Tiedätkö sinä sen tunteen kun on lapset ja mies ja talo ja kaikki.....ja olet niin yksin.
Minä sain kolme lasta pienellä aikavälillä ja alkoholistin miehen. Kaikki apu oli tarpeen ja nielin alkoholismin koska mies ei ollut paha. Nyt herään arkeen, jossa minulla on neljä lasta (siis mies mukaan lukien), huusholli ja talous hoidettavana kun mies ei pysty kasvamaan aikuiseksi. En voi lähteä, koska lapset rakastavat isäänsä yli kaiken. En ehdi tavata ketään juurikaan, kun vapaa-aikaa ei ole. Noh, jokainen valitsee tiensä. Olen päättänyt pitää perheen kasassa niin kauan kun lapsilla on hyvä koti ja rakastava isä. Itse en tästä diilistä saa mitään muuta kun opin siitä miten olen kasvanut. Huomaan, että ajattelutapamme ovat täysin erilaiset nykyään. Hän elää edelleen siellä nuoruuden maailmassa haihatuksineen. Huomaan jopa miehen olevan narsistinen ja empatiakyvytön ainakin minun suhteeni. Kaiken tämän hullunmyllyn kesken olen niin yksin. Kaipaan kuitenkin yksinäisyyttä välillä konkreettisesti. Haaveilen omasta pienestä kodista lasten kanssa, eikä ketään siinä määräilemässä, kähmimässä tai ehdottelemassa hönönhuuruisilla silmillään toljottaen. Mutta en voi särkeä lasteni sydäntä, en vielä. On odotettava niin kauan, että he tajuavat itse mikä tilanne on. On tuskallista tietää kuinka monta vuotta tähän menee vielä.....monta yksinäistä vuotta.
Minä sain kolme lasta pienellä aikavälillä ja alkoholistin miehen. Kaikki apu oli tarpeen ja nielin alkoholismin koska mies ei ollut paha. Nyt herään arkeen, jossa minulla on neljä lasta (siis mies mukaan lukien), huusholli ja talous hoidettavana kun mies ei pysty kasvamaan aikuiseksi. En voi lähteä, koska lapset rakastavat isäänsä yli kaiken. En ehdi tavata ketään juurikaan, kun vapaa-aikaa ei ole. Noh, jokainen valitsee tiensä. Olen päättänyt pitää perheen kasassa niin kauan kun lapsilla on hyvä koti ja rakastava isä. Itse en tästä diilistä saa mitään muuta kun opin siitä miten olen kasvanut. Huomaan, että ajattelutapamme ovat täysin erilaiset nykyään. Hän elää edelleen siellä nuoruuden maailmassa haihatuksineen. Huomaan jopa miehen olevan narsistinen ja empatiakyvytön ainakin minun suhteeni. Kaiken tämän hullunmyllyn kesken olen niin yksin. Kaipaan kuitenkin yksinäisyyttä välillä konkreettisesti. Haaveilen omasta pienestä kodista lasten kanssa, eikä ketään siinä määräilemässä, kähmimässä tai ehdottelemassa hönönhuuruisilla silmillään toljottaen. Mutta en voi särkeä lasteni sydäntä, en vielä. On odotettava niin kauan, että he tajuavat itse mikä tilanne on. On tuskallista tietää kuinka monta vuotta tähän menee vielä.....monta yksinäistä vuotta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ENNTIEDÄ
En kannata tota "pysytään parisuhteessa lasten takia" ajattelua. Mieti millasen esimerkin lapsesi saa "normaalista" parisuhteesta. Ei hyvä.
Pystyn kuitenkin samaistuun osittain tilanteeseesi. Mies ei ole alkoholisti, mutta pelaa sillä kustannuksella että minulle ja lapsille jää tuskin aikaa. Hoidan vauvaa ja taaperoa ja pyöritän huushollia raha-asioita myöten, kun toinen leikkii virtuaalimaailmassa tunteja putkeen. Illalla kun on omaa aikaa, istun yksin telkkarin edessä. Kuvitella, oltiin ennen parhaita kavereita ja tulisesti rakastuneita. Nyt mun jutut ei vois vähempää kiinnostaa. Silti loukkaannutaan jos en ole seksistä kiinnostunut ex tempore. Kaveritkin katosi johonkin äitiyden myötä. Tekisi mieli häipyä lasten kanssa ja alottaa uusi elämä.
