Onni Rellonen on tavallinen suomalainen liikemies, joka kokee niin ilon kuin surun hetkiäkin.
Eräänä päivänä hän kuitenkin tuntee itsensä surkeaksi ihmiseksi; vaimo otti avioeron, eikä liike-elämässäkään mene hyvin.
Niinpä Onni Rellonen päättää masentuneena tehdä itsemurhan ja ryhtyy etsimään toimenpiteelleen mahdollisimman rauhallista paikkaa päätyen siten läheiseen heinälatoon.
Mutta mitä Rellonen huomaakaan kauhukseen: ladossa on joku muu, ja vieläpä hirttämässä itseään.
Kyseinen henkilö on eversti Hermanni Kemppainen, johon Rellonen tutustuu estämällä tämän itsemurha-aikeet.
Yhdessä Onni ja Hermanni päättävät laittaa lehteen ilmoituksen, jossa kutsutaan itsemurhaa havittelevia suomalaisia yhteiseen kokoukseen.
Sitten hankitaan vielä bussi ja lähdetään elämän viimeiselle ajelulle aina kotimaasta ulkomaille.
Vaikka linja-auto on täynnä itsemurhaa havittelevia elämän murjomia henkilöitä, pysyy tunnelma koreana ja kaikilla on hauskaa yhdessä jakaa elämänsä ilot ja surut toistensa kanssa.
Eräänä päivänä hän kuitenkin tuntee itsensä surkeaksi ihmiseksi; vaimo otti avioeron, eikä liike-elämässäkään mene hyvin.
Niinpä Onni Rellonen päättää masentuneena tehdä itsemurhan ja ryhtyy etsimään toimenpiteelleen mahdollisimman rauhallista paikkaa päätyen siten läheiseen heinälatoon.
Mutta mitä Rellonen huomaakaan kauhukseen: ladossa on joku muu, ja vieläpä hirttämässä itseään.
Kyseinen henkilö on eversti Hermanni Kemppainen, johon Rellonen tutustuu estämällä tämän itsemurha-aikeet.
Yhdessä Onni ja Hermanni päättävät laittaa lehteen ilmoituksen, jossa kutsutaan itsemurhaa havittelevia suomalaisia yhteiseen kokoukseen.
Sitten hankitaan vielä bussi ja lähdetään elämän viimeiselle ajelulle aina kotimaasta ulkomaille.
Vaikka linja-auto on täynnä itsemurhaa havittelevia elämän murjomia henkilöitä, pysyy tunnelma koreana ja kaikilla on hauskaa yhdessä jakaa elämänsä ilot ja surut toistensa kanssa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Voisi joskus lukea ton
Juuri niin, toihan on täyttä asiaa!
Ja sitten kun sattuu se bussikuski pikku hiprakassa ajamaan vankkurit rotkoon niin
tapahtuu ns. luonnollisella tavalla alkuperäinen exodus ajatuskin.
Entäs jos nurkan takana odottaisikin se sielunkumppani. Se ihminen jonka olisi aina halunnut tavata, mut aika ei vaan ole ollut sopiva. Ajatteles se mahtava tunne joka valtaa koko kehon. Kaikki se jäis kokematta ja elämättä jos luovuttais.
Helppoa ei ole ollut minullakaan ja kieltämättä jossain vaiheessa olisinkin halunnut istua tuollaisen bussin kyyttiin, ainakin hetken oisin ollut onnellinen ja iloinen!
Päätin kuitenkin vielä uskoa että minullekkin on luotu ihminen (mies) joka kulkee rinnallani oli päivä millainen tahansa!
Miksi se sielunkumppani nurkan takana odottelisi, miksei se vain tule sieltä esiin. Nurkan takana voi olla myös mielipuoli narkomaani vaanimassa. Ehkä aika ei ole koskaan sopiva tavata ketään. Jos sattuu olemaan sellainen ihminen joka vaan ei tapaa ketään, ja kaikki se jää kokematta kuitenkin. Ja loppu on vain kiduttavaa katkeroitumista kohti viime pihausta...
Saahan sitä noinkin ajatella, ei se ole kiellettyä. Onneksi sinulla on ajatuksia ja tunteita, niitäkään ei kaikilla ole.
Aika moni kulkee elämäänsä ohi, tajuamatta mitään. Ehkä se sit on parempi luovuttaa!!
Jotain ainakin on saanut tuntea ja kokea, mitäpä tuota enää. Kuulostaako nyt hyvältä?
"Aika moni kulkee elämäänsä ohi, tajuamatta mitään."
