Etsin kokemuksia ruotsinsuomalaisuudesta

1. 25 v. Olin 18 v.
2. 1-2 kertaa vuodessa helsinkiin ja pohj Savoon. Matka kestää 2-3 päivää, kesällä viikon. Lapset ovat yleensä 2-3 v kesäisin.
3. Koen olevani suomalainen suomalaisten keskuudessa. Ruotsalaisien keskuudessa sopeudun tilanteeseen ja toimin eritavalla. Ajattelen kylläkin asioista useasti kuten ruotsalaiset ellei tämä koske suomalaista identiteettiä koska se on minulla vahva.
4. He pitävät ruotsinsuomalaisena koska sopeudun ja en poikkea ruotsalaisista mutta he kuitenkin tietävät että olen ylpeä suomalaisuudestani.
5. Kyllä on. Puhumme Suomea jos kaikki osaavat Suomea. Joskus kieli kuitenkin. Vaihtuu vahingossa ruotsiksi, osittain. Puhumme Ruotsin Suomea, eli tietyt sanat ovat ruotsittuneet. Metro=tunnelbana, Alko= systeemi tai boolaaki jne.
6. Ajattelen molemmilla kielillä, ehkä enemmän ruotsiksi, koska sanat löytyvät nopeiten tällä kielellä.
7. Ei missään tapauksessa haitaksi! Suomalaiset ovat erittäin arvostettuja työmarkkinoilla! Minulla on vain hyviä kokemuksia. Luulen että tämä on asennekysymys kuinka olet sopeutunut ja kuinka varma olet omasta identiteetistäsi.
8. Suomessa suhtaudutaan varauksella. Ellemme siisti kieltäminen puhittaesaamme keskenään voi ulkopuolinen puuttua puuheeseemme varauksella ja korjaten heidän mielestään viralliset sanat ja lauseet. Monen mielestä olemme hurreja. Vertaa suomenruotsalaisten kohteluun Suomessa muttakin meitä kohtaan ovat suomalaiset suopempia. Moottoritiellä ajaessa on noussut keskisormea pystyyn, vaarallisia ohiajoja ym. Autommehan on Ruotsin rekisterissä mutta eiväthän se tiedä kuka ratin takana on. Siis suomalaiset ei aina pidä meitä tosisuomalaisina. Syynä on monesti meidän avarakatseisuus ja koska monesti puolestamme ruotsalaisia jos he sattuvat heitä pilkkaamaan. Asummehan sentään tässä maassa...Suomalaiaet luulevat myös meidän ruotsittuneen mutta tietyt asiat ei är koskaan unohdu ja muutu. Toivon parempaa suhtautumista suomessa Ruotsinsuomalaisiin sekä suomenruotsalaisiin. Monella ruotsinsuomalaisella on toimen vanhemmista ulkomaalainen. Olen kuullut kommentteja tyyliin että ei toi voi olla suomalainen kun on niin tumma. Monella heistä on kuitenkin vahvempi suomalainen identiteetti kuin se ruotsalainen. Luulen että tämä on tiedonpuutetta ruotsinsuomalaisista ja siitä mitä kaksikielisyys pitää sisällään.
9. En ole palannut Suomeen välillä.
10. Olen alkanut seurat suomalaista mediaa koska tahdon lapseni perivän vahvan suomalaisuuden perinteinen jne. Haluan myös että he oppivat ruotsalaiset perinteet. Tasapuolisesti valitsematta puolta. Heidän tulee hyväksyä ruotsalaiset ja ruotsalaisia vaikkakin tuntisivat itsensä suomalaisiksi. nyt he kuitenkin vielä tuntevat itsensä enemmän ruotsalaisiksi.
Että sellaista täällä, onnea työllesi!

1. Asunut 30 vuotta, olin 21 muuttaessani.

2. En matkusta enää koskaan Suomeen. Alkuaikoina kävin varmaan joka kuukausi, myöhemmin kerran pari vuodessa. Viime vuosina ei ole ollut mitään motiivia käydä.