Joo aihe on vaikea. Kävin jopa perheterapeutin juttusilla, suuntaa viitoittamaan. Vanhin lapsistani (5 v.) on hyvin erityinen palanen tässä pelissä. Isänsä menettäminen arjessa voisi olla yhtä paha kolaus kuin verrattavissa vanhemman kuolemaan. Erinäisten seikkojen vuoksi, en halua järkyttää lapsen maailmaa tässä vaiheessa. Elämässämme on ollut muutaman vuoden ajan erilaisia kriisipisteitä (esim. minun kohdunkaulan syöpä) ja tuntuu etten halua keikuttaa venettä nyt.
Perheterapeutti vakuutti minulle, että lapselle riittää turvallisuuden tunteen luomiseen yksi luotettava vanhempi. Kun kysyin roolimalleista, hän perusteli aika järkevästi että luo itsestäsi vahva naisen malli. "Älä hyväksy mieheltäsi huonoa käytöstä, älä nöyristele". Pelkään nimittäin poikani omaksuvan samantyyppisen sovinismin kun isäntä on krapulahönössä (voi niitä sammakoita, mitä suusta livahtelee sensuroimatta)... Tässä on monta monessa, voi olla että en jaksakkaan kauaa tätä pään takomista seinään. Pahinta tässä on sääli jota tunnen miestäni kohtaan. Hän on suuri taiteilijasielu, joka on äärimmäisen altis melankolialle ja viinalle tietenkin. Hän rakastaa lapsiaan kovasti ja pelkää heidän menettämistä. Ja silti, ei pysty lopettamaan tissutteluaan. Olen käynyt tätä taistoa jo kymmenen vuotta alkoa vastaan ja ihmettelen koska likasaavini on täynnä.... Meillä kaikilla kun on niin eri kokoiset "saavit".
Miten sait kohdunkaulan syövän?
miksi valitsette typeriä/ lapsellisia miehiä lastenne isiksi? Onko se niin kova vietti tulla heti äidiksi ja kokea itsensä tarpeelliseksi vain lapsien kautta???? Odottaisitte hieman ja eläisitte omaa elämää opiskellen ja töissä. "Mieli" kasvaa vielä yllättävän paljon 18v. jälkeen elämänkokemuksen myötä, mitä saa mm. töissä, enismmäisessä parisuhteessa, ylipäätään muilta ihmisiltä. Sitä viisastuu.
Älkää rynnikö heti naimisiin ja hankkiko lapsia.... kannattaa pitää kiinni siitä itsenäisyydestä ja järjestä, vaikka kuinka tunteet veisi muualle, sillä useimmiten sitä saa karvaasti pettyä!!!! Oikeastaan järkivalinnoilla ei pety.
Moni mies ei koskaan kasva aikuiseksi henkisesti.... on surullista, ihan oikeasti äärimmäisen surullista huomata, kuinka monta yh-äitiä tässä maassa on ja vielä siten, ettei isät pidä mitään yhteyttä lapsiinsa!!!! On tietysti parempi erota kuin jatkaa huonossa suhteessa, mutta ihan oikeasti, come on, olkaa kypsiä ennen kuin hankitte lapsia, jotka kärsii töppäyksistänne eniten!!!! Ei lapset ole se asia, joka tekee naisesta naisen!!!!!!! Sitä voi elää myös itselleen. Ja rakkautta kannattaa odottaa......
Miehille voisi pitää sellaisen saarnan että..... mutta kannattaneeko putkiaivoille edes mitään sanoa, kun keppi se on joka ohjaa miesten nuppia hetken huumassa. Oho, jos tuli isäksi vahingossa.