Mitä teen...ala-asteikäinen lapsi (jolla neurologin mukaan epätyypillinen Asperger) juoksee kavereiden kanssa ulkona leikimässä ja kylässä. Meillä on muuten hyvä suhde mutta tämä aiheuttaa riitoja...ihan kuin hän olisi murrosikäinen mutta kun ei ole vielä...kun yksi kaveri menee kotiin niin toinen hakee eikä koskaan voi sanoa ei. Kotona on kai niin tylsää. Ja jos soitan hänet kotiin, niin hän ei välttämättä vastaa puhelimeen tai ei vaan tottele. Ja puhelimet alkavat soida jo aamutuimaan. Välillä kavereiden ramppaaminen saa minutkin hermostumaan. Mutta se, että saan hänet hoitamaan kotona velvollisuuksia on kamalan työn takana. Hänelle kuuluu välillä roskien vientiä, lemmikkieläimen hoitoa, joskus tiskikoneen tyhjentämistä, toisinaan imurointia, huoneen siivousta ja semmoisia helppoja juttuja ja tietty häneltä velvoitan, että harjaa hampaansa, pesee hiuksensa riittävän usein ja tekee läksyt. Hän vain haluaisi luistaa aina kaikista näistä, vain kaverien kanssa vietetty aika merkkaa. En haluaisi jatkuvasti "riidellä" näistä samoista aiheista. Miten saisin hänet osallistumaan arkeen ja hoitamaan nuo velvollisuutensa ilman ainaista sanomista ja komentamista. Tämä ei tee hyvää meidän väliselle suhteelle. Haluaisin sopuisaa elämää ja hyvät suhteet perheenjäsenten välille. En halua olla minäkään mikään piika, että toiset vaan sotkevat ja huvittelevat ja minä siivoan sotkut...
pseudo-murrosikäinen
turhautunut-
5218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Neuvoja en osaa antaa mutta minkälainen on epätyypillinen Asperger? Minä olen miettinyt pitkään että lapsellani olisi Asperger mutta neurologin mielestä ei koska as-lapset ovat yleensä hyvin älykkäitä. Ja minun lapseni ei ole se "terävin kynä penaalissa". Kaikki aspergeriin liittyvät oireet hänellä on, paitsi tuo älykkyys.
Meillä käydään lapsen kanssa tosi tiukkaa vääntöä juuri samoista asioista kuin teillä. Ja sitä tehdään joka ikinen päivä ja monta kertaa päivässä. Tuntuu niin turhauttavalta jankuttaa esim. hampaanpesusta joka on normaalia ja päivään 2 kertaa kuuluva toimenpide. Tai suihkuun meno ja vaatteiden laittaminen kunnolla pyykkikoriin. Meillä ei onneksi paljon kavereita ole, vain yksi asuu lähellä ja muiden luokse joutuisin viemään joten kaveriongelma ei ole iso. Mutta juuri nämä arkielämään liittyvät perustoimet ja kodin yhteinen arki tökkii.
Hei, Epätyypillinen Asperger on esim sellainen, että muut Aspergerin piirteet täyttyvät, mutta se ei näy niin voimakkaasti ulospäin esim puheessa. Esim minun lapseni ei puhu monotonisella äänellä eikä hänen puhetapansa ole tyypillisen kirjakielinen tms. Toisaalta hänellä on aspergerille tyypillisesti vaikeutta hallita äänenvoimakkuutta ja hän saa sellaisia huutokohtauksia joka voi laueta pienestäkin asiasta jota hänen on vaikea emotionaalisesti käsitellä. Eli sosiaalinen vuorovaikutus on tietyllä tavoin "parempaa" tai vähemmän huomiota herättävää kuin klassisessa Aspergerissa.
Meillä oli juuri tuollainen poika , on nyt aikuinen ja pärjää hyvin ja on kova tekemään töitä .
Lapsena ongelmat olivat kuin olisin itse kirjoittanut . Huusin ja laitoin lakia .. nyt tällä järjellä , kiittäisin hyvistä asioista ja laittaisin aina jonkun asian parempaan kuntoon , yksi kerrallaan ja vaikka parin viikon -kuukauden tähtäimellä , ei nips naps varmaan tule onnistumaan .
Vaikka yksi kotityö kerrallaan tai sopimus , milloin ollaan yhdessä kotona .
Meillä ainakin muodostui ongelmaksi se , että kavereita oli niin paljon , jos joku ei ollut "vapaana " joku toinen oli , sulavasti poika sukkuloi kaverilta toiselle .
Hänellä oli toisaalta hyvä kyky tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa , ei koskaan riidellyt .
Myöhemmin tuli ongelmaksi tavaroiden lainailu , silloin oli näitä game boy pelejä , kaverit lainasivat ja eivät palauttaneet .. kuulin vasta myöhemmin.
Tällä järjellä opastaisin , että pyytää kuittauksen lainaamisesta ja sopisi laina ajasta . Myös kitaraa yms, toiset lainasivat ja poika sain pyydellä takaisin , kun kavereilla olisi ollut soiton tarvetta edelleen .
Nämä kaikki on hyvä pitää mielessä , sillä tulee uusia ongelmia .
Parasta lienee yhteiset matkat ja kotihetket ( niitä tuntuu , että oli vaikea järjestää , aina joku seisoi oven takana , ei ollut rauhaa omassa kodissa , jouluaattonakin tuppasivat sisälle .. )
Pojallani oli paljon oppimisongelmaa, oli niin muuta mielenkiinnon kohdetta . Lopulta lintsaili , jäin vuorotteluvapaalle ja pistin pojan ruotuun , pääsi opiskelusta kiinni -- innostui ja haki opiskelemaan lisää , sai hyvät paperit ja on todella ollut pidetty työntekijä ja on nytkin arvostetussa hommassa .
Levottomuus kuitenkin jatkuu muussa mielessä , ei oikein tiedä mitä haluu , aina kuin menossa .. odotan asettuuko .
Tärkein hyväksy hänet sellaisena persoonana , mutta pidä raiteilla niin kauan kuin voit vaikuttaa , moittimisella ei pahenna kuin omaakin mielenvirettä .
Joskus tarvitaan huumoria ja paljon anteeksiantoa .
Mieti , mitkä piirteet pojassa on myönteisiä .. kerro ne hänelle , ei niitä huonoja , sitten keskityt niihin korjaustoimenpiteisiin .
Voimia.
Ei lapsella ole mitään velvollisuutta tehdä sinun töitäsi kotona. Hän on vasta lapsi.
Jos vaikka jättäisit kaikki omat työsi pois lapsen taakalta, niin hänkin jaksaisi paremmin. Niin ja lapsista tulee sotkua ei kannata dramatisoida sen siivoamista.
Terveisin 2 lapsen yh-isä.
Kyllä lapsella velvollisuuksia saa olla kotona, asuvathan he siellä. Eivät vanhemmat ole mitään piikoja vaan koko perheen on osallistuttava kodin hoitoon. Kunhan ne velvollisuudet ovat ikätasoisia. 3 vuotias osaa jo auttaa monessa asiassa ja pitää siitä esim tiskikoneen tyhjentämisessä on mainio ja innokas pikku apulainen. Tai jossain muussa helpossa hommassa valvottuna. Ala-asteikäinen osaa monia asioita jo ihan taitavasti ja jopa itsenäisesti. Kyllä lapsen kuuluu oppia, että kotielämään kuuluu myös velvotteita. Muuten heistä tulee aikuisena passattavia ja uusavuttomia.