3kk ja yhä edelleen hän on mun jokaisessa päivässä enkä mä jaksaisi enää tätä. Miten tästä vellomisesta pääsee?
Mä teen kaiken sen mitä pitäisi, mä elän täyttä elämää, tapaan ihmisiä jne ja aina vaan nurkan takaa tulee ajatus hänestä ja potkaisee naamaan.
Maailma on täynnä ihmisiä ja yhden takia kaikki on sekaisin. Loputtoman kauan. Eihän se voi mennä noin. Ja silti menee. Ei järjen hiventäkään.
Elämässä pyörii vuodesta toiseen ihmisiä joista moni saisikin mennä ja sitten se yksi minkä kaiken käsityskyvyn mukaan nimenomaan pitäisi jäädä, menee pois.
Jos tästä nyt jotain pitäis oppia niin mitä?
Mä olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa että polttaisi kaikki sillat kuninkaallisesti. Tuhoaisi kaiken loukkaamalla toista auttaakseen itseään pääsemään lopullisesti irti ja eteenpäin.
H***tin itsekästä ja hän ei missään tapauksessa ansaitse sitä. Ja väärin ehkä itseänikin kohtaan. Mutta se pakottaisi hyväksymään tyhjyyden tältä osin täysin. Ei olisi mitään vellomista. Vain kylmä niskalaukaus.
Meillä ei ollut erossa muuta draamaa kuin se karu fakta että se tapahtui. Elämä ajoi erilleen. Ja kaikki jäi kesken.
Miten itseään voi auttaa pääsemään tästä tilanteesta, mielellään kertakäsittelyllä?
Mä teen kaiken sen mitä pitäisi, mä elän täyttä elämää, tapaan ihmisiä jne ja aina vaan nurkan takaa tulee ajatus hänestä ja potkaisee naamaan.
Maailma on täynnä ihmisiä ja yhden takia kaikki on sekaisin. Loputtoman kauan. Eihän se voi mennä noin. Ja silti menee. Ei järjen hiventäkään.
Elämässä pyörii vuodesta toiseen ihmisiä joista moni saisikin mennä ja sitten se yksi minkä kaiken käsityskyvyn mukaan nimenomaan pitäisi jäädä, menee pois.
Jos tästä nyt jotain pitäis oppia niin mitä?
Mä olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa että polttaisi kaikki sillat kuninkaallisesti. Tuhoaisi kaiken loukkaamalla toista auttaakseen itseään pääsemään lopullisesti irti ja eteenpäin.
H***tin itsekästä ja hän ei missään tapauksessa ansaitse sitä. Ja väärin ehkä itseänikin kohtaan. Mutta se pakottaisi hyväksymään tyhjyyden tältä osin täysin. Ei olisi mitään vellomista. Vain kylmä niskalaukaus.
Meillä ei ollut erossa muuta draamaa kuin se karu fakta että se tapahtui. Elämä ajoi erilleen. Ja kaikki jäi kesken.
Miten itseään voi auttaa pääsemään tästä tilanteesta, mielellään kertakäsittelyllä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei kolme kuukautta ole kovin pitkä aika, ja kertakäsittelyllä ei erokriisistä selviä niinkuin ei mistään ihmisen menettämisestä, surutyötä se tavallaan on.