Olen kysellyt täällä jo aikaisemmin, lähdenkö opiskelemaan terkkariksi vai en, kun mulla on opiskelupaikka, mutta oon lykännyt opintojen aloittamista, koska mua äklöttää/pelottaa perushoitotyö. Joten avittakaa pliis terkkarit, lähdenkö vaihtamaan alaa vai en seuraavana syksynä vai jättäydynkö pois kokonaan koulusta?
Suuri kiitos henkilöille, jotka oikeasti jaksavat auttaa?
1)Kuinka paljon muissa harjoitteluissa on perushoitotyössä, vanhainkodin lisäksi esim. kirurgisen hoitotyön harjoittelussa, sisätautipotilaan työn harjoittelussa, mielenterveys ja päihdepotilaan hoitotyössä ja gerontologisessa harjottelussa?
2)Tiedän, että en voi välttyä tekemästä perushoitotyötä, mutta onko mahdollista painottaa johonkin hieman parempaan puoleen harjottelussa, jossa ei ihan joutuisi niin paljon tekemään perushoitotyötä? Tiettyjä hyviä painopisteitä, mistä kannattaisi pyytää harjottelupaikkaa tietyissä harjoitteluissa? Tai tiettyjä osastoja?
3)Onko teidän mielestänne terkkarin työ loppujen lopuksi vastannut odotuksia hieman inhottavienkin harjottelujen jälkeen? Eli onko antoisaa työskennellä lasten kanssa? Kivat hetket neuvoloissa mm. lasten kehityksen kasvu, lasten nauru, nuorten tukeminen koulun käynnissä, itsenäinen työ, jossa ei tarvitse olla muiden hiillostettavana, päivätyö (ei iltavuoroja jne..)...?
4)Opiskelisitko uudestaan terkkariksi vai suosittelisitko jotain muuta alaa?
(Itselläni taustalla jo eräs toinen tutkinto, ja tiedän, että mun ei tarvitsisi tehdä perussairaanhoitotyötä, jos en saisi työtä terkkarina vaan tekisin toista alaa kunnes tärppäisi työ neuvolassa tai koulussa)
5)Jotain muuta risuja/ruusuja, mitä kannattaisi tietää ennen kuin lähden tälle alalle?
Suuri kiitos henkilöille, jotka oikeasti jaksavat auttaa?
1)Kuinka paljon muissa harjoitteluissa on perushoitotyössä, vanhainkodin lisäksi esim. kirurgisen hoitotyön harjoittelussa, sisätautipotilaan työn harjoittelussa, mielenterveys ja päihdepotilaan hoitotyössä ja gerontologisessa harjottelussa?
2)Tiedän, että en voi välttyä tekemästä perushoitotyötä, mutta onko mahdollista painottaa johonkin hieman parempaan puoleen harjottelussa, jossa ei ihan joutuisi niin paljon tekemään perushoitotyötä? Tiettyjä hyviä painopisteitä, mistä kannattaisi pyytää harjottelupaikkaa tietyissä harjoitteluissa? Tai tiettyjä osastoja?
3)Onko teidän mielestänne terkkarin työ loppujen lopuksi vastannut odotuksia hieman inhottavienkin harjottelujen jälkeen? Eli onko antoisaa työskennellä lasten kanssa? Kivat hetket neuvoloissa mm. lasten kehityksen kasvu, lasten nauru, nuorten tukeminen koulun käynnissä, itsenäinen työ, jossa ei tarvitse olla muiden hiillostettavana, päivätyö (ei iltavuoroja jne..)...?
4)Opiskelisitko uudestaan terkkariksi vai suosittelisitko jotain muuta alaa?
(Itselläni taustalla jo eräs toinen tutkinto, ja tiedän, että mun ei tarvitsisi tehdä perussairaanhoitotyötä, jos en saisi työtä terkkarina vaan tekisin toista alaa kunnes tärppäisi työ neuvolassa tai koulussa)
5)Jotain muuta risuja/ruusuja, mitä kannattaisi tietää ennen kuin lähden tälle alalle?