3. Koen olevani suomalainen, vaikka olen assimiloitunut Ruotsin oloihin ja kieleen.
Hybridi-identiteetti? Enpä tiedä oikein. Kaikkihan kuulevat heti puheesta, että tulen Suomesta. En tunne tarvetta muuntaa itseäni, olen sellainen kuin miksi identiteetistäni on vuosien aikana muodostunut. Inhoan kaikenlaista näyttelemistä, joten en ainakaan tietoisesti muuta käytöstäni.

4. Kuinka koet ruotsalaisten suhtautuvan sinuun? Pitävät suomalaisena. Arkiympäristössä sujuu ihan normaalisti, tosin puolison sukulaiset eivät ole minua hyväksyneet, olisi pitänyt olla syntyperäinen ruotsalainen.

5. Ruotsinsuomalaisia ystäviä ei ole enää, alkuaikoina oli. Puhuimme aina suomea mutta jotkut sanat tulivat ruotsiksi, esim. työtä ja liikennevälineitä ym. kulkemista koskevat. Tauko oli rasti, metro tunnelbana. Ohhoh, olenpas unohtanut lähes kaiken senaikaisen. Olen johkaantunut paikkakunnalle, jolla en ole sattunut kohtaamaan muita suomalaisia, enkä ole ruvennut vasiten etsimäänkään. Puhuisimme kai suomea, jos sattuisimme kohtaamaan. On täälläkin varmaan jonkinlainen ruotsinsuomalaisyhdistys, mutta jostain syystä en koe tarvitsevani sellaista toimintaa. Ehkä syy on netissä, sen kautta on niin helppo olla tekemisissä kaikenlaisen suomalaisuuden kanssa.

6. Ajattelen sekä suomeksi että ruotsiksi, joskus englanniksi, koska on paljon nettiyhteyksiä muihin maihin. Sekä suomi että ruotsi sujuvat lähestulkoon yhtä hyvin. Kotona puhun ruotsalaisen puolisoni kanssa pelkästään ruotsia, hänen suomenopiskelustaan ei ole tullut mitään. Joskus huomaan kyllä esimerkiksi itsekseni laskevani jotain käsilä olevaa kappaletavaraa suomeksi kesken arkikeskustelun, mutten silloin sano numeroita ääneen.

7. Suomalaisuus voi olla Ruotsissa haitaksi joissakin tilanteissa, koska ruotsalaiset tuntevat hyvin heikosti Suomen oloja. Heillä on usein aivan hassuja käsityksiä niistä. Monet eivät pidä siitä, että heidän käsityksiään korjataan. Ruotsalaisilla väikkyy usein mielessä kovin yksinkertaistettuja piirteitä suomalaisissa, osaavat sanan 'sisu' jne. Monet kuvittelevat myös että Suomi voitti talvisodan...
Hyödyksi olen kokenut sen, että hyvin monissa työpaikoissa suomalaisilla on ahkeran ja tunnontarkan maine.

8. Joskus olen ikäväkseni kuullut, että meitä pidetään jonkinlaisina luopioina, kun emme ole sinnitelleet vaikka sitten työttöminä kotimaassa vaan lähteneet leveämmän leivän perään ja hylänneet isänmaan. Mutta kun meitä on niin paljon, niin varmaan vähän joka suvusta on joku lähtenyt "puoleksi vuodeksi kesätöihin" ja sitten kuitenkin jäänyt tänne. Tuskinpa Ruotsin-siirtolaisuus siis on mitenkään eriskummallista ainakaan.

9. En ole käynyt asumassa Suomessa välillä. Huomasin jo vuosia sitten, miten tutut ympäristöt olivat muuttuneet ja muuttumassa vinhaa vauhtia. En usko, että enää jaksaisin sopeutua Suomen oloihin. On ikävä Suomea, mutta muutto olisi luultavasti liian raskas. Tietyistä syistä, joita en viitsi tässä selostaa, olemme väliin jutelleet muutosta Ahvenanmaalle. Sellaiset suunnitelmat eivät kylläkään tunnu toteutuskelpoisilta enää tässä vaiheessa.

