Ottamattomat

Eiköhän me kaikki kaduta mielummin tehtyjä asioita kuin tekemättömiä? Haluatko jossitella koko elämäsi tai tyytyä vähempään? Tyytyä johonkin toiseen vain "pakosta"? Usko kohtaloon.

Sitä suuremmalla syyllä, anna mennä vaan! Tutki maaperää, tunnusta tunteesi. Tiedä vaikka toisella olisi tunteita myös. Tunteista keskusteleminen ei ole pettämistä. Mitä menetettävää sinulla on? Ystävyys? Jos toisella on myös tunteita, pääsette varmasti jonkinlaiseen ratkaisuun. Jos sinä olet hänelle myös tärkeä, ei ystävyytenne kärsi vaikkei tunteet olisikaan molemminpuoleisia. Enemmän tuollaiset tuntemukset tekevät hallaa jos niitä ei tuo ilmi. Kävi miten kävi, eikö se siten mene? Be brave! Jos hän ei tunne sinua kohtaan samoin, niin ainakin pystyt kääntämään ns. uuden sivun elämässäsi ja etsimään sitä "oikeaa" muualta. Ajattele myös sitä mitä voit saada! Toisen reviiri on toisen reviiri, mutta ei kukaan voi omistaa toista ihmistä, varattu tai ei. Uskollisuus on kunnioitettavaa, mutta eihän kukaan ole tässä pettämisestä edes puhunut. Jos hänellä on tunteita myös sinua kohtaan niin eikö hän silloin jo tee väärin kumppaniaan kohtaan? Varattuna tunteiden paljastaminen ei ole helppoa eikä ehkä oikeinkaan. Tee sinä siis aloite.

Erittäin kummallista. Miinuksia ja pyyntöjä astua toisen reviirille. On tämä maailma kummalliseksi mennyt. Tai ihmiset!
Minä en tee valloituksia. En vie toisen omaa. Tosin, en tiedä - hänen ei pitäis olla kenenkään oma, mutta mahdollisesti asia onkin toisin. En tiedä!
Minä olen vapaa. Minua saa lähestyä. Hänestä en tiedä.

Tunteeko ap tämän henkilön kuinka hyvin? Onko kyseessä pelkkä tuttu vai lähempi ystävä?

Kyllä sen huomaa jos joku nainen osoittaa ett mies on hänen, silloin ei siihen reviirille kannata mennä. On vaikeaa jos on monta ihmistä samalla reviirillä, toinen voi osoittaa monella tavalla ett hän on sen reviirin pomo vaikka ei oikeasti olisikaan mikään johtaja. Silloin kannattaa, jos on mahdollista siirtyä pois siltä alueelta, ihan oman itsensä takia. Itse olin yhdessä työpaikassa toisen reviirillä, mut siirrettiin lopulta pois siitä, ett sillä "pomolla" olisi helpompi olla ;)

Jos hänet "hyvin tuntisin" niin tietäisin onko reviiri varattu. Se on varmaa, että varmasti on "hajumerkkejä", sitä en epäile hetkeäkään.
No, ehkä minä luovutan.
Vapaus on minulle parempi - vaikka tämän vuoden aikana joku minun on lähelleni löydettävä. Ei aikuinen nainen jaksa liian kauaa ilman miestä sekoamatta. Olkoot oikea tai väärä. Niin se vain:/ on sitten nähtävä.