Mietin vain..

Koirahan kyllä sopeutuu niihin, mitä itse sen kanssa puuhailet. Mutta porokoira vaatii paljon liikuntaa, jo senkin vuoksi, että niillä on taipumusta ylipainoisuuteen.

Porokoira on hyvin sosiaalistettunakin varsin haastava toisten koirien kanssa.

Oma poroni kulki mukanani joka paikassa pentuna, tapasi paaaaljon koiria ja kaikki meni hyvin, kunnes murkkuiässä tuli käänteentekevä juttu, jolloin poroni alkoi tapella toisten urosten kanssa. Tätä käytöstä en poroltani ole sallinut, ja käymme vain tosi harvoin ja pienellä koiraporukalla lenkeillä, koska tuon dominoiva käytös voi provosoida muita koiria ja sitten on taas tappelu pystyssä. Käyn vain sellaisten kanssa lenkeillä, jotka eivät ota itseensä toisen koiran dominoinnista. Yksilöeroja tietenkin on, mutta enimmäkseen eivät sovellu koirapuistoon.
Koirani on hyvin ärhäkkä toisille koirille, varsinkin kiinni ollessaan, silloin tulee herkästi hammasta sukupuoleen katsomatta. Olen yrittänyt karsia tätä käytöksestä pois, koira kyllä uskoo ja lopettaa, kun itse komennan sitä, mutta joka kerta kohtaamistilanteessa pitää ensin möristä ja näykkäistäkin, ellen itse puutu heti kättelyssä koirani käytökseen.

On aivan loistava harrastuskoira kaikkeen menoon, kestää pitkiä juoksulenkkejä yms.

Itselleni en toista porokoiraa ole koskaan ottamassa, olen löytänyt vähän tasapainoisemman koirarodun, mikä soveltuu samoihin touhuihin kuin porokoira. :)

Kaverillani ja nyt sukulaisellanikin on lapinporokoira. Molemmat nauttivat toisten koirien seurasta ja ovat ystävällisiä. Tavattoman energisiä pakkauksia kylläkin. Narttuja ovat kumpikin, joten ei oikein ole uroksista kokemusta ja niiden suhtautumisesta toisiin uroksiin. Toki peruskoulutuksen tarvitsevat kaikki nartutkin. Vaikuttaa sinulle sopivalta rodulta :-)

Toki luonnevikaisia yksilöitä löytyy, mutta niin kaikkien rotujen koirien joukosta. Kannattaa ottaa selvää hankkiamasi pennun vanhempien luoteista ja terveydestä, oli rotu mikä hyvänsä. Mutta lapinporokoira vaikuttaa sopivalta. Narttu kannattaa hankkia ensimmäiseksi pehmeämmän, hallittavamman luonteensa ansiosta.

Nartut on ensikoiraksi mielestäni porokoirista helpompia (ihmiselle), kuin urokset. Urosporokoirat voi olla hiukka nopeasti kiihtyviä ja hiukka ehkä pomottavia. Ei aina. Riippuu usein kyllä koirasta. Vaikka porokoiraurosta sosiaalistaisi kuinka, niin silti voi olla että se ei siedä varsinkaan muita uroksia. Mutta niin voi olla muissakin roduissa. Se vaan pitää hyväksyä, jos porokoiran hankkii.

Oma porokoiraurokseni tarvitsee aika paljon aktiviteettia, niin henkistä kuin fyysistä, mutta ei kuitenkaan sisätiloissa hypi seinille jos nyt on saanut liian vähän aktiviteettia joku päivä. Sopii hyvin agilityyn ja tokoiluun taikka jäljestämiseen. Jos tietty haluaa voitto mielessä jotain harrastaa, niin porokoira ei välttämättä ole sellainen koira. Porokoiran kasvatus vaatii kekseliäisyyttä ja johdonmukaisuutta. Ainakaan oma koirani ei ymmärrä ollenkaan ailahtelevaisuutta, tai hermostuneisuutta. Aina pitää olla hyvin selkeä ja aina samat säännöt.

Mielestäni porokoiran kanssa pärjää hyvin kun se saa tarpeeksi liikuntaa ja koulutusta ja sen kanssa puuhaa paljon.

Ja pentuaikana on hyvä perehtyä todella hyvin sen sosiaalistamiseen ja antaa sen tavata vain sosiaalisia ja varmoja koiria, niin voi saada omasta porostakin varman koiran. Porokoirat voi olla sen verran pehmeitä, että yksikin huono kokemus toisen koiran kanssa voi johtaa siihen, että se ei luota koskaan muihin koiriin tai ainakin siinä saa tehdä paljon töitä.

Porokoirissa on paljon remmirähjiä, varsinkin kun tykkäävät käyttää kaikessa toiminnassa omaa ääntään. Mutta just ottamalla koiran eleet ja rauhoittavat sekä etäisyyttä lisäävät signaalit huomioon, eikä pakota koiraa liian vaikeisiin tilanteiisin, porokoirasta saa hyvin käyttäytyvän koiran.

Porokoira on myös aika itsenäinen koira, senhän pitää pystyä paimentamaan poroja kaukaa omistajastaan ja tekemään omia päätöksiä, joten sitä taitoa pitää kunnioittaa eikä alistaa koiraa liikaa ihmisen tahtoon.

Kannattaa lukea (jos et ole vielä lukenut) "Poromiehen koira". Siinä on hyvin tietoa porokoirista ja niiden alkuperästä. Sen voi ostaa www.lappalaiskoirat.fi - nettisivuilta tai lappalaiskoirien erikoisnäyttelyistä. Kannattaa käydä syksyllä tai keväällä erikoisnäyttelyssä katsomassa porokoiria, niin niistä saa hyvän käsityksen. Myös onhan noissa kv-näyttelyissä ja ryhmänäyttelyissä porokoiria usein muutama, joten siellä voi käydä juttelemassa porokoiran omistajien kanssa. Itsekin käydään vielä tässä Hyvinkäällä ja Luumäellä ryhmänäyttelyissä oman koiran kanssa tässä syksyllä. Liikutaan myös tässä Porvoo-Kotka akselilla paljon jos haluat tavata porokoiria.

Mutta siis porokoirat on kaikki erilaisia, kannattaa varautua pahimpaan, niin varmasti tulee olemaan hyvinkin helppoa porokoiran kanssa :)