. Luen vain ja ihmettelen miksi meitä ikävöiviä tai haikein mielin kirjoittajia on niin paljon. Ja sitä miten eri fiiliksillä voi ikävöidä. Vihamielisesti kirjoittavatkin ihan varmasti ikävöivät jotain, mutta tyyli ilmaista se on vähän kyllä erikoinen vai onko ikäviä kolemuksia. Kukapa tietää.
Minäkin ihmetellyt ikävöivien ja yksinäisten suurta joukkoa, miksihän ? Kummastuttaa myös nuo kaikenlaiset treffilinjat. Eikö todellakaan ihmiset löydä onneaan ihan tuolla elävässä elämässä. Siellähän se loppupeleissä olisi paljon helpompaa.
Usein toivon, että olisin tunteeton robotti, joka ei tuntisi mitään.
Minä ikävöin ja harmittelen sitä, mitä ei tule koskaan olemaan, mutta mitä olisi voinut olla. If I would`ve known.
Ilmeisesti kevät saa haikailemaan, vaikka jo unohdin.