ei halua mennä eteenpäin? Miksi haluaa roikkua menneessä? Vaikka tietää
ettei mennyt koskaan palaa ja yhdellä askeleella pääsisi irti kahleistaan.
Onko se itsesääliä?
ettei mennyt koskaan palaa ja yhdellä askeleella pääsisi irti kahleistaan.
Onko se itsesääliä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei. Se on sitä ettei ole koskaan tyytyväinen erossa toisesta. Tai eroon. Aina haluaa tehdä paremmin. Kiitos kun kerroit ajatuksesi.
Entä jos on sellainen olo, ettei ilman toista voikaan elää?
Ehkä menneestä löytää syyt joihinkin asioihin, kertaamalla menneitä mielessään ymmärtää ehkä ett asia on just niin kuin aina ajatellutkin. Mennyttä miettiessä tajusin sen etten oikeasti ikinä kelvannut kellekään. Ehkä mennyttä ajattelemalla ymmärrän ettei mulla ole mitään tulevaisuutta koskaan ollutkaan, eikä ketään koskaan tule mun elämään. Ei se itsesääliä ole vaan jotain muuta. Jotkut rakastavat liian syvästi ja se joka lähtee tai pettää sen rakastuneen, rikkovat jotain jonka se toinen luuli olevan ikuista, samalla rikkoivat sen toisen ihmisen. Eipä toinen voi tietää ja ymmärtää mitä jonkun toisen mielessä tapahtuu, me ihmiset ollaan yksilöitä. Toiset ovat herkempiä ja toiset kovempia. Niitä kovaluontosia ei hetkauta mikään tässä maailmassa, he eivät takerru tai kiinny niin syvästi kuin ne herkemmät tapaukset.
Ei ole itsesääliä. Monesti se on rakkautta. Ei tahdo luopua jostain, mikä on itselle rakasta tavalla tai toisella.Rakkaus johonkin kerran kunnolla sytyttyään ei sammu heti eikä helposti. Ja sitä tilloin pitää siitä usein sitkeästi kiinni.
Pakkomielteen riivaamalla ihmisellä täytyy olla jokin kiintopiste elämässä, jotain johon tarttua. Se voi olla joku menneisyyden henkilö tai myös tapahtuma, vaikkapa onnettomuus, tapaturma. Ihminen jää jumiin eikä pääse eteenpäin. Silloin tarvitsee ammattiapua. Voihan se joskus olla myös toisen ihmisen syyllistämistä, jätetyt voivat tehdä sellaista, roikkua vuosikausia toisessa ja syyttää sitä jättäjää omasta huonosta olosta. Ei tervettä lainkaan sellainen.
Tuo nyt oli aika yksioikoisesti ajateltu...
Rakkaus tai rakastaminen ei ole pakkomiellettä, vaikka voi sellaiselta näyttää sellaisen ihmisen silmiin, joka ei vastarakasta. Rakkauden ja pakkomielteen erottaa siitä, että onko toinen valmis päästämään irti sinusta, jos niin suoraan pyydät ja päästämään sinut elämään elämääsi ilman häntä. Mikäli ei, niin sitten on pakkomielteestä kyse.
Komppaan. Juurinäin. Paitsi että on monia tapoja pitää ihmisestä kiinni. Antaa vähän toivoa. Vihjaa sitä ja tuota. Kun on selvästi käsketty mennä eteenpäin, niin silloinhan se on pakkomiellettä olla tekemättä niin, aikanaan, kun on itse valmis. Ei se silti tarkoita, että yrittää saada suhteen takaisin. Se vain ottaa sen ajan minkä se ottaa, että pääsee siihen pisteeseen, että voi aloittaa uuden suhteen. Eri ihmisillä se aika on erilainen.
Juurikin näin.
Ystävinä voi toki jatkaa, jos toinen kuitenkin selvästi ilmaisee, että tahtoo vain ystävyyttä, eikä sekoita toisen mieltä sillä, että ehdottaa seksiä tai muuta kuitenkin välillä. Silloin toinen voi mennä eteenpäin, etsiä uuden rakkauden mutta säilyttää silti ystävän.