Vastaukset 5
Vanhimmat
1. Hoitotyöhön kuuluu perushoitotyötä kyllä joka harjottelussa. Kirurgisen potilaan kestokatetrista ja haavanhoidosta täytyy huolehtia. Sisätautipotilaat voi olla ihan vuodepotilaita. Päihdehoitotyö.. noh.. se ja mielenterveystyö riippuu toki paikasta. Gerontologinen hoitotyö on vanhusten hoitoa ja siihen paljonkin usein liittyy perushoitoa.
2. Jos olet harjoittelupaikassa, jossa perushoito kuuluu terveydenhoitajan työhön, niin kyllä sinun täytyy sitä tehdä.. Tosi pieni osa hoitajien työstä on mitään "temppuja".
1 ja 2. suurimman osan harjoitteluista (sisätaudit, kirurgia, päihde- ja mielenterveys) voit suorittaa myös esim poliklinikoilla, joissa työ on päivätyötä ja ei-perushoitoa (ihmiset tulee kotoa) - jos saat harjottelupaikat sieltä.. Se voi olla hankalampaa. Pitkälle sitä pääsee ilman perushoidon harjottelua, mutta eipä susta kovin hyvää hoitajaa tule silloin. Kyllä terveydenhoitajankin on tiedettävä miten vaipat vaihdetaan..
Perushoitotyöltä ei voi kokonaan välttyä, mutta voit valita harjoittelupaikkasi niin, että sitä olisi mahdollisimman vähän. Esim. vanhainkotiharjoittelu kannattaa tehdä johonkin palvelutaloon, jossa kenties vähän parempikuntoisia asukkaita, ja kirurgian harjoittelun voisit tehdä esim. päiväkirurgiselle osastolle. Mielenterveystyössä harvemmin joutuu perushoitoa tekemään, ellet nyt mene johonkin psykogeriatriselle osastolle. Kuten edellinen kirjoittaja sanoi, niin poliklinikat ovat kanssa hyviä vaihtoehtoja.
Siitä olen eri mieltä, etteikö voisi olla hyvä hoitaja, vaikkei sitä vaippaa osaisikaan vaihtaa (jos siis haluaa töihin sellaiseen paikkaan, missä vaippoja ei tarvitse vaihdella). Helppoahan se perushoitotyö nimittäin on, ja kuka tahansa osaa vaihtaa vaipan, syöttää, tms.
Sen verran voisin vielä lisätä, että luulen, että sitten kun joudut sitä perushoitoa tekemään, niin tulet huomaamaan, ettei se oikeasti niin kauheata olekaan. Muistan itsekin, miten ajatus siitä tuntui tosi inhottavalta, mutta hirmu nopeasti siihen tottui, eikä se nykyään tunnu oikein miltään.
...hakusessa siis siisti ja kiva sisätyö. Mikset lukenut esim. sihteeriksi ei tarvitse pelätä käsien likaamista ym. pyllyjen pesua. Koita muistaa että ei siellä neuvolassakaan aina ole vain päivänpaistetta, kiiltokuvia, vauvojen hymyä ja äitiyden onnea. On myös niitä vaippoja, itkua, sairauksia, ikäviä kohtaloita, vammaisuutta....
Huhhuijaa, perushoitoa ei tarvitse pelätä. Ja jos pelkää eikä halua edes kokeilla, niin ehkä alaa kannattaa vielä miettiä!
Ja tosiaan, neuvola- tai koulutyö on näinä päivinä aika kuormittavaa sekin. Vanhemmat ovat hyvin vaativia ja tietoisia, toisaalta on kaikenlaisia ongelmia riippumatta perheen varallisuudesta yms. asemasta. Sama pätee kouluterveydenhuoltoa. Terkkahan on osa oppilashuoltoryhmää. Noihin juttuihin verrattuna perushoito on helppoa.
Terv hoit työ on tosi monipuolista ja vaihtelevaa, haasteellista ja koko ajan pitää päivittää tieto aja seurata mitä ympärillä tapahtuu.
Kaikkeen oppii ja haasteet ovat työn suola. Päivätyö ja viikonloput vapaata on tietty plussaa. Työ myös itsenäistä ja vaatii organisointikykyä.
Stressiä ja kuormitust avoi toki olla kuten kaikissa töissä, työnohjauksesta on apua.