Se lauloi illasta puoliyöhön;
ja taas, kun leimahti…
uus liekki, uusine toiveineen,
se heräsi laulaja, laulajan työhön
ja oksalla nuoren omenapuun
koko toukokuun
se sepitti armaalleen…
Läpi ikkunain
se laulu helisi, helisi vain,
ei näkynyt laulajaa.
Mikä lienee pesätön peipponen?
Minä onnekas
sain todistaa
se oli satakieli…
ja taas, kun leimahti…
uus liekki, uusine toiveineen,
se heräsi laulaja, laulajan työhön
ja oksalla nuoren omenapuun
koko toukokuun
se sepitti armaalleen…
Läpi ikkunain
se laulu helisi, helisi vain,
ei näkynyt laulajaa.
Mikä lienee pesätön peipponen?
Minä onnekas
sain todistaa
se oli satakieli…
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaunista sanailua, kuin taitavan satakielen. Se toi iltaani keväisen herkän tunnelman. Ne ovat rakastuneen sanoja, tunteiden pulppuamista ja merkkejä kauniista luonnosta.
Pääskysestä ei päivääkään
haravat odottavat, nurmi vihertää.
Alppiruusussa ihanat nuput.
Voi kevät, herätät minut henkiin.
Elämä voittaa, pitkän talven jälkeen.
Niin kaunista, kaunista on myös varmasti satakielen laulu. Jos sitä pääsee kuulemaan.