vihaatko äitiäsi?

Eiköhän kannattaisi oman itsesi vuoksi jo hellittää tuosta katkeruuden nuorasta,elämäsi voisi helpottua.Kuollut ei takaisin tule enään sinulle pahaa mieltä aiheuttamaan joten jatka elämääsi.

Tiedän tunteesi ja ymmärrän sua hyvin. Mulla se on vielä elossa.

Näitä äidilleen katkeria lapsia on maamme pullollaan huostaanotot puhuu jopuolestaan.Nuoret hankkii lapsia vaihka ei mitää koulutusta tai toimeentuloa.Useita abortteja tehneitä teinejä ja joka raskauden aiheuttaja eri mies joka on ottanut hatkat kun raskaus todettu.Tänäpäivänä valistusta on jaossa mutta onko älyssä vikaa vai missä kun ei tunnu menevän perille.Vastuuta tytöt?

Vihasin aikaisemmin. Sen jälkeen kun se tappoi itsensä, en ole tuntenut enää yhtään mitään sitä kohtaan. Isäni on elossa ja häntä kohtaan tunnen katkeruutta ja halveksuntaa. Mutta äitienpäivä on aina koko elämäni ajan ollut vuoden kamalin päivä. Itse en aio hankkia koskaan lapsia, ettei vaan vahingossakaan historia toistaisi itseään.

En minä missään nimessä vihannut, rakastin ja rakkaudella ajattelen kuolleenakin. Kuoltuaan olen kyllä ollut helpottunut ja onnellinen siitä, että vasta kuolemansa jälkeen olen oppinut elämään omaa elämääni ilman, että "täytyy miellyttää äitiä". Ei minun äiti onneksi ollut paha tai ilkeä, mutta erilainen kuin minä ja toisenlaisen äidin kasvattamana olisin varmasti elänyt erilaisen elämän. En minä katkera ole siitäkään mitä olen elänyt ja kokenut. Olisin kyllä voinut jo nuorena aikuisena alkaa elää omaa elämääni omalla tavallani. Olisin varmasti tehnyt virhevalintoja itsekin, mutta ne olisivat olleet ainakin omia vääriä valintoja.

Itse äitinä varon aina sanomasta omille jo aikuisille lapsille mielipidettäni, miten "minä sinuna tekisin" tai "mitä kannattaa tehdä", vaikka olenkin enemmän jo elänyt ja nähnyt. Jos kysyvät mielipidettäni johonkin, niin yritän miettiä mahdollisimman monia erilaisia vaihtoehtoja heidän omiensa lisäksi ja tehkäät vain itse omat ratkaisunsa ja valintansa - se on heidän elämänsä eikä minun. Jokainen on oma yksilö ja jokainen tekee omat elämänsä valinnat. Ja ennen kaikkea jokainen oma lapseni ovat ja ovat aina olleet minulle yhtä rakkaita sellaisenaan kuin ovat. Kaikkia omien lasteni tyttö- ja poikakavereita olen rakastanut samalla tavalla yhtä hyvinä.

Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi, he ovat itsensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia. He tulevat sinun kauttasi ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle. Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi, sillä heillä on heidän omat ajatuksensa. Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan, sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa, jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta. Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa, mutta älä yritä heistä tehdä itsesi kaltaista, sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen. Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet. Kun taivut jousimiehen käden voimasta, taivu riemulla.

Kahlil Gibran

Katkaisin välit omaan hirviöäitiini vajaa kolme vuotta sitten. Tunnen enää lähinnä surua siitä ettei äitini voinut olla niinkuin äiti voisi parhaimmillaan olla, vaan äitini suorastaan nautti vastoinkäymisistäni ja pyrki uhkailemalla pakottamaan mut tekemään ja olemaan niinkuin hän haluaa. No, olen ehkä vieläkin vähän katkera äidilleni mutta henkisesti voin paremmin ilman häntä. Äitienpäivälahjoja en ole enää vuosiin hankkinut ja siitäkin olen vähän alakuloinen kun kuulen mitä esim. Tuttavani ovat hankkineet.

Olen nyt itse äiti ja teen parhaani, ettei mun lapset joudu tekemään samaa valintaa sulkea äitinsä elämästään.

Onneks se paska ämmä kuoli. Vittu mikä paska ämmää saatana. Vitun huoltoasemat saatana. paska vittu perkle jumaltua

En vihaa. Mutta olen surulinen ,masentunut kun yksin.