"Vanhemmat voivat olla jo niin syrjäytyneitä, että heille lastensuojelun asiakkuus on normaalia elämää".
Kuka tätä soppaa keittää?! Tekemällä tehdään perusturva maksulliseksi, vuosikausia jaetaan tuota syrjäytymis-humpuukia ja huolestutaan pudonneitten lapsista :O
Kiitos ja kumarrus Paremman Väen Hyväntekeväisyyskytkyille vaan. Töitä näyttää löytyvän Yrittäjyyyyyys-Osaajuuuuus -Suuntautuvuuuuuuuksille oikein näpsäkästi. Taloudeksi sanovat, silleen tärkeän pyöreästi ilmaisevat, tuota heitteillejätön kautta harrastettavaa ihmislihan haalimista.
Tuo otsikko oli alemmassa keskusteluketjussa, kun joku sos.täti oli uupunut työhönsä ja voivotteli miten SYRJÄYTYNEITÄ jotkut oikein ovatkaan. -Kunovat LS:n asiakkaita!
Tuohan on ihan potaskasaastaa kunnon ihmisistä, joilla ei ole varaa ostaa niitä täysin samoja peruspalveluja jotka ennen oli ilman muuta kaikkien saatavilla.
Kuka tätä soppaa keittää?! Tekemällä tehdään perusturva maksulliseksi, vuosikausia jaetaan tuota syrjäytymis-humpuukia ja huolestutaan pudonneitten lapsista :O
Kiitos ja kumarrus Paremman Väen Hyväntekeväisyyskytkyille vaan. Töitä näyttää löytyvän Yrittäjyyyyyys-Osaajuuuuus -Suuntautuvuuuuuuuksille oikein näpsäkästi. Taloudeksi sanovat, silleen tärkeän pyöreästi ilmaisevat, tuota heitteillejätön kautta harrastettavaa ihmislihan haalimista.
Tuo otsikko oli alemmassa keskusteluketjussa, kun joku sos.täti oli uupunut työhönsä ja voivotteli miten SYRJÄYTYNEITÄ jotkut oikein ovatkaan. -Kunovat LS:n asiakkaita!
Tuohan on ihan potaskasaastaa kunnon ihmisistä, joilla ei ole varaa ostaa niitä täysin samoja peruspalveluja jotka ennen oli ilman muuta kaikkien saatavilla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lastensuojeluhan nimenomaan syrjäyttää ihmisiä, niin aikuisia kuin lapsiakin!
Aniharvoista ls-toimistoista saa EDES henkistä tukea, päinvastoin.
Tavallisimpia ovat vuosien kiusaamiset ja painostukset, jossa vanhempi lopulta asianajajan avustamana yrittää karkottaa sossut kannoiltaan.
Kuinka moni vanhempi on vuosien hiillostuksessa joutunut jäämään lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka sossujen iskiessä kävi vielä tavalliseen tapaan töissä.
Moniko nuori on syrjäytynyt huostaanottonsa jatkumona?
Moniko pieni lapsi on joutunut vuosien terapiakierteeseen LAITTOMAN huostaanoton seurauksena? Terapiaan pääsy mahdollistuu vain sen ihmeen kautta, että lapsi pääsee takaisin hyvään kotiinsa. Entä jos ei olisi päässyt?
Kuulinpa tässä jokunen päivä tv:ssä kerrottavan, miten juoppojen perheiden lapset tulevat vain sattumoisin ls:n "löytämiksi".
Mitenkähän tuli tämän palstan kirjoitukset mieleen välittömästi, kun täällä on väitetty, että ei juoppojen perheiden lapsiin ole paneuduttu ls:ssa vuosiin.
Todellisessa huostan tarpeessa olevat lapset löytyvät vasta kun iltapäivälehti iskee siihen silmänsä tai jotain sitä rataa...
Suurimmat säästöt kun kunnille tulee peruspalveluja korvaavissa huostaanotoissa, vaikka ne ovatkin täysin laittomia lapsia kohtaan, mutta mitäs sen nyt on väliä siihen verrattuna, että kuntatalous tulee edes hivenen autetuksi.
"Tavallisimpia ovat vuosien kiusaamiset ja painostukset, jossa vanhempi lopulta asianajajan avustamana yrittää karkottaa sossut kannoiltaan."
Joillakin menee vuosia silmien avautumiseen ja vielä sossujen karkoittamisen jälkeenkin eletään siinä valhekuplassa että uskotaan sosiaalihössötyksen periaatteessa/teoriassa/ehkä johtavan johonkin hyvään. Lujaa on rakkaus omaan haavekuvaan.
