Tein kotona sokerirasitustestin. 1 tunnin arvo oli 9,3, toisen tunnin arvo oikeasta etusormesta oli 7.3.
Otin kuitenkin varmuuden vuoksi heti uuden toisen tunnin arvon vasemmasta peukalosta. Se näytti 6,4. Miksi tällainen ero? Olin pessyt ja kuivannut kädet etukäteen (liekö pyyhkeessä ollut sokerijäämiä?).
Mitä luulette, jos virheet eivät johtuneet mittarista niin voiko todellinen arvo olla vielä korkeampi? Vai pikemminkin matalampi jos pyyhkeen mahd. sokerijäämät olisivat vain voineet nostaa arvoa?
Koska liuskat loppuivat niin mittaaminen loppui tähän.
Otin kuitenkin varmuuden vuoksi heti uuden toisen tunnin arvon vasemmasta peukalosta. Se näytti 6,4. Miksi tällainen ero? Olin pessyt ja kuivannut kädet etukäteen (liekö pyyhkeessä ollut sokerijäämiä?).
Mitä luulette, jos virheet eivät johtuneet mittarista niin voiko todellinen arvo olla vielä korkeampi? Vai pikemminkin matalampi jos pyyhkeen mahd. sokerijäämät olisivat vain voineet nostaa arvoa?
Koska liuskat loppuivat niin mittaaminen loppui tähän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä olen mitannut joskus kahdesti samasta pistosreiästä. Ensimmäisellä mittauksella tuli lukemaksi 7.2. Tämä siis 2 tuntia aterian jälkeen. Olin jo laittamassa mittaria takaisin pussiin, kun huomasin pistosreiän vuotavan yhä, joten mittasin huvikseni uudelleen: 5.6! Eipä nuo kotimittarit taida kovin tarkkoja olla, ja sinun tapauksessasi voi mennä vielä enemmän metsään, jos pyyhkeessä on ollut sokerijäämiä.
Sitä en osaa sanoa, onko oikea arvo matalampi vai korkeampi, mutta ei näillä lukemilla taida niin hirveästi merkitystä olla, vaan ns. pitkä sokeri (sokerihemoglobiini, HbA1c) on se mitä tuijotetaan.
Sait siis tulokset 7,3 ja 6,4 heti peräjälkeen tehdyistä mittauksista.
Tuo on täysin mahdollista. Verensokeri voi vaihdella eri kädessä ja sormissa helposti jonkin kymmennyksen. Lisäksi mittarit eivät ole tarkkuuslaitteita. Jokunen kymmennys voi olla heittoa liuskojen välillä. Verensokeri voi muutostilanteissa vaihtua nopeastikin. 10 min. voi antaa jo kymmennyksiä poikkeavan arvon, jopa enemmän.
Liuskojen heittoa voi tutkia mittaamalla samasta reiästä useamman mittauksen heti perän jälkeen. Tilanteen täytyy olla sellainen mieluiten, että ei ole syönyt ainakaan pariin tuntiin, jotta verensokeri ei olisi muutostilassa. Eri mittareihin saa testausliuoksia, joilla voi tarkistaa koko mittari liuskayhdistelmän tarkkuuden. Toistamalla testin saa vielä parempaa kuvaa liuskojen hajonnasta kuin verestä mittaamalla. Menee tietysti liuskoja.
Eri valmistajien mittareilla on keskenään kokemukseni mukaan eroja hajonnan suuruudessa ja myös heitossa absoluuttiseen arvoon nähden.
Sen verran vielä, että näytteen veri parhaimmillaan tulee riittävän isona verenpisarana, joka ei leviä pitkin ihoa. Myös se voi aiheittaa virhettä, jos verta ei tahdo reiästä tulla tarpeeksi, vaan joutuu raastamaan sormea. Tällöin mukaan voi tulla kudosnestettä.
Ei tuossa tapauksessa varmaan mutta terve ihminen säikähti kerran hyvin korkeita arvoja (15 ) ja sitten tajuttiin että hän oli aiemmin pistänyt vähän käsirasvaa kätösiin.
