rauhalliset/hiljaset pojat

Itse pidän rauhallisista pojista, jotenkin suloisia ovat. Hiljaisuus ei haittaa, kyllähän se sitten tutustumisen jälkeen helpottuu se puhuminen, mutta siitä tulee vähän kielteinen kuva kylläkin jos on liian etäinen kun toinen tulee juttelemaan.

Oikeastaan ihan pari viikkoa sitten menin puhumaan hiljaiselle ja yksinäiselle ihastukselleni, se oli aluksi juuri tuota että minä kyselin ja hän vastas, katsoi vaan seinään tai muualle kuin minuun, mutta nyt parin viikon aktiivisen piirityksen jälkeen hänkin tulee jo itse minulle juttelemaan ja luotaa minuun paremmin.

Itse olen kanssa hieman ujo/hiljainen, varsinkin uudessa seurassa, kyllähän tuttujen kanssa juttu jo paremmin luistaa. Lähes kaikki ihastukseni poikkeuksetta ovat olleet juuri niitä hiljaisempia tapauksia, ovat enemmän minun tyylisiä luonteeltan ja muutenkin, itse kun en mikään remuaja ole :) Minkähän ikäinen ap on? sattaa vaikuttaa ikäkin miten suhtaudutaan, ainakin meidän yläasteella suosituimpia olivat juurikin ne näkyvät ja kuuluvat pojat, nyt lukiossa jako ei ole enää niin selkeä.
Hiljaisuus ei siis mitenkään haittaa, paitsi jos mykän puolelle mennään.

itse pidän enemmän rauhallisista pojista, mut jotenkin niitä on vaekea löytää..

Katoin jo että onpas keskustelua syntynyt, mutta paskanjauhaja trollithan ne ovat tännekin kerinneet..
ap:lle, kyllä meitä rauhallisista pitäviä löytyy, mutta aika usein on niin että itsekin lukeutuu juuri niihin hiljaisempiin, silloin se tutustuminen on hieman hankalaa :p Jos tietäisi että joku poika on kiinnostunut, niin uskaltaisinkin mennä itse juttelemaan, mutta valitettavasti sitä ei ainakaan kaikista hiljaisista kovin helpolla huomaa..

Hiljasemmat pojat on paljo kivempia :)