Kun on pienestä pitäen elänyt sosiaalivirastomarinadissa niin on sokea omille asenteilleen koska elää samanhenkisten ympäröimänä saamatta tietoa mistään muusta.
Tuo kyllä vähän sattuu, sori
Hyvän yhteisön henkeen kyllä on aina kuulunut jonkin asteinen yhteen hiileen puhaltaminen. Ei jokin vähävaraisen perheen ilmainen loma järven rannalla ole kovin luksusta, vaikka tietty luksuskin silloin tällöin olisi tervetullutta.
Sos.alaa oisi pitänyt kehittää enemmän siihen suuntaan, että psyk.poliklinikoiden sijaan vanhemmille oltaisiin suotu mahdollisuus valita esim itselleen sopiva terapia (jos vanhempi tuntisi siis tarvetta). Eteenpäin vievä terapia saa ihmisen motivoitumaan oman elämänsä suhteen aika kivasti ja sos.toimen asiakkuus tulisi silloin tarpeettomaksi. Huono tyrkytetty julkinen sairaanhoitopalvelu on ikävä kyllä viime vuosikymmenen ajan saanut jatkua, siis sellainen jossa ei työntekijällä ole minkään valtakunnan terapiataitoa mutta sitä on sos.puolella kutsuttu terapiaksi (joka ei sitten tuota tulosta eli asiakas on mukamas epäkelpo).
Varattomat on tuomittu käyttämään julkista ja tahallaan laaduttomaksiTEHTYÄ tukea. Kai nyt ihminen apua elämän saatossa tarttee, kyse on siitä että porvari osaa rahastaa noilla avuntarpeilla. Rotarytyypit on saaneet olla päättämässä verorahojen sijotuksista ja tietty ne on heidän mielestä laitettava tuottamaan rahaa, ei tukemaan.
"Sos.alaa olisi pitänyt kehittää enemmän siihen suuntaan, että psyk.poliklinikoiden sijaan vanhemmille oltaisiin suotu mahdollisuus valita esim itselleen sopiva terapia (jos vanhempi tuntisi siis tarvetta)."
Olisi ja olisi. Ei yhteiskunta ala pomppimaan kansalaisen mukaan. Onko sellaista tapahtunut missään muualla kuin postikorttitodellisuudessa? Keskustelu viranomaisen kanssa on hyvin lyhyt ja yksinkertainen: "Älä kuule sinä, kyllä kuule minä, sillä minä olen minä, yhteiskunta, minä tiedän kainen, minä osaan kaiken, minä tiedän kaiken, kyllä minä..., minä..., minä...".
"itselleen sopiva terapia"
Siis terapiaa lapselle vai vanhemmallensa? Amerikassa rahalla saa vaikka freudilaista terapiaa koiralle, siis koiralle! Kenenkähän tarpeista tässäkin on kyse.
Sinulle on kai jossain vaiheessa syntynyt käsitys että kuulut samaan joukkoon sossujen kanssa, siis siinä vaiheessa kun et vielä tiennyt millaisia ne ovat. Tai ehkä kenties aavistelit jotain mutta kun ne olivat niiiin mukavia ja innostavia että ja kun päälle tuli kaikenlaisia lupauksia taivaan porttien avautumisesta kuin liukuhihnalta niin se sai sinut hämmennyksiin. Toki siinä vaiheessa joku saattoi esittää ääneen epäilyksiä mutta ne sossu tyrmäsi vihaisella murahduksella ja leimakirveen heilautuksella. Seurapiirissäsi syntyi yleinen mielipide eli mielipide jota kaikki pitivät (virheellisesti?) enemmistön mielipiteenä ja sopeutuivat siihen saadakseen hyväksyntää, ja hyväksyntää tuli. Hyväksynnän tavoittelu oli se tekijä jolla sinut aivopestiin, kuin uskonlahkossa ikään. Kaikki tapahtui vaivihkaa ja hissukseen, "eihän tässä mitään...". Vähitellen hyväksynnän saaminen vaihtuu toivonkipinäksi saada hyväksyntää. Hyväksynnän tavoittelu muuttuu vähitellen yhä epätoivoisemmaksi, sekös antaa valtaa sossulle.
Alussa oltiin ulospäin markkinointisyistä niin positiivisia ja vihaamista vastaan mutta pian ajauduttiin täysin päinvastaiseen tilanteeseen. Suurimpana uhkakuvana nähdään säälittävä reppana, ristiriitaista. Psykiatria on olevinaan auttamista mutta tunnen erään psykologin kaverin joka syvästi vihasi mt-potilaita.
"Varattomat on tuomittu käyttämään julkista ja tahallaan laaduttomaksiTEHTYÄ tukea."
