Me kuulemma muutumme lapsiksi jälleen.
Lasten olen kuullut puhuvan tälleen:
Tuo kiusaa minua,
nimittelee ja haukkuu.
Tuo luulee olevansa parempi kuin minä.
Tuo leuhottaa uudella lelullaan.
Tuo ei ala mun kanssa leikkiä
Nuo ei ota minua mukaan..
jne
Ihan samat puheet täällä,
ikään sovitettuna.
Lasten olen kuullut puhuvan tälleen:
Tuo kiusaa minua,
nimittelee ja haukkuu.
Tuo luulee olevansa parempi kuin minä.
Tuo leuhottaa uudella lelullaan.
Tuo ei ala mun kanssa leikkiä
Nuo ei ota minua mukaan..
jne
Ihan samat puheet täällä,
ikään sovitettuna.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eikö jo olisi jokin muu luu kaluttavaksi, kuin palstan tila.
Ei se ainakaan parane jatkuvalla jatinalla, joka eri johda yhtään mihinkään.
Korottaneeko edes puhujien itsetuntoa?
Epäilen.
En vastaa asiallisesti ennen kuin viides avaus samasta aiheesta...!!
Ihan kiltti, asiallinen i ja lämmin avaus, kiitos.
Kyllä huomaan itsessäni lapseksi tulemisen oireita:
- Jokin "lelu" on jatkuvasti hukassa, yleensä lasit ja puhelin. Joskus ne on varmaan varastettu, mutta varas vaivihkaa ne sitten palauttaa.
- En jaksa kauan viipyä yhden askareen parissa. Lyhytjänteisyys lisääntyy.
- Laulattaa. Rati riti rallaa ---Tuu tuu tupakkarulla---Jos täytätte mun lasini---
- Närkästyn helpostii arvostelusta, kimpaannun vähästä.
Mitä vielä? Kertokaa toisetkin, ettei tule orpo olo.
Harmillisinta ikääntymisessä itselle hek'koht on ettei piilotajunta hyväksy kännykkää, mutta haristuneelle kuusenkävyllekin taskussa sanoo vassakuu.
Näen tässä näkymättömän imperiumin vastaiskun elkeitä. Tuo kaikki on hirmuista. Kun veden äärelle menen, kuulen äänen; kokeilepa miten kauas jaksat kännykän heittää.
tiesitkö ?
vassakuu on suomeksi = ole hyvä lehmä
eipäs kun terävä lehmä
vass= terävä
Minulle tuli vaan ajatus, lapsiahan me tosiasiassa jo ollaan
kaikissa otteissamme
Niinkuin näitten ketjun alkamistenkin suhteen.
Aloittaa kuka mitä hyvänsä, kyllä ainakin yksi arvostelija ja moitiskelija herää heti moittimaan, "ei tämmöistä aihetta, näistä on aina kirjoiteltu"
Mistä nuo vastarannan kisskit oikein niin pikaa mahtavat ilmestyäkään......
No sehän olikin kai vaan läppää :-D
Kiitos, ainakin yksi samaa mieltä. Orpous on vältetty. Ollaanko me ainoita "poikkeavia" vaiko ainoat realistit?
ÄITIÄ ikävä, hassu juttu ku usein kaipaan äitiä vaikka on ollu jo tuonpuoleisessa jo kolmekymmentä vuotta, kai sitä ite on tulossa taas lapseksi.
jokunen aika käydessäni vanhainkodissa, siellä joku mummeli tosissaan huuti äitiä, " missä äiti on " hoitaka koitti sanoa että äitin on ollu kuolleena jo viisikymmentä vuotta, näin meille voi oikeestikki käydä.
Ihminen ainakin ymmärtää lapsia vanhana paremmin kuin nuorempana. Näkee ne pienet ihmeet aivan uudella tavalla. Myös lapset pitävät vanhoista ihmisistä, niistä papoista ja mummeistaan.
Kun on nyt viimein oppinut näkemään pienetkin asiat joita ei ennen huomannut ja arvostanut, kai minä sitten olen muuttunut lapsenkaltaiseksi.
Olen oppinut ihmettelemään pientä ja nauttimaan siitä. Onko se sitä että aikaa kaikkeen tähän on enemmän nyt.
Vaipoista vaippoihin, käy ihmisen tie, niinhän sanotaan.
Pienentyy mun ympär' elonpiiri,
aika seisoo,
nukkuu tuuliviiri...
Tiesi sen Eikkakin, Hän, Suuri Runonlapsi
"aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie", loppuu Eino Leinon Nocturne.
