Kaikki puhuu ihan niin kuin elämän tärkein asia on opiskella yliopistossa ja valmistua nopeasti että sitten pääsee töihin! Yliopisto ei missään nimessä takaa työpaikkaa ja sekä opiskelijat että jopa valmistuneet ovat usein taloudellisesti niin pahassa asemassa ettei tosiaan kateeksi käy. Siis on muitakin opiskeluvaihtoehtoja ja töitä joihin voi ihan oikeasti päästä ja saada parempi palkka. Olen kuullut kavereilta, vanhuksilta ja itsekin olen huomannut että liian monet yliopistoissa opiskelevat tai valmistuneet ovat niin typeriä ja lapsellisia, ettei pahemmasta väliä. Jos he sitten tekevät jotain, niin perusteluiksi riittää aina hieno "Minä opiskelen yliopistossa" jolloin saa tehdä ihan mitä vaan ja on oikeassa. Tollanen asenne on tosi karsea. Jos saisit itse valita, haluatko mieluummin miljoona euroa vai yliopisto-tutkinnon, niin kumman ottaisit?! Olisiko sillä sitten yhtään merkitystä? Jos on itse kiinnostunut opiskelusta niin se on hieno homma, mutta tuntuu siltä että suurta joukkoa ajetaan yliopistoihin ilman omaa kiinnostusta tai halua, vain siksi ettei tiedä mitä muuta voisi tehdä tai selvitä niin että vanhemmat/ympäristö/kaverit tykkää. Suomen yliopistoihin ei edes pääse sisään koska paikkoja ei vain ole tarpeeksi. Kannattaako sitten odotella vuosia ihan vaan sen takia. Sitten välivuosinimitys on tyhmä: "Väli"... Siis mistä? Elämästä? Oikeasta ja sallitusta elämästä eli joko opiskellaan yliopistossa tai käydään töissä? Eli jos et halua yliopistoon itse niin älä mene vaan siksi että muutkin menee. Jos taas menet tai olet jo valmistunut, niin ole sitten iloinen että olet meidän muiden "yläpuolella"..?! Kommenttia varmasti tulee mutta sehän on vaan hyvä että tämäkin otetaan vihdoinkin puheeksi!
Yliopistot
Joo-o
5773
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kommenttia varmasti tulee, jos joku tuon tajunnanvirtatrollauksen jaksaa kokonaan lukea. Jonkinnäköinen kappalejako voisi jo helpottaa vähän.
"on vaan hyvä että tämäkin otetaan vihdoinkin puheeksi!"
Joo, on se kyllä hyvä. Nostan tässä vielä esille yhden aiheen, josta ei ole ikinä kukaan keskustellut: Eikös vain olekin yliopisto parempi kuin ammattikorkeakoulu. Tai toisinpäin...
Kuule mitä jos antaisit ihmisten tehdä mikä niistä tuntuu hyvältä? Mitä se sulle kuuluu onko ihmiset yliopistossa vai ei? Turha täällä on kitistä ja etsiä perusteluita itselleen miksi ei halua yliopistoon.
Ei sinne ole kenenkään pakko mennä eikä sieltä monet edes valmistu.
virginia olis joo kateellinen tosta pulputuksesta...
Yliopisto ei sen kummemmin takaa töitä, kuin mikään alempikaan koulutus. Kyse on alasta, omasta osaamisesta & esiintymisestä ja yleisestä työllisyystilanteesta alalla. Parempi koulutus takaa 100% varmuudella PAREMMAN etenemismahdollisuuden uralla.
"Olen kuullut kavereilta, vanhuksilta ja itsekin olen huomannut että liian monet yliopistoissa opiskelevat tai valmistuneet ovat niin typeriä ja lapsellisia, ettei pahemmasta väliä."
Itse olen huomannut kuinka tradenomiopiskelijakavereillani on tarve keskustella "vakavista" asioista, kuten talouden tilasta tai jonkin pörssifirman kehityksestä tms. Ei siinä mitään, mutta kun kyseiset keskustelut perustuvat (ainakin kauppatieteilijöille) hyvin itsestäänselviin asioihin joita vielä pyöritetään kontekstissa, jossa kyseisillä asioilla ei ole juurikaan mitään merkitystä. Pääasia näyttää olevan
a) aiheesta puhuminen
b) termien käyttäminen
Yritä nyt sitten siinä olla näyttämättä lapselliselta kun vieressä keskustelet viime viikon baarikeikasta, kun toiset puhuu "vakavaa" asiaa tyylillä joka ei voi inspiroida yhtään vähempää.
