se alkoi 1. luokalla. Eristettiin jumppatunnilla ja naurettiin mun asulle. Sanottiin, että mä haisen. En kertonut asiasta kotona. Itkin aina aamuisin ku piti lähteä kouluun. Kerran liikkatunnilla ope tuli sinne ja ihmetteli miksi itken. Siitä alkoi setviminen. Se loppui hetkeksi siihen. 2:lla ei pahemmin kiusattu, muuta ku että olin paksu vaikka se johtui sairauteeni johtuvista lääkkeistä joita söin. 4. luokalla luokan pojat saatto haukkua lehmäksi tai huoraksi. 5:lla luokan pojat haukku laudaksi, ihan ku 11-vuotiaalla pitäs olla hillittömät daisarit. TÄstä pelle-haukkujasta tuli sitten teini-isä, huumehörhö (kävi linnassa) ja nyt on "uskossa". Tytöt eristi, pojat vittuili suoraan. Myös isompiluokkalaiset tytöt haukku, nauro ja kiusas. 6:llakin kiusattiin. Aattelin että jee pääsen 7:lla ni alkaa autuus. Siitä se sitten vasta pahenikin. 7-9 oli helvettiä jonka takia kärsin vieläkin joka päivä. En ees laskenu monta kertaa mua taottiin mutta henkisesti kiusattiin sitäki enempi. Jopa opettajat kiusas tai olivat ilkeitä. Lukiossa myös olin epäsuosittu mutta sain joitain kavereita. Lukion loppuvaiheessa masennuin, meinasin itsemurhaa. Amk:n kävin ryyppäsin aika paljon. Sain kavereita. Kai koitin kompensoida "menetettyä" elämää. Nyt oon kait henkisesti aika vahva vaik aina välillä masennus vaivaakin ja myös fyysiset sairaudet. Mut kysymys kuuluu miks kiusaajat pääsee niin vähällä ja me kiusatut kärsitään koko ikämme. Näin se vaan on.
Just one story more
kiusattu90luvulla
792
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kotoota soitettiin ja ilmotettiin kouluun, yläasteel ei ilmotteluka enää auttanu. Piti vaa kärsiä
Se on totta et kiusatut saa kärsii paljo enmmä ku kiusaajat. Mä oon kiusannu yhtä eikä se uskaltanu kertoo vanhemmille eikä opelle jote en jääny kiinni:)
Oon pahoillani. :/ Kenenkään ei pitäis kestää kiusaamista. Toivottavasti sä opit elämään onnellisesti, ansaitset sen!
Tuntuu vaa että jtenki ne vuodet meni ihan hukkaan. Ja oon katkerakin siitä vielä. Olin kuitenkin vielä niin pieni ja puolustuskyvytön. Lisäksi y-asteella mua uhkailtiin joka päivä väkivallalla. Muutamaa lyöntiä lukuunottamatta ei niistä onneksi sitten ollut väkivaltailemaan mua kohtaan, mutta joo todella törkeää
Kiusaajille pitäis oikeesti tehä jotain, koska lakihan velvoittaa antamaan mahdollisuuden opiskella ja turvallisen kouluympäristön.
Elämä on julmaa, tiedän sen. Viattomat poljetaan maahan ja perkeleet pääsee valtaan. Kiusaaminen on vaan jotain niin käsittämätöntä. Muakin koko kouluajan kiusattu, tavalla jos toisella. Kiusaaminen pitäisi oikeasti olla laissa kiellettyä, niin että kiusaajat joutui korvaamaan kiusatuille kaikki tekonsa. Enkä nyt tarkota mitään pikkusummaa, vaan ihan oikeasti isot korvaukset. Kiusaaminen saattaa vaikuttaa harmittomalta, mutta oikeasti se on ihan hirveää kiusatuille.
Taviksien on ehkä vaikea ymmärtää kiusattuja, sillä ei sitä ymmärrä miten pahalta se tuntuu, jos ei sitä helvettiä ole itse kokenut. Siks ne taviksetkin kuitenkin usein asettuvat sen kiusaajan puolelle.
kiusaaminen
mulla ainakin se oli väkivaltaa ja haukkumista/ selän takna paskan puhumista.
se sai aikaa 10 vuoden aikana, vihan kiusaajia kohtaan, pari kolme kymmentä tapelua mun ja kiusaajien jälillä, vihan silloisia opettajia kohtaan, pari itsemurha yritystä, se vei uskon ihmisiin (en vieläkään luota juuri heneenkään), lisäksi se sai aikaan myös vihan maailmaa kohtaan. on nuissa asioissa tietty hyvätkin puolensa mutta silti.
jos näen josssain kiusaamista niin puutun siihen vaikkei kiusattu olisi tuttukaan.
mutta joo. kiusatua ei opettajat uskonu koska puolustin itseäni kymmentä kiusaajaa vastaan kun ne kävi kimpuun. sanoivat vain että " ei me olla nähty mitään muuta kuin sen että sie aloit hakkaamaan muita poikia" vaikka ne tuli ensin mun kimppuun mun oli pakko puolustautua. mutta ei! mie sain puhuttelun ja kiusaajat ei mitään.