Kerron ensin taustat. Olen 17-vuotias tyttö, hoikkarakenteinen, 167 cm pitkä, pitkät ruskeat hiukset, vihreät silmät, ilmeisesti nättikin. Olen harrastanut pianonsoittoa 8 vuotta ja pidän liikunnasta (en ole mikään lihaskimppu, vaan harrastan usein kevyttä liikuntaa). Olen luonteeltani kiltti, paljon naurava, huomioonottava, tutustumistilanteissa hieman ujo mutta useimmiten melko ulospäinsuuntautunut. En tiuski enkä anna pahojen päivieni näkyä ulospäin. Keskiarvoni lukiossa on 9,2. Pidän huolta ulkonäöstäni, käytän meikkinä vain ripsiväriä. Vaatteeni ovat siistit enkä pukeudu paljastelevasti (legginsit toppi eivät kuulu asukokonaisuuksiini). Liikun paljon kavereideni kanssa, juhlimmekin ja pidämme hauskaa. Miehet lähestyvät minua usein, mutta useimmiten torjun heidät (ns. känniääliöt eivät kiinnosta). Älykästä seuraa löytyy harvoin (älykkäitä löytyy muualtakin kuin lukiosta!). En polta, nuuskaa tai käytä huumeita ja juon maltillisesti juhliessani. Ystävieni mielestä vaikutan sinkkuelämää -tyyppiseltä naiselta.
Sitten siihen ongelmaan: en löydä tyyppistäni miesseuraa. Juttelen koulussani kaikentyyppisten poikien kanssa, ja erityisesti minuun ihastuvat nörttipojat. Tälläkin hetkellä minusta on kiinnostunut viisi, joista torjuin yhden, sillä hän halusi aloittaa suhteen kanssani eikä hän ollut tyyppiäni. En ymmärrä, mikä minua vaivaa, vanhojentanssiristeilyllä vuoden verran vanhempi ihastui minuun, mutta torjuin hänet illan päätteeksi koska hän ei ole tyyppiäni. Kuka on tyyppiäni?! Haluan suomalaisen, rehdin, älykkään, normaalin miehen. Harmittavan harvoin ajattelen tapaamastani ihmisestä että "tuonhan kanssa voisi vaikka olla". Viimeksi tapaamani itseni tyyppinen mies oli 24-vuotias kemian opettajaksi opiskeleva mies. Mitään ei tietenkään tapahtunut, koska hän on minua reilusti vanhempi, mutta hänen kanssaan oli todella mukava viettää aikaa ja jutella. Ehkä minun tyyppiseni eivät uskalla lähestyä minua? Ehkä minun tyyppisiäni ei ole tässä ikäluokassa? En halua mitään lyhytaikaista "alaks olee" tyyppistä teini-sekoilu-suhdetta.
Ylimieliset yli-itsekkäät miehet yrittävät tehdä minusta jotakin söpöä status-tyttöystävää rinnalleen, ärsyttävää!
Kun luin tämän tekstin, tajusin että ei olisi pitänyt kirjoittaa kirjakielellä :D joten siis vastatkaa ja neuvokaa.
Sitten siihen ongelmaan: en löydä tyyppistäni miesseuraa. Juttelen koulussani kaikentyyppisten poikien kanssa, ja erityisesti minuun ihastuvat nörttipojat. Tälläkin hetkellä minusta on kiinnostunut viisi, joista torjuin yhden, sillä hän halusi aloittaa suhteen kanssani eikä hän ollut tyyppiäni. En ymmärrä, mikä minua vaivaa, vanhojentanssiristeilyllä vuoden verran vanhempi ihastui minuun, mutta torjuin hänet illan päätteeksi koska hän ei ole tyyppiäni. Kuka on tyyppiäni?! Haluan suomalaisen, rehdin, älykkään, normaalin miehen. Harmittavan harvoin ajattelen tapaamastani ihmisestä että "tuonhan kanssa voisi vaikka olla". Viimeksi tapaamani itseni tyyppinen mies oli 24-vuotias kemian opettajaksi opiskeleva mies. Mitään ei tietenkään tapahtunut, koska hän on minua reilusti vanhempi, mutta hänen kanssaan oli todella mukava viettää aikaa ja jutella. Ehkä minun tyyppiseni eivät uskalla lähestyä minua? Ehkä minun tyyppisiäni ei ole tässä ikäluokassa? En halua mitään lyhytaikaista "alaks olee" tyyppistä teini-sekoilu-suhdetta.
Ylimieliset yli-itsekkäät miehet yrittävät tehdä minusta jotakin söpöä status-tyttöystävää rinnalleen, ärsyttävää!
Kun luin tämän tekstin, tajusin että ei olisi pitänyt kirjoittaa kirjakielellä :D joten siis vastatkaa ja neuvokaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
hihihihii kauheen ikävää...
haittaakse
Jokin sinussa aiheuttaa ehkä sen miksi sinusta kiinnostuvat sellaiset keistä sinä et ole kiinnostunut. Tai ehkä olet torjunut sellaisen "sopivan" koska hän ei ensivaikutelmallaan antanut toivottua kuvaa tai hän ei sinulle jutellessaan ollut oma itsensä. Syitä voi olla monia.