Kotimittarin näyttämän virhe saa olla +-20%, eli heittoa mittausten välissä voi olla paljonkin ja silti se on sallituissa rajoissa. Mittaamasi arvot olivat selvästi sallituissa rajoissa ja eroa todennäköisesti syntyi myös eri paikasta otetun näytteen vuoksi. Omalla uudella mittarillani ja tuoreilla liuskoilla samasta pisarasta mitattuna voi tulla kokonaisen mittayksikön suuruisia eroja, muutaman kymmenyksen eroa en pidä ratkaisevana.
Parhain pitkäaikaisarvo tuli sellaisen kauden jälkeen kun mittaria ei tullut käytettyä ollenkaan. Fiilispohjalta tuikkasi insuliinia ja eikä tässä ole edes ruokien hiilihydraattimääriä niin tarkasti laskettu. Mitattaessa vaan ärsyttää kun joskus ei tunnu millään saavan sokereita alas ja muutenkin sellaista kelloaikojen kanssa nysväämistä ja liian aikataulutettua elämää. Oireet eri sokeriarvoista oppii tuntemaan joskin niitä kannattaa mittarin kanssa joskus tarkastella tietenkin. Sekä ajan kanssa oppii huomioimaan muita vääristäviä olotiloja aiheuttavat tekijät. Esimerkiksi kahvia juotuaan, tai vaikka just pökkeröisestä unesta heränneenä ei vielä kannata säikähtää korkean verensokerin tuntua.
Huonoahan tietenkin on että ei voi lääkärille todistaa elävänsä hypoista vapaata elämää ja ajolupa napsahtaa poikki. Noh, autoilu on turhan kallista muutenkin.
Eipä siinä, kukin tavallaan...
Minä en ainakaan uskaltaisi pistää insuliinia näppituntumalla! Koska olen kakkostyyppiläinen, minulla ei ole selviä tuntemuksia verensokerista joiden perusteella uskaltaisi säätää insuliiniannosta ilman mittausta. Hypon kyllä tuntee jos se menee riittävän alas mutta muuten arvot voi heitellä lukemissä 5-8 ilman että sitä tuntee. Välillä tuntemukset ovat jopa virheeellisiä. Joskus aamulla on ollut sellainen tunne että olisi hypoilla, mutta kun mittaa sokerin, niin yleensä se on reilusti yli 6.
Kakkosena en ole kovin tarkasti laskenut hiilihydraatteja ja kun insuliinihoitokin on vain perusinsuliinilla, niin en ole katsonut sitä tarpeelliseksi. Aamusokerimittauksen rutiiniin kun on tottunut, se menee aivan itsekseen kun mittausvälineet on pöydännurkalla odottamassa.
Ykkösellä tuo tarkasti aikataulutettu elämä voi tuntua hankalalta, varsinkin nuorena kun elää epäsäännöllistä elämää. Ikää kun kertyy niin päivärutiinit tasoittuu eikä ole enää ongelma.
Oma mittarini ACCU-CHEK Aviva on hyvin tarkka. Antaa saman lukeman uusintamittauksessa.
Mittarini on muutaman kuukauden vanha Accu-Chek Aviva Nano ja heti uutenakin antoi hiukan eri lukeman samastakin veripisarasta. Heitot olivat kuitenkin kohtuullisen pieniä ja reilusti alle tuon sallitun. Yllättävintä oli kun testasin vanhaa Accu-Chek Compact Plussaani niin pahasti yli-ikäisisellä liuskarummullakin antoi aivan samaa luokkaa olevia lukemia. Siksi en luopunutkaan siitä vaan jäi hätäväramittariksi jos tuo terveyskeskuksesta saamani mittari tilttaa.
Tein nyt testin vuoksi pari mittausta samasta veripisarasta ja lukemat olivat 7,8 ja 8,4 (iltapalasta parisen tuntia). Tulipa pitkästä aikaa otettua nukkumaanmenoarvokin.