Ja itsehän ottaisin sen 1M€ ja lähtisin sen kanssa jenkkeihin opiskelemaan...
Jos ehtona olisi opiskelun jättäminen (yliopistossa) kokonaan, saattaisi milli jäädä ottamatta.
Ja välivuosi-nimitys tulee varmaan siitä, että pidät välissä taukoa omista tulevaisuudensuunnitelmista. Eli et ko. aikana edistä omaa tulevaisuuttasi vaan satsaat mahdollisesti nykyhetkeen tms. Aivan looginen nimitys.
"Eli jos et halua yliopistoon itse niin älä mene vaan siksi että muutkin menee. Jos taas menet tai olet jo valmistunut, niin ole sitten iloinen että olet meidän muiden "yläpuolella"..?!"
Ihan totta sinänsä, mutta en kyllä usko, että kovin moni hakee tosta syystä yliopistoon. Et kai ite jäänyt ulos? Moni voi hakea "väärälle" alalle, ennenkuin oma kinnostuksenkohde selkeytyy. Opiskelu yliopistossa opettaa ja kasvattaa myös opiskeltavan alan ulkopuolella ja kun loppujen lopuksi päätyy "omalle" alalleen, on valmis tausta akateemisessa opiskelussa arvokasta pääomaa.
Jos en itse tietäisi mitä haluan tehdä/opiskella niin ehdottomasti menisin kuitenkin YO:lle lukemaan jotain sivistävää. Itsensä kehittäminen on kuitenkin tärkeätä.
Ja jos ihminen on yliopistomateriaalia, niin selkeän suunnan puuttuessa on YO parhaita ratkaisuja mitä voi tehdä. Siis vaikka se oma juttu olisikin sitten ihan jotain muuta!
.. en koskaan sitten pyrkinyt yliopistoon vaikka kirjoitin E:n paperit, koska vastasin rehellisesti omaan kysymykseeni, "mitä minä tulevaisuudessa aion Tehdä"?
Yliopisto on akateeminen eikä ammattiin valmistava. Alat, joista saisi "tittelin", eivät kiinnostaneet tai sitten ne käytännönläheiset, joihin minulla ei ollut niihin mitään mahdollisuuksia. Tarkoitan oikeus- ja lääketieteellistä. Jälkimmäinen oli ainoa mikä yliopistossa kiinnosti.
Ei AMK ole varsinaisesti korkeakoulu. Siellä minä nyt kuitenkin olen, ärsyyntyneenä sairaanhoitaja-opiskelijana, koska kapasiteettini ei koskaan riittänyt lääkikseen.
Älkääkä pelleilkö millään kiintiöillä! Samat kokeet ne kuitenkin ovat (jopa 2 sairaanhoitajaa oli läpäissyt pääsykokeen viime vuonna, mikä on jo käsittämätön tulos..) eikä tällainen palikkamatikan vääntäjä unissaankaan kuvittele ilmoittautuvansa pääsykokeeseen..
Sehän on selvä, ettei yliopistotutkinto takaa työtä, mutta antaahan se tietenkin syvemmän asiantuntijuuden. Sanotaan, että käytännön oppii aina tekemällä sitten myöhemmin työelämässä, joten sen mitä opiskelee, kannattaa tosiaan opiskella.
Myönnän olevani turhautunut näihin käytännön jaksoihin AMK:ssa. Esimerkkinä työharjoitteluni äitiysneuvolassa, jossa 2 ensimmäistä viikkoa pääosin seurasin ohjaajan toimintaa vierestä lukuunottamatta muutamaa hemoglobiinin ottoa ja paria kivaa leikkihetkeä asiakkaiden kanssa. Niin - ihan meinasi unohtua vauvojen punnitseminen. Tämäkö siis korkeakoulumaista?