Olen 13 v. tyttö ja mulla on ollu diabetes viisivuotiaasta lähtien... Asia on näin: menin siis viime syksynä uuteen kouluun ja alussa meni hyvin... Sain pari kaverii jne. Mut sitte yks tunti mulle tuli nälkä ja menin tyhmänä sanomaan ääneen. Ope oli ainoo joka ties mun sairaudesta. Se lupan mennä syömään aikasessa ja yks poika alko valittaa siitä ja sano sitä epäreiluks. Sen jälkeen yks päivä piti koulussa laittaa insuliinii, niin se sama tyyppi kertoi kaikille kavereilleen, että mä muka käytän huumeita! Itkin koko päivän kotona! Nykyään ne tietää mun diabeteksestä, joten melkein kaikki haukkuu mua vitun vammaseks ja nauraa, kun laitan insuliinii. Terveystiedon tunnilla ope pyys mua kertomaan muille, minkälainen sairaus diabetes on ja se sama poika alotti kauhean naljailun! Se haukkuu mua huono kuntoseks, koska en pysty juosta yhtä kovaa kun muut. Mun kaverit on mun tukena, mutta ne sano kerran että niitä ärsyttää ko välitän koko ajan.
Kerran jätin insuliinin vahingossa ottamatta ja pyörryin liikuntatunnilla jolloin se poika sanoi että esitin vaan ja olen tosi huomionkipeä. Silloin päätin etten halua enää elää ja päätin lopettaa insuliinin oton! Pari kertaa olen sen takia sairaalassa käyny, mutta (selvästikään) en ole kuollu, onneks. Mutta se poika ei lopeta vieläkään. Joskus se käy muhun käsiks ja on kaatanu pari kertaa lumihankeen. Asun pienessä kylässä, eli täällä ei ole kouluja mihin vaihtaa. Mun elämä on yhtä helvettiä. Mitä pitäis tehä?
Kerran jätin insuliinin vahingossa ottamatta ja pyörryin liikuntatunnilla jolloin se poika sanoi että esitin vaan ja olen tosi huomionkipeä. Silloin päätin etten halua enää elää ja päätin lopettaa insuliinin oton! Pari kertaa olen sen takia sairaalassa käyny, mutta (selvästikään) en ole kuollu, onneks. Mutta se poika ei lopeta vieläkään. Joskus se käy muhun käsiks ja on kaatanu pari kertaa lumihankeen. Asun pienessä kylässä, eli täällä ei ole kouluja mihin vaihtaa. Mun elämä on yhtä helvettiä. Mitä pitäis tehä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ensinnäki, diabetes on iha normi tauti. ei se tee susta vammasta. eikä vammasissa oo mitää vikaa. ne on vaa erilaisia. mut aina ku tää poika sua kiusaa ni muistat vaan että se poika on se huomion kipee, et sinä. älä ala kostamaan, tai kiusaamaan takasin. se vaa pahentaa tilannetta. ja opettelet heittää läppää itekin omasta sairaudestas (: mulla on mun polvi aina ollu paskana ja kaikki aina sanoo vammaseks ja invaliidiks ja vammapolveks yms. ku mul on aina joku ongelma sen polven kanssa. sit oon alkanu itekki heittää läppää siitä ni ei ne 'kiusaajat' sit enää jaksa, ku mulle ei tullukaa paha mieli siitä ku ne sano vammajalaks