Siis laaduttomaksi tehtyä? Onko se koskaan laadukasta ollutkaan? Psykologian tarkoitus ei ole saada ketään yhteiskunnan normijäseneksi vaan luukulta luukulle ja laitoksesta laitokseen, kaikki perustellaan epäkelvoksi leimaamalla.
"Huono tyrkytetty julkinen sairaanhoitopalvelu on ikävä kyllä viime vuosikymmenen ajan saanut jatkua, siis sellainen jossa ei työntekijällä ole minkään valtakunnan terapiataitoa mutta sitä on sos.puolella kutsuttu terapiaksi (joka ei sitten tuota tulosta eli asiakas on mukamas epäkelpo)."
Mistähän propagangatoimistosta tuo myytti terapian tehosta on lähtöisin? Julkisia lausuntoja antava päivystävä sosiaalidosentti on samaa sakkia sossujen kanssa. Ben Furman sai pätevyytensä aika erikoisella tavalla, suorittamalla vain osan tutkintoonsa kuuluvista opintojaksoista. Psykosektorin tyylinä on selittää lapsen vastoinkäymiset johtuvaksi jostain muusta viranomaisen toimista ja onnistumiset selitetään yhteiskunnan ansioksi. Selittely tapahtuu psykologian avulla.
Minusta kaikkein oudointa olivat lastensuojelun työntekijöiden asenteet. Kokoukset muistittivat koulukiusaajien lynkkauksia. Nämä naiset ikäänkuin kannustivat toisiaan ja kilpailivat siitä, kuka osaa kovimmin arvostella, tölväistä ja nöyryyttää apua hakemaan tullutta asiakasta.
Ilmeet ja eleet oli mallattu halveksuviin sanoihin. Ja jokainen ryhmäläinen oli mukana.
Homman idea tuntui selvästi olevan, että tuota saastaläjää meillä on oikeus ja suoranainen velvollisuus rangaista . Mistä? Se jäi minulle epäselväksi. Ilmeisesti palvelun pyytämisestä. Olin vielä tuolloin niin uskomattoman typerä, että kuvittelin saavani APUA lastensuojelusta.
Tuollaisia löytyy vaikka kuinka paljon, ihan kuin raukat eivät tajuaisi rikkovansa lakia jo pelkällä moukkamaisella käytöksellään. Mutta ovat niin röyhkeitä, että eivät välitä.
Ja sitten on sellaisia sossuja, jotka ihan vilpittömästi pyrkivät auttamaan niillä onnettoman vähillä resursseilla, joita kuntapoliitikot ovat heille alentuneet myöntämään.
Sain kerran oikein aitiopaikka tilaisuuden seurata sossulauman käytöstä ja työskentelyä erään toisen perheen asiassa. Heillä sattui sen verran ikävä tapaus kotona, että pienet lapset tyrkättiin meille yhden päivän ajaksi. Kun asiat alkoivat olla järjestyksessä lauma sossuja tuli meille "katsomaan" lapsia. Eukkolaumasta löytyi molempia edellä kuvattuja. Minulle he tietysti olivat asiallisia kun olin ulkopuolinen, enkä ikinä edes heidän asiakkaansa, mutta kyllä asenteet paistoivat räikeästi läpi toisen perheen asioiden käsittelyssä.
Sosiaalityötäkin ohjaavat asenteet.
Toimeentulotukea hakevaa asiakasta nöyrryytetään, tai hänen ahdinkoon suhtaudutaan kylmäkiskoisesti.
Lue lisää Helsingin Sanomat 4.1.2011.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Sosiaalityötäkin ohjaavat asenteet/1135262804224
-------------
"Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä ilmestynyt selvitys osoittaa myös sen, että nimenomaan nuoret ja vähemmän koulutetut sosiaalityöntekijät katsovat toimeentulotukea hakevan ahdingon olevan hänen oma vikansa. Mitä pitempi työura sosiaalityöntekijöillä on, sitä useammin he näkevät ongelmien taustalla yhteiskunnalliset syyt. "
AMK-koulutuksessa lienee vallalla Varilon leimaamiseen ohjeistava oppimateriaali. LS-perheet esitetään amk-opiskelijoille suurin piirtein epä-ihmisinä. Tuollainen käsitys syötetään ja se tuntuu uppoavan aika mehevästi tärkeilyyn taipuvaisiin amk-sosionomeihin.
Sijaistaho pitääkin itseään asiantuntijana sen suhteen, että se ihan neuvoo sijaisperheeksi haluaville "tietoa" siitä millainen perhe ei täytä oikean perheen kriteereitä: On niin erilaista perheenätoimimiskäytäntöä, että "hyvä perhe" ei voi edes aavistaa miten kummallisia elämisiä voi olla "huoliperheissä".