Voi olla, että sinun tyyppiset eivät uskalla lähestyä, joko huonon itsetunnon takia tai koska eivät usko olevan sinulle sopivial. Kyllä niitä varmasti löytyy ikäluokastasi, ehkä ei samasta koulusta. Voi olla ettet lukio aikana vielä löydä sellaista joka sinulle sopisi. Yliopistosta helpommin ehkä samasta tiedekunnasta koska kiinnostukset voivat olla samoja...mene ja tiedä. Monesta asiasta se on kiinni.
1.oot 17w.17w ei saa juoda oot itekki känninen ääliö!!!!
.
Ajattelet liikaa! Ja miksi et alkanut tapailemaan tuota 24 vuotiasta miestä? Tärkeintä on, että toisen kanssa viihtyy. Toki sinulla on vielä aikaa löytää sopiva, kun olet nuori.
Olisit sellainen tyttö jota olen etsinyt, mutta olen vanhempi, kun tuo 24 vuotias mies.
Kiitos vinkeistä!
En halunnut alkaa tekemään lähempää tuttavuutta tuon 24-vuotiaan kanssa, sillä ikäeroa oli reilusti. Oltiinhan me samalla aaltopituudella kuitenkin. Ehkä löydän samantyyppisen sitten kun olen itse hieman vanhempi, täytyy ensin odottaa että ikäiseni pojat kirivät henkisessä kehityksessään. Toivottavasti baari-iän saavuttaminen avaa ovia muuallekin kuin kännisten örveltäjien makuuhuoneisiin.
Sinulla ei henkinen kehitys kovin pitkällä ole jos lähes täysi-ikäisenä 7 vuotta vanhemman kanssa seurustelu tuottaa ongelmia.
vika voi olla hyvinkin aloittajassa eikä miehissä. aloittaja tuntuu olevan melko itserakas ja lellipentu jolle ei kelpaa enää mikään. tuolla asenteella et ainakaan tuu ikinä löytämään ketään. sinun tapauksessa suosittelisin muuttamaan asennettasi. sillä ongelmat ratkeaisivat hyvin helposti. mutta jos et pysty löytämään vikaa itsestäsi niin en yhtään ihmettele jos vietät loppu elämäsi vanha piikana.
Minä olisin ollut sun unelma miehes mutta ikää on minulla vain 13 -.-
Luuletko että sinulla siis on jotenkin vaikeaa kun et "vielä" 17-vuotiaana ole löytänyt sitä oikeaa? Kysyntää ainakin tuntuisi olevan vaikka miten. Itse olen 19 enkä ole sitä oikeaa löytänyt myöskään, ei niin että kukaan olisi osoittanut kiinnostustakaan. Mutta en ole vaipunut epätoivoon asian suhteen, sillä mikäpä tässä sinkkuna eläessä, saa päättää vapaasti omista asioistaan. Olen siis mies
Unelma
Kuulostat siltä että saatat pitää itseäsi liian suuressa arvossa. Se ei tarkoita sitä ettetkö olisi kaunis tai etteivätkö liikunta- ja musiikkiharrastuksesi olisi hienoja, mutta se vaikuttaa paljolti siihen millaista miesseuraa etsit. Kirjoituksen perusteella olet jo tottunut siihen, että kaikki miehet tavoittelevat juuri sinua ja sinun on helppo torjua heidät koska heitä tulee kuitenkin lisää.
Kannattaa muistaa myös että se älykkyys - en luule että tarkoitat mitattuja älykkyystestituloksia - mistä puhut on subjektiivista. Älykkäät ihmiset pyrkivät ymmärtämään toisten kantoja ja saamaan selville miksi he ajattelevat juuri niin kuin ajattelevat.
En sano tässä että sinulta puuttuisi ajatuksia ja mielipiteitä, mutta opettele ymmärtämään myös niitä jotka eivät välttämättä häikäisseet ensivaikutelmaltaan. Se ei ole aina helppoa mutta riskinotto kannattaa tässä tapauksessa. Kuinka monta kertaa olet torjunut toisen vain siksi että lyttäsit hänet samantien "känniääliöksi" tai nörtiksi?
Sanot ettet halua kenenkään status-tyttöystäväksi, mutta oletko varma ettet itse halua status-poikaystävää sen varjolla etteivät muut ole tyyppiäsi, vain siksi että minäkuvasi ei kaikin puolin vastaa todellisuutta? Toivottavasti tämä herätti ajatuksia ja en tehnyt hirveää virhearviointia!
Itse olen 17v lukiota käyvä poika jolla on samoja ongelmia, ja olen ajatellut etten kiirehdi seurusteluum vaan odotan vielä henkistä kypsyyttä.ihastuksia olen kokenut vaikka kuinka paljon, mutta mikään ei ole muodostunut parisuhteeksi. Minusta kiinnostuneet pissikset olen ajanut tiehensä sille niistä en pidä.oman rakkaansa todennäköisesti tapaan amkk aikoina jolloin tapaa paljon saman henkisiä saman alan varttuneita opiskelijoita