hirveä päänahan hilse 33v mies

Sulla on ihokeliakia. Jätä viljat, niin auttaa.

Minulta loppui 30 vuoden (alkoi jo teininä) aivan järjetön päänahan kutina, rasvoittuminen ja hilseily, kun lopetin viljojen syönnin. Myös hiuksia kasvoi runsaasti lisää (parturi kertoi hiuksieni uuskasvusta) ja huomasin sen lopulta itsekkin, kun hiukset olivat paksummat kuin koskaan ennen.

Kuuntelin lääkäri Antti Heikkilää muutaman kerran televisiossa Studio55-ohjelmassa ja ja luen hänen nettisivuaan ja sen innoittamana jätin viljat ja aloin syömään kunnon ruokaa. Moni muukin vaiva lähti ja kokonaisolotila parantui.

Hillitöntä päänahan kutinaa ja hilseilyä pidin hyvin kurissa käyttämällä 4 eri shampoota (ja näitä sopivia etsin 10-15 vuotta) vuorottain eli joka pesukerralla oli eri shampoo.
Myös ihon kuivuus hävisi, joten ei tarvii rasvata itseään joka suihkun jälkeen.

Aloin saamaan aikuisena allergisia oireita lepästä ja koivusta. Sain myös oireita punaisesta paprikasta ja currysta. Lisäksi sain oireita jostain ulkopuolisesta, joka hävisi kun tuli pakkanen ja lumi. Alkoi taas heti lumien sulattua. Söin vuosia antihistamiinia keväästä syksyyn ja monesti siihen pakkaseen astikin. Vuonna 2009 luin Tiede-lehden keskustelupalstan D-vitamiiniketjua ja sen innoittamana aloin syömään D-vitamiinia 100µg/vrk syyskuun alusta toukokuun loppuun, koska kesällä olen päivällä auringossa nahka paljaan (pari viime kesää aurinko on paistanut runsaasti). Tämä auttoi allergiaan hiukan, mutta jouduin silti syömään antihistamiinia koko kevään, joka ei edes vienyt oireita kokonaan. Vuonna 2011 syksyllä jätin viljat ja sen jälkeen en ole antihistamiinia tarvinnut eli allergiani parani täysin.

http://personal.inet.fi/koti/remeli/viljat.htm

Pyydä lekurilta diprosalic nestettä, voide rasvaa hiukset....

D-vitamiinin puute yleistä psoriaatikoilla

Pieniä D-vitamiiniarvoja on aikaisemmin todettu esiintyvän muun muassa ihosyöpää, autoimmuunisidekudostauteja, valoihottumaa ja atooppista ihottumaa sairastavilla sekä

ylipainoisilla. Nyt on ilmestynyt kaksi tutkimusta, joiden mukaan psoriaatikot kärsivät usein D-vitamiinin puutteesta. Italialaisen tutkimuksen aineistona oli 145 psoriaatikkoa,

112 reumapotilasta ja 141 tervettä verrokkia. Koehenkilöiltä määritettiin seerumin kalsidioli- eli 25-OH-D-pitoisuus ELISA-menetelmällä. Tutkitut olivat olleet vähintään

kolme kuukautta ilman psoriaasislääkitystä ja valohoitoja.

D-vitamiinin puute (25-OH-D-pitoisuus alle 50 nmol/l tai alle 20 µg/l) oli psoriaatikoilla (57,8 %) merkitsevästi yleisempää kuin reumapotilailla (37,5 %) ja terveillä

verrokeilla (29,7 %). Vaje oli suurinta talvella, jolloin psoriaatikoista 81 % kärsi D-vitamiinin puutteesta. (Gisondi P ym. Br J Dermatol 2012;166:505)

Espanjalaisessa tutkimuksessa määritettiin 25-OH-D-pitoisuudet RIA-menetelmällä 43 psoriaatikolta ja yhtä monelta ikä- ja sukupuolivakioidulta verrokilta. Näytteet otettiin

kuukauden aikana touko-kesäkuussa. D-vitamiinia, sisäisiä psoriaasilääkkeitä tai valohoitoja ei ollut käytetty kuukauteen ennen tutkimusta.

D-vitamiinivaje (25-OH-D-pitoisuus alle 50 nmol/l (20 μg/l) todettiin 25,6 %:lla psoriaatikoista ja 9,3 %:lla verrokeista. Pieni pitoisuus 75 nmol/l (alle 30 μg/l) oli 79,1 %:lla

psoriaatikoista ja 58,1 %:lla verrokeista. (Orgaz-Molina J ym. J Am Acad Dermatol 2012, julkaistu verkossa 5.3.2012).

Molemmissa tutkimuksissa psoriaatikot olivat keskimäärin verrokkeja lihavampia, mikä saattaa osittain selittää löydöksiä.

Koska D-vitamiinin puute vaikuttaa pahentavasti psoriaasin syntymekanismeihin ja liitännäissairauksiin, näyttää psoriaatikkojen kalsidioliarvojen tutkiminen ja D-vitamiinin

riittävän saannin turvaaminen aiheelliselta.

TAPIO RANTANEN
Ihopiste, Tampere

Duodecim 2012;128:1017


Tutkimusten mukaan seerumin paras D-vitamiinipitoisuus olisi se, minkä auringon valo saa maksimaalisesti aikaan iholla, mikä vastaa seerumin kalsidiolipitoisuutta 90–120 nmol/l. Tähän pitoisuuteen päästään 100 mikrogramman päiväannoksella, eli nykysuosituksia tulisi nostaa kymmenkertaisiksi.