Hei!
Aloitin viime vuonna rakentamaan omakotitalo yksin, ilman miestä. Päivääkään en ole katunnut päätöstäni vaikka olenkin saanut monta pahaa katsetta kyiseisen asian takia ja ihmiset ihmettelevät kuinka minä uskallan jne.
Nyt talo alkaa olla pikku hiljaa valmiina, mutta minua on alkanut ahdistamaan tämä asuin paikka johon taloni rakennan. Naapurit ovat mukavia ja aluekkin muuten ihana. Mutta jokin ahdistaa. Kaverit ja kaikkien naama tuntuu nykyään ahdistavan minua. Aivan kuin olisi kivi sydämen päällä eikä pystyisi hengittämään kunnolla.
Tapasin tuossa pari kuukautta sitten miehen, jonka kanssa olemme kavereita. Tämä mies asuu minusta noin 60 km päästä ja tämä asuin paikka jossa hän asuu on aivan ihana ja olenki rakastunut siihen aivan kokonaan. Aina kun menen kyseiselle paikkakunnalla minusta tuntuu että pystyn taas hengittämään.
Olenkin siis alkanut vakavissani miettimään, että kun pääsen talooni muuttamaan, niin siitä 2 vuotta ja myyn talon ja muutan kyseiselle paikkakunnalle.
Ongelmani on, että pidän omakotitalostani jota rakennan ja monesti toivonkin että voikun sen saisi siirrettyä sinne. Olen puhunnut kyseisestä asiasta hyvälle ystävälleni. Vaikka hän ei sitä ääneen sano, hänestä näkee, että hän ei ajatuksesta pidä, että muuttaisin pois.
Olenko hullu, että haluan laittaa elämäni aivan ylösalaisin, myydä uuden omakotitaloni ja muuttaa paikkakunnalle josta en tunne kuin yhden henkilön, mutta sielä minä pystyn hengittämään.
2 Vuotta on kuitenkin lyhyt, mutta samalla pitkä aika ja mitä vain voi tapahtua, mutta jos kaikki menee niinkuin olen suunnitellut niin tämä olisi mahdollsita.
Haluaisinkin kysyä onko kukaan muu laittanut elämäänsä aivan ylös alaisin ja muuttanut paikkakunnalle jossa ei tunne ketään? ja jos on niin onko päätös ollut elämäsi paras vai oletko katunnut kyseistä muuttoa?
Aloitin viime vuonna rakentamaan omakotitalo yksin, ilman miestä. Päivääkään en ole katunnut päätöstäni vaikka olenkin saanut monta pahaa katsetta kyiseisen asian takia ja ihmiset ihmettelevät kuinka minä uskallan jne.
Nyt talo alkaa olla pikku hiljaa valmiina, mutta minua on alkanut ahdistamaan tämä asuin paikka johon taloni rakennan. Naapurit ovat mukavia ja aluekkin muuten ihana. Mutta jokin ahdistaa. Kaverit ja kaikkien naama tuntuu nykyään ahdistavan minua. Aivan kuin olisi kivi sydämen päällä eikä pystyisi hengittämään kunnolla.
Tapasin tuossa pari kuukautta sitten miehen, jonka kanssa olemme kavereita. Tämä mies asuu minusta noin 60 km päästä ja tämä asuin paikka jossa hän asuu on aivan ihana ja olenki rakastunut siihen aivan kokonaan. Aina kun menen kyseiselle paikkakunnalla minusta tuntuu että pystyn taas hengittämään.
Olenkin siis alkanut vakavissani miettimään, että kun pääsen talooni muuttamaan, niin siitä 2 vuotta ja myyn talon ja muutan kyseiselle paikkakunnalle.
Ongelmani on, että pidän omakotitalostani jota rakennan ja monesti toivonkin että voikun sen saisi siirrettyä sinne. Olen puhunnut kyseisestä asiasta hyvälle ystävälleni. Vaikka hän ei sitä ääneen sano, hänestä näkee, että hän ei ajatuksesta pidä, että muuttaisin pois.
Olenko hullu, että haluan laittaa elämäni aivan ylösalaisin, myydä uuden omakotitaloni ja muuttaa paikkakunnalle josta en tunne kuin yhden henkilön, mutta sielä minä pystyn hengittämään.
2 Vuotta on kuitenkin lyhyt, mutta samalla pitkä aika ja mitä vain voi tapahtua, mutta jos kaikki menee niinkuin olen suunnitellut niin tämä olisi mahdollsita.
Haluaisinkin kysyä onko kukaan muu laittanut elämäänsä aivan ylös alaisin ja muuttanut paikkakunnalle jossa ei tunne ketään? ja jos on niin onko päätös ollut elämäsi paras vai oletko katunnut kyseistä muuttoa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.