todellisuutta. Siksi hyvin koukuttavaa. Revin nyt itseni taas elämään, kaksin käsin ja kynnet verillä. On liian helppoo tarrautua muistoihin täällä sameassa merivedessä. Täytyy mennä, pyyhkiä kuivunut suola pois, se kuivaa ihoa ja kuorii sitä. Täynnä pieniä verijälkiä, heräämisen raapaisuja katselen itseäni. Paremmaltakin voisi näyttää, mutta tämähän on vasta alkua. Alkua pitkälle tielle, jonka alkupäässä lukee aikuisuuteen. Puolivälissä ymmärrys, viimeisellä neljäsosalla itsetuntemus ja lopussa hyväksyminen. Mä mietin oikotietä. Jos ottais kompassin ja suunnistaisi suoraan viimeiselle puolikkaalle. Tää ei o satasen aidat, vaikka mä joskus luulen niin. Tämä on maratooni ja minä maratoonari. Jalat kestää. Kestääkö pää. Jää nähtäväksi.
Tämä on keino paeta
Miehestä mittaa
4173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lisään. Ilman sinua.
Olipa sulla ap hieno kirjoitus. Ihan samanlaisia ajatuksia kuin mulla :) Tosi fiksusti sanottu ja hyvin kirjoitettu! Toivottavasti löydät etsimäsi :)
Mielenkiintoinen aloitus. Sisäinen kompassi lienee avuksi pahimmissa pulmissa.
Elämä on jokaiselle arvaamatonta ja oikoteitä voi kyllä kokeilla, mutta yleensä se kostautuu jossain vaiheessa. Parhaiten oppii kun kompuroi ja yrittää sitkeästi. Minä olen ollut usein kontallaan ja noussut kuopasta monta kertaa. Ehkä vahvempana.
Onko kukaan luvannut meille helppoa elämää? Maratoonarille toivotan kestävyyttä ja sitkeyttä ja kiitän ajattelua tuovista sanoista. Selviät varmasti.
Tuu takas. Me sua kaivataan.