Mielenkiintoinen lause. Jos elämä ajatellaan itsetiedottomaksi toiminnallisuudeksi, niin silloinhan elämä pitääkin kohdata ilman tajuntaa, elimellisesti eläen; kun taasen tietoisuus, korostunut itsensätiedostaminen, käperryttää ihmisen itseensä muodostaen skitsoidisen, perspektiiviharhaisen epäeliön, joka vain yrittää kuvitelmissaan tavoittaa todellisen eksistenssin, jota inhimillisessä rajallisuudessaan ei kuitenkaan voi tiedostaen hallita (ja joka kadehtien halveksuu epä-älyllisempää henkilöä, joka oikeasti elää elämäänsä: kohtaa ihmisiä spontaanisti, kokee asioita, tekee virheitä, mokailee yms.)
Lopulta on ehkä vain yksi keino pakottaa todellisuus tahtoonsa...
Hamletin pulma.
Mielenkiintoinen lause: mitä pitäisi tajuta?
Jos minulle olisi ihan sama elänkö vai kuolenko, tai jos jopa haluaisin kuolla, niin haluaisin sitä ennen ainakin tehdä jotain merkittävää. Ostaa pelkän menolipun maailmalle, mennä ihmiskilveksi jonnekin sota-alueella tai auttamaan Brasilian slummeissa tai työskentelemään Greenpeacen alukselle tai jotain. Se olisi valtavan vapauttavaa kun ei tarvitsisi miettiä riittääkö rahat tai sattuuko jotain!
Mutta jos tykkää kaivella omaa napanöyhtäänsä ja synkistellä niin voihan elämänsä käyttää siihenkin.
mitä pitäisi tajuta? shaded?
Taisit vastata jo kysymykseesi. Elää ja nauttia eikä jäädä ihmettelemään.
Kannattaako ottaa riskiä, uskaltaako....vanhempana niitä on enää turha miettiä.
Ajatushan lähti siitä et luovuttaako taistelun vai taisteleeko elämänsä eteen!
Kysymykseni oli tarkoitettu retoriseksi, mutta kiitos vastauksesta, ainakin joku luki sen. Kysyn näin: Pitäisikö tajuta olla tajuamatta? Elää kuin perhonen... Yleensähän teini-iässä tuppaa aivotoiminta hiipumaan muun kehityksen tieltä, mutta miksi ei kaikilta? Joillekin nuorille näyttäisi elämä olevan älyllinen ongelma, jonka ratkaisuksi muodostuu väkivaltainen loppu. Kuinka kytkeä tietoisuus pois päältä turvallisesti, jos se häiritsee elämistä? No, ehkä usko tekisi autuaaksi, mutta siihenkin tarvittaisiin jotain uskottavaa (kuten sinulle tuo mies.) Minä vain hengailen elävien kirjoissa muuten vaan.
En tiedä uskonko enää mihinkään, elän vaan tätä päivää. Koitan nauttia pienistä asioista ja jos joskus kohtaan sellasen (miehen) jonka kans vois vanheta, niin mikä ettei. Tään kesän kuitenkin aijon nauttia vapaana olemisesta.
Onhan tässä yhteiskunnassa moni asia huonosti, milloin saa lukea murhista, kadoneista nuorista, väkivallasta jne..jne.
Joskus olen joka kuvitellut mielessäni että entä jos osaisin sormia napsauttamalla saada kaikki tuollaiset asiat pois. Kuvitellahan saa....;-)
Mitäpä muuta päivää eläisi kuin tätä: silloin on henkäistävä, kun hengityttää. Ja pienistä iloista on nautinto revittävä, kun suuret nautinnot ovat haaveita vain (luulen.) Jos miehen kohtaat, niin nauti miehestä; jos et kohtaa; niin nauti vapaudesta.
Optimistit sanovat että huonot asiat korostavat (optimoivat) hyvien asioiden hyvyyttä, joten eikö olisi ikävä jos ikävyydet maailmasta loppuisivat? Mieti vaikka tuota sadepäivinä, tai jos ei uni tuu.
Ja varsinaisesta aiheesta: Paasilinnaa suosittelen luettavaksi kyllä. Artoa. Niistä muista en tiedä. Ukkosenjumalan poikaa vaikka.
Kaikesta nautin mitä vaan saan. Vesisateestakin....
VITTTU JOS JOKU LAITTAA TUOLLAISEN BUSSIKIERTUEEN KÄYNTIIN, NIIN MINÄ TULEN MUKAAN ILOMIELIN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10711007
kahtokkee toi lehva tahi lukaskaa kirja.
retkee pystyyn vaan
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10711007