Nyt lähtee tunnustus.
Muistelen ihmisiä, jotka ovat kohdelleet minua epäoikeudenmukaisesti elämäni aikana (tai noin 10 ed. vuoden aikana), käyn uudelleen läpi niitä tilanteita päässäni yksin kotona ja usein alan ääneen ikään kuin väitellä. Olen niin veetuuntunut että sinkoilen ääneen kaikkea sellaista, mitä haluaisin heille sanoa. Joskus tempaudun siihen niin mukaan, että melkein unohdan itseni minuutiksi tai useaksi ja sitten havahdun, että huh, tulipa puhuttua raivona.
Kyseessä tapahtumat, jotka ovat jääneet kunnolla käsittelemättä. Jonkinlaisia traumoja nämä ovat. Isompia asioita, jotka ovat voineet vaikuttaa elämään aika paljon. Joskus vähän pienempiäkin asioita.
Tätä tapahtuu melko usein, jos ei joka päivä niin yleensä viikoittain. Muiden seurassa tai julkisilla paikoilla en sentään tietääkseni tätä tee:)
En tiedä, onko virallisesti pakko-oire, mutta jotenkin olen kiinni tässä ikävässä jutussa. Helpompaa olisi ilman. En ole aiemmin sanonut tästä missään.
Muistelen ihmisiä, jotka ovat kohdelleet minua epäoikeudenmukaisesti elämäni aikana (tai noin 10 ed. vuoden aikana), käyn uudelleen läpi niitä tilanteita päässäni yksin kotona ja usein alan ääneen ikään kuin väitellä. Olen niin veetuuntunut että sinkoilen ääneen kaikkea sellaista, mitä haluaisin heille sanoa. Joskus tempaudun siihen niin mukaan, että melkein unohdan itseni minuutiksi tai useaksi ja sitten havahdun, että huh, tulipa puhuttua raivona.
Kyseessä tapahtumat, jotka ovat jääneet kunnolla käsittelemättä. Jonkinlaisia traumoja nämä ovat. Isompia asioita, jotka ovat voineet vaikuttaa elämään aika paljon. Joskus vähän pienempiäkin asioita.
Tätä tapahtuu melko usein, jos ei joka päivä niin yleensä viikoittain. Muiden seurassa tai julkisilla paikoilla en sentään tietääkseni tätä tee:)
En tiedä, onko virallisesti pakko-oire, mutta jotenkin olen kiinni tässä ikävässä jutussa. Helpompaa olisi ilman. En ole aiemmin sanonut tästä missään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Noi on patoutumia ja vaikeutta päästää irti menneestä. Aika tuttuja varmaan monelle pakko-oireiselle... Ja toi on sun tapa käsitellä sitä stressiä, minkä noi menneen käsittelemättömät jutut sulle aiheuttaa. Jos vaivaa noinkin vanhat jutut, niin pystyisitkö keksimään jotain keinoa, jolla saisit sen "riidan" itsesi kanssa päätökseen? Tai mitä haluaisit tehdä, jotta sulla olis parempi? Ootko ajatellu keskusteluterapiaa..?
Mun mielestä on hyvä juttu kuitenkin, että raivoat ihan ääneen! :D Eli saat ulos fyysisen purkauksen/reaktion. Pahempi olis, jos vaan räyhäisit pään sisällä hiljaa.
Ja hei, tunnustus on aina hyvä juttu. :)
Joo kiitti. Tiedän, että minun on vaikea päästää irti menneestä. Juuri siksi, että minua on kohdeltu huonosti (lyöty lapsena tai kiusattu aikuisena työasioissa) ilman, että kukaan on joutunut vastuuseen. Jos väärin toimineet ihmiset olisivat vastanneet teoistaan, olisin varmaan jo jättänyt ne asiat taakseni. En voi sietää sitä, että päälleni syljetään ja kaikki jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.
No joo, ehkä joskus pääsen irti, muta kyllä se tuntuu varsin vaikealta.
Sulla on täysi oikeus olla vihainen niille kyllä! Tollaset ihmiset on sairaita, jotka kohtelee muita noin...
Mä oon esim. mun isälle vihainen, koska se ei ole ikinä osoittanut katumusta mistään teoistaan. Mutta sillä on narsistinen persoonallisuushäiriö, se ei katumukseen siis kykene koskaan. Oma mielenrauha pitää siis löytää muilla keinoin...
Toivon, että sulla helpottaa! Ansaitset sen.
Paljon kiitoksia tsemppaamisesta. Hyvää vointia myös sinne! Työelämässä on minun etenemistäni vaikeuttanut moneksi vuodeksi mm. eräs johtoasemaan päässyt narsistinainen, joten narsismia on tullut nähtyä täälläkin...
Kiitoksia myöskin! :)
Noita narsisteja tuntuu ikävä kyllä riittävän...