Eino Leinon runojen siteeraaminen osoittaa kyllä jonkinlaista paikoilleen jumittumista, nehän ovat aika lepsuja ja "turvallisia". Leinolta puuttui oikea intohimo, mihinkään, vähän sellanen lepsukka. "Metsä oli pimeä ja tie sumuvyössä. Ääneti tuhkaan tuijotimme yössä."
Aika pienentynyt noissa ylläolevissa runon säkeissä olikin "Eikan elonpiiri" , jotenkin hämärässä tosiaan jo tallusteli.
No kukin mielenlaatunsa mukaan, temperamenttinsa mukaan.
Jotkut tyytyvät nuotion ääressä istuskelemaan ja tuhkaan tuijottelemaan, kaunoiseen, pikkusievään elämään.
Pelkäävät peräti intohimoa, jota "Eikkaakin" suuremmat runoilijat osasivat jopa sanoin kuvailla.
Pieni purkaus tässä vaan, kun palstalla vaadittaisiin monesti vaan tällaista tuleen-tuijottamistyyliä, jopa ajan seisahtamista vain kaunein, jopa ylitunteellisin sanoin.
Sitäpaitsi tuo lapseksi jälleen tuleminen on kyllä tosi ontuva vertaus. Ei seniili, dementoitumiseen hissukseen vaipuva ihminen ole mikään lapsi. Lapsi kehittyy, hiipuva vanhus on sensijaan "valmis hautaan jo."
Jahas. Mikäs nyt riepoo? Osaat sinä todellakin olla ilkeä ja tölväistä miten sattuu. Etkö jo rupeaisi opettelemaan sivistynyttä kanssakäymistä. Sosiaalista älykkyyttä voi näet opetellä.
j
Eikkafanitan silloin, kun on sen fiilis, älä kuule minua ja palstalaisia tule supistamaan ja haalistamaan!
Lorcafanitan, Manninenfanitan, Vysotskifanitan, Juicefanitan, Shakespearefanitan, Vergiliusfanitan, Theodorakisfanitan, Viita-, Puskin-, Eliot-, Chaucer-, Rilke-, Harmaja-, Goethe-, Meller-, Saarikoskifanitan jne jne.
Ihmeellistä kuvitella jonkun, että toiset ovat juuttuneet, jos tuovat erään runoilijan tuokiosta luomiaan säkeitä tänne. Niin kovin monissa runoissaan Leinolla on esillä ikävyys, suru ja kuoleman läheisyys.
Eikä tänne toisaalta samaan viestiin mahdu kaikki tietämänsä, ja fanittamansa.
Itselläni ei ole ollut koskaan halua juuttua yhtään mihinkään. Ei varsinkaan runon ja proosan maailmassa, jota rakastan. Siitä olen saanut huvia ja hyötyä. Mutta onneksi vielä kirjastossa on lukemattomia kirjoja laajentamaan ihmisyyttäni ja maailmankuvaani.
Onnekseni työläiskodissani oli hankittuina runokirjoja, ei valtavasti, mutta tarpeeksi, että niitä tavasin jo ennen koulunkäyntini alkua.
Vysotskin lauluja, Aki ja Turkka Malin esittäminäni aioin tänne laittaa. Jääköön, linkitkäänhän eivät ole kaikkien mieleen.
Voi jestas sentään kun sus osas kirjoittaa mukavasti ,ei moitteen sana .
Ja vastailenkn vaan kun huomaan että kannattaa.
En pelkää nyt mitään enkä ketään ,en ole lapsi .
Kehitän itseäni kATRI VALAN HENKI JA AINE yksinäisen naisen pölynimuri.
Ja se on kirjan nimi Sen on paainanut kansankulttuuri . vii olla että hänen kirjoituksiaan siihenaikaan ottanut mikään muu kirjapaino.
Siihenaikaan oli vaan V.A Koskenniemee. Ja Mika Valtaria
Täyty sopeutua oikeistoo , sota oli loppunut ,ja minkäänlaista arvostelua ei sallittu siihensuuntaan. vuosi oli1945 .
Sillonkin ihannoitiin Saksaa vaikka se oli tehnyt Hirmutekoja.
Aivan kun nytkin .
Stup on sitä mieltä että Nyt on vaiennettava kansat , saksahan on Päällepärmääjänä . -. Toivotaan vaan että rauha säilyy .
Mutta ei sillevoi mitään että joskus ihmisten silmät aukee , näille kapitalistien ahneudelle