Vieläkö hiihtokelejä

Otahan karhumerkkiset rukkasukset!

on veikkonen, lumetonna aikana tietenkin vähän sitkaampaa

Eistä suksille ou noustu kyllä nykyjään tuo tekniikka on vieny voeton siinäe hommassa se on parempi kuhtuo atimaan ku ite ryysätä tuolla risukossa siellä vettäe niin palajon että hukkuuhan sinne. Pirtinsohvalta makuultae se on paras vahata ruutuo oekein urakalla ja kyllä se vaen voettaa nämä tosi tv ohojelmat mennen tullen. Kun alakaa liikettä ilimaantumaan niin pusnukka piipun nokkaan ja kuuloa kylykeen niin että pukkovaa matkoa entiseen liippatehtaan kylään.

On sitä lunta vielä, että suksi luistaa. Hakkaamattomien metsien korvenreunoissa on suksella liikkuminen helpointa. Niin kauan kuin on routaa, ja kolot vettä täynnä, eteneminen metsäsuksilla on rauhallista, ja voit keskittyä kuuntelemaan kun keväinen luonto soittaa omaa sinfoniaansa. Voit jopa nähdä, kun metsän kuningas on jättänyt tassun jäljet omilla vaelluksillaan. Aina kannattaa mennä luontoon, kun on aikaa, vaikkei niin kauaskaan aina. Pieni piknik luonnossa, on sitä parasta laatuaikaa.

Kun metsään menee, kannattaa laulaa: Kaadan minä karhun karvaisen...! Tämä pelottaa karhua, eikä se käy päälle.