10. En seuraa ruotsinsuomalaista mediaa enää. Tein sitä joskus alkuaikoina, mutta koin sen sisäänlämpiäväksi ja nolon amatöörimäiseksi, en saanut siitä mitään irti. Nykyään sille ei tunnu olevan oikein tarvettakaan, koska netin kautta voi seurata Suomen mediaa. Kielikin pysyy suht kunnossa, kun kuuntelee jatkuvasti radiokanavia ja lukee lehtiä ja keskustelee erilaisilla palstoilla.

1. 29 vuotta, olin 16-vuotias tullessani Ruotsiin
2 Alkuaikoina kävin usein Suomessa 2-5 kertaa vuodessa. Savossa ja Pohjanmaalla pääasiassa tuli käytyä. Nykyään käyn harvemmin, koska minulla ei ole enää lähisukulaisia Suomessa. Matkat olivat viikon pari pituisia, joskus jopa kuukausi puolitoista.
3. Tunnen olevani suomalainen, joskin hieman ruotsalaistunut ajatusmaailmaltani, Suomessa koen olevani ulkopuolinen, vaikka kieli onkin sama. minulla ei ole hybridi-identiteettiä.
4. Ruotsalaiset suhtautuvat minuun hyvin, tunne että minua arvostetaan, he pitävät minua suomalaisena.
5. Olin aiemmin mukana ruotsinsuomalaisissa järjestöissä ja sitä kautta sain ystäviä. Nykyään en pidä yhteyttä heihin. Kielenä oli silloin suomi, joskus mikäli ruotsalaisia oli mukana saatoimme vaihtaa ruotsin kieleen.
6. Ajatuskieli on pääasiassa suomi, se on minulle luontevin. Mutta toki joskus ajatukset tulevat ruotsin kielellä, mikäli olen keskustelemassa ruotsalaisten kanssa.
7. En usko että suomalaisuudesta on haittaa koskaan, hyötyä siitä on ollut joskus. Itse olen huomannut sen luottamuksen osoituksina.
8. Suhtautumistapoja on yhtä paljon kuin henkilöitäkin, jotkut ovat uteliaita kuulemaan kuinka Ruotsissa ovat asiat. Yleensä suhtautuminen on asiallista, mutta tuntuu etteivät suomalaiset pidä meitä suomalaisina.
9. Muutin muutama vuosi sitten. Koin kaiken paljon vaikeammaksi kuin Ruotsissa, virastoissa asioiminen muun muassa oli mielestäni hankalampaa. Tunsin itseni lähes koko ajan ulkopuoliseksi, syytä en tiedä. Paluu Suomeen ei ollut sellainen kuin olin sen kuvitellut. Huomasin olevani ruotsalaistunut, tottunut siihen että lähes kaikki on epävirallisempaa ja joustavampaa.
Vaikka puhuinkin samaa kieltä suomalaisten kanssa, sattui kuitenkin joskus että he katsoivat vähän pitkään minua, selvisi että käytän vanhahkoja suomen sanoja ja sanontoja. opin valtavasti uutta suomen sanastoa noiden vuosien aikana Suomessa asuessani. Täällä lähes kaikkien ruotsinsuomalaisten suomen sanavarasto on heikentynyt, puheeseen on tullut myös ruotsin sanoja. Mutta sama ilmiö tuntuu olevan muillakin kansalaisuuksilla täällä, sama mikä on kieli,niin puheesta kuulee välillä ruotsista lainattuja sanoja.
10. En säännöllisesti, mutta silloin tällöin.