Samaa mieltä silti edellisten kanssa.
jotain jää http://youtu.be/gYdTcCH7SdU aina.
ihminen omaa kyvyn muistaa.On helppo antaa ohjeita, jos ei itse ole ratin takana, tällä tarkoitan sitä, ehkä helpompi on löytää ilves eläinpuistosta kuin metsästä.Usein se eteenpäin meno tarkoittaa just tuota.Jos asut suuressa kaupungissa, jossa vilisee mielenkiintoisia ihmisiä, ja paljon aktiviteetteja on helpompi unohtaa ja mennä eteenpäin kuin esim. pienen pienessä kyläpahasessa, jossa tunnet kaikki ihmiset.Ja kaiken kauniin unohtaminen se vaikeaa onkin, pahinta kuitenkin on se että tietää että jotain parempaa on olemassa vaikkei näekään.Tunneihmisillä on lisäksi taipumus
haaveiluun, joka sitten vaikeuttaa unohtamista, ja aivan kuten haaveilu lottovoitosta...
koska tiedät että joku on voittanut, uskot myös omiinkin voitonmahdollisuuksiin.Kaikenlaiseen sitä voikin jäädä koukkuun.
Miksi kaikki pitäisi unohtaa? Etenkään kaikki kauniit asiat? Et opi asioista mitään, jos ne unohdat ja tulet toistaneesi samat virheet jatkossakin elämässäsi. Sillätavoin et juurikaan koskaan eteenpäin pääse. Muusta olen samaa mieltä. Eteenpäin meneminen vaatii myös sitä, että joku ei omalla toiminnallaan vedä toista takaisin aina samaan lähtöpisteeseen, kun toinen on jo ottanut askeleita eteenpäin.
Takaisin nollapisteeseen vetäminen voi olla esimerkiksi tälläistä:
Ihmissuhteissa esimerkiksi riin, että ehdottaa aiemmin rakastuneelle ihmiselle, joka on siirtynyt jo eteenpäin (tultuaan torjutuksi), seksiä, eikä tee selväksi haluaako vain seksiä, vai jotain enemmänkin. Tälläinen voi sytyttää jo sammumaan päin olleen nuotion uuteen roihuun.
Muusta olen samaa mieltä.
Voihan olla niin ettei se vanhasuola janota, siltikään ei ota sitä askelta.
Onko se jonkinlaista mielenhallintaa? Tiedostomatonta voimien keräämistä?
En tiedä.
Voi olla näinkin. Tai jotain muita syitä miksi ei uutta suhdetta ole ollut valmis aloittamaan, vaikka vanha suola ei enää janottaisikaan.
näinhän siinä käykin, jos vaikka tielles lehahtaa uusi ihastus, niin entinen unohtuu tai sen hohto himmenee.Se ei tarkoita etteikö kauniita asioita voi muistella, vain sitä ettei entisen kauniin muistelu ei saa niin suurta osaa elämästä, että se vaikeuttaa
uuden suhteen solmimista tms.Tottakai kielteiset asiat kannattaa muistaa, ja sen
opettava vaikutus...niin metsä vastaa, kuin sille huudetaan.Ja jos huuto ei tuo toivottua lopputulosta, niin on muutettava huutoa, eikä huutamalla kovempaa.No näissäkin nais-näkökanta on hiukan erilainen kuin miehillä.Tämä nyt oli vaan tällainen
miespolon ajatusrääkäisy.Ainiin yks juttu vielä...epätietoisuus lisää roikkumisriskiä.
Samoilla linjoilla tämä naispoloinenkin. Ja täysin tosia sanoja puhut. Mutta nuo tarvitsisi sanoa sille henkilölle suoraan. Silloin toinenkin kykenee ajan kanssa sitten iloitsemaan mukanakin täysin sydämin uudesta rakkaudestasi, ilman, että se tekee kiepää, kun on siihen valmis.
Lempeydellä molemminpuolin toista kunnioittaen ja silti omaakin elämää eteenpäin jatkaen.
Viisaita sanoja.
itsekin olen herkkäsielu, niin tottakai pitää kertoa suoraan toiselle, että tietää missä
mennään, muuten satuttaa toista tarpeettomasti.Eikai kukaan nauti siitä, että saa toisen leijailemaan pilvilinnoissa ja itse on jo mennyt menojaan.Olemalla rehellinen itselleen ja toiselle, molemmat voittaa ja jotain myös jää...mitä se sitten onkaan, ystävyys, kaveruus?
Näin on. Ilman kysymysmerkkejä.