971. 5 v. Olin 17 kun muutin. Vuosi oli 1992.
2. Aluksi usein, sen jälkeen käynnit harventui.
3. Koin olevani suomalainen
4. Kohtasin mukavia ruotsalaisia sekä ylimielisiä, jotka pitivät suomalaisia huonompana, ja jotenkin "tyhminä".
5. Sekä että, riippuen siitä ovatko he syntyneet Suomessa vai Ruotsissa. Monet Ruotsissa syntyneet ruotsinsuomalaiset puhuvat todella huonoa suomea.
6. Suurimmaksi osaksi suomeksi, välillä huomasin ajattelevani ruotsiksi.
7. Ruotsalaisilla on aika olematon kuva Suomesta ja suomalaisista. Eivät tiedä Suomesta juuri mitään, eivätkä osaa suomea ollenkaan. Ruotisinsuomalaisille, jotka olivat syntyneet Ruotsissa tai asuneet siellä vuosikymmeniä, sai välillä selventää että, juu kyllä meillä Suomessakin on kaukosäädin televisioon. Tai joo, Suomessakin on ketsuppia ym ym joka kuulostaa aika hassulta...
8. En ole huomannut mitään kummempaa suhtautumisessa. Johtuuko siitä että asun kaksikielisellä alueella. Oma suhtautumiseni heihin on aika kriittinen joskus. Välillä tuntuu, että jollain on kilahtanut päähän se Ruotsissa asuminen. He luulevat, että aika täällä Suomessa on pysähtynyt siihen mikä se oli silloin, kun he lähtivät Ruotsiin.
9. Muutin kokonaan takaisin Suomeen ollessani 23. Vaikka viihdyin Ruotsissa ja sain kavereita, oli helpotus palata takaisin. Suomi tuntuu kodilta. Täällä ihmiset on mielestäni aidompia ja lämpimämpiä kuin Ruotsissa, jossa ollaan kyllä "javisst och absolut" yltiöpositiivisia, mutta ah, niin pinnallisia. Jollainen lailla sellainen ihmisläheinen aitous puuttui. Ja sitä kaipasin kaikkein eniten täältä koti-Suomesta.
tyytyväinen olen siihen, että opin ruotsinkielen tosi hyvin, ruotsalaisella aksentilla. Sen taidon olen ylläpitänyt kaikki nämä vuodet.
10. En seurannut silloin, enkä seuraa nytkään. En koe sitä omakseni. Voin silloin tällöin lukea Aftonbladetin nettisivuja, ja teen perusristeilyjä Tukholmaan kerran parissa vuodessa. En kaipaa Ruotisista mitään. Hyviä muistoja sieltä toki jäi, mutta minun elämä on täällä, Suomessa.

Entäs me ruotsinsuomalaiset jotka on Ruotsissa syntynnyt? Vastammeko mekin?

Tottakai. Olettehan teki ruotsinsuomalaisia siinä missä muutkin. Minä ainakin pidän lapsiani jotka täällä ovat syntyneet ruotsinsuomalaisina!

1. Kuinka kauan olet asunut Ruotsissa? Kuinka vanha olit muuttaessasi?
Synnytystä muutaestani Suomeen 22 vuotiaana

2. Kuinka usein matkustat Suomeen? Missä vietät aikaasi Suomessa? Kuinka pitkiä matkasi yleensä ovat?
Olen asunnut Suomessa 5 vuotta, mutta enen sitä maktustin Suomeen kerran joka toinen vuosi.

3. Koetko olevasi ruotsalainen, suomalainen vai molempia? Onko sinulla missään tilanteessa ns. hybridi-identiteettiä, jota voit vaihtaa tilanteen mukaan?
Molemmat, mutta ensisijaisesti olen pohjoismaalainen.

4. Kuinka koet ruotsalaisten suhtautuvan sinuun? Pitävätkö he sinua ruotsalaisena vai suomalaisena? Jos jonkinlaista suhtautumista on, miten se ilmenee?
Ruotsalaisena kun mun suomalaisuus on melkein näkymätön.

5. Onko sinulla ruotsinsuomalaisia ystäviä? Jos on, mitä kieltä puhutte, kun tapaatte?
En minulla ole, mutta puhun suomea ruotsinsuomalaisten kanssa kun on mahdolista.

6. Millä kielellä ajattelet? Minkä kielen koet luontevimmaksi? Miksi? Millä tavalla se ilmenee?
Ajatelen ruotsin kielellä. Minulle puhutiin pelkä ruotsia synnytystä. Olen siis yksikielinen.

7. Koetko, että suomalsuus voi olla Ruotsissa missään tilanteessa haitaksi? Entä hyödyksi?
On helpo ymmärtä muuta kieliryhmiä jotka on samassa tilanteessa.

8. Kuinka ruotsinsuomalaisiin mielestäsi suhtaudutaan Suomessa? Miksi?


9. Oletko muuttanut Ruotsista välillä takaisin Suomeen? Jos olet, millaiseksi koit paluun? Tuntuiko sinusta, että olit tullut tuttuun tai vieraaseen ympäristöön? Oliko paluu helppo vai vaikea? Miksi?
Helpo oli, mutta kaikki käsitellee minua täysruotsalaiseksi. Oli niin helpo kun muuta naapurikunnalle.

10. Seuraatko ruotsinsuomalaista mediaa? Jos et, miksi?
Katson joskus Uutiset SVT:lla

1) Olin 18 v muuttaessani. Siitä on yli 44v.

2) Ennen tulimme joka kesä ja joka viides joulu. Mutta nykyisin joka loma koska meillä on täällä lomapaikka. Keskeisellä Suomea.

3) Olen aina sanonut että olen "nordbo". Hybridi.

4) Suhtautuvat ihan hyvin, en ole huomannut mitään poikkeavaa suhtautumista. Eivät ajattele että olen muuttanut Suomesta alkujaan, vain nimi ilmaisee alkujuuret.

5) Kollegoja, kielivaihtuu koko ajan ajattelematta.

6) Ajattelen ruotsiksi enimmäkseen tai molemmilla sekasin. Jotkit asiat ovat helpompia ruotsiksi. Puhekieli on sitä ruotsinsuomea koska uussanat ovat tulleet sen jälkeen kun olen muuttanut. Ja se tuntuu luontevammalta. Ennen joka kesä oli Suomessa paljon sanoja joita ei ymmärtänyt mutta tänä tietokone aikana suomenkieli on kasvanut. Vieläkin tulee eteen "kielivaikeuksia" jos haluat ostaa jotain elektoniikkaan kuuluvaa ja et tiedä suomeksi vaan ruotsiksi tai englanniksi.

7) En tiedä on hyötyä, haittaa en ainakaan ole tavannut. Omat lapset osaavat aika hyvin suomea mutta siihen se taito päättyy, lapsenlapset eivät osaa.

8) Ainakin ennen kateellisesti. Monet menivät lomilla Suomeen kehumaan tuloillaan ja omaisuudellan varsinkin uusilla autoilla. Eivät koskaan kertoneet totuutta, kuinka suuret velat on.

9) Olen ollut kolmisen vuotta Suomessa 80-luvun puolessa välissä. Tuntui kuin olisi tullut ulkomaille. Kaikki oli outoa. Siihen ehkä vähäsen vaikutti se että en koskaan ennen ollut töissä kunnolla Suomessa ja tämä byråkratia oli kamala.

10) Vain joskus uutisia muuten aika heikosti. Jotenkin se ei vaikuta kiinnostavalta koska saman enimmäkseen saa ruotsinkielisestä mediasta.

Hei! Tässä vastauksia

1.30 vuotta, 18

2. 4-5 kertaa vuodessa, kesäisin viikko, muutoin viikonloppu. Kemin ja Vaasan seudut, mutta joskus muuallakin

3. Olen sekä suomalainen että ruotsalainen. En näe siinä suurenpia eroja.

4. Ruotsalaiset eivät yleensä noteeraa kansalaisuuttani sen kummemmin. En ole huomannut että suomalainen taustani vaikuttaisi suhtautumiseen. Ainut ilkeä ihminen joka kerran ravintolan vessassa sanoi minulle että "muuta kotiis mutiainen" oli suomalainen nuori nainen joka luuli minua, tja, kreikkalaiseksi luulisin (!)

5. Eräs parhaista ystävistäni on ruotsinsuomalainen. Puhumme aina suomea keskenämme jos emme ole ruotsinkielisten seurassa.

6. Ajattelen sillä kielellä mitä juuri silloin käytän. Ruotsi sujuu luontevammin työasioissa, suomi taas serustelukielenä. Minulla ei ole täydellistä ammattisanastoa suomenkielellä. Sumenkielen käyttö on rennompaa.

7. En ole kokenut haittapuolia sen jälkeen kun olen hallinnut ruotsin kielen riittävän hyvin. Hyötyä siitä on ollut joskus työelämässä, mutta ennenkaikkea se joskus tarjoaa oikotien muiden ruotsin suomalaisten kautta niin yksityis- kuin työelämässäkin. Suomalainen on nopeanpaa "tutumpi" toisen suomalaisen kanssa.

8. Teollisuuskaupunkien oloista missä on paljon suomalaisia en osaa kertoa mutta ehkä henkilöt jotka vahvasti murtavat suomeksi eivät automaattisesti kohtaa kunnioitusta esim työelämässä ennenkuin ovat päässeet näyttämään mihin kykenevät.

9. -

10.Sisuradiota kuuntelen silloin tällöin, ihana kuulla suomenkielistä jutustelua. Ruotsinsuomalainen-lehti on mielestäni ollut liian hintava laatuunsa nähden ja tämä uusi Suomalainen uutisviikko on ehkä sisällöltään turhankin vakava, vaikka näyttää kehittyvän. Kokeilen juuri Maxivision kanavapakettia (tarjoaa käsittääkseni suomen "maksuttomat" kanavat), kuvalaatu on ikävä kyllä surkea. Ehkä tarjontaa ja laatua saisi olla enemmän, nythän mahdollisuudet ovat rajattomat netin kautta. Miksi lähettää esim tv-ohjelmia boxin kautta kun ne voisi katsoa suoraan tietokoneen välityksellä?

Muutin Ruotsiin toisen kerran 18-vuotiaana lähinnä työttömyyttä pakoon, mutta myös ihan seikkailumielellä. Olin peruskoulun päätyttyä ensi reissun Ruotsissa puoli vuotta ja palasin kotiin töihin/opiskelemaan. Töitä ei ollut tarjolla, opiskelupaikkoja kyllä mutta ei asuntoa joten jätin sen oravanpyörän suht pettyneenä Suomen välinpitämättömyyteen nuorten tulevaisuuden suhteen. Olin Ruotsissa ensin teollisuudessa töissä muutaman vuoden ja hankin täällä sitten lukiopätevyyden ja yliopistossa maisterin tutkinnon. Olen suomalainen nainen, ollut yliopistotutkintoni jälkeen jo 16 vuotta puu- ja metsäteollisuuden palveluksessa hyvin miesvoittoisessa ympäristössä missä ei liioin kohtaa paljon ulkomailla syntyneitä henkilöitä. En ole koskaan kokenut suomalaisuuttani taakkana tai esteenä, vaikken ehkä aina ole voinut kehua Suomea "hyvinvointivaltiona". Minun isovanhempani ja vanhempani taistelivat Suomen vapaudesta, kaikki eivät kuitenkaan pääse osalliseksi tästä "hyvinvointivaltiosta", paljon pitäisi muuttua jotta suomalainen voisi olla ylpeä ja iloinen ollessaan juuri suomalainen.

Hei Laura Hirvonen!

Olet kysellyt täällä ja saanut palautetta.

Olisi fiksua jos antaisit palautetta!

Siis olet nähtävästi tekemässä jotain tutkintoa ja kyselet ja saat nähtävästi pointseja. No- täällä vastaillaan, mutta itse sinä olet hiljaa.

Voisit edes kiittää, kun ihmiset kuluttavat aikaansa vastailemalla sinun kysymyksiisi.

(Mutta ei, olet vain hiljaa).

VenDl olen kyllä eri mieltä kanssasi, mielestäni Ruotsi on enemmän luokkayhteiskunta ja Suomi jollain tavalla tasa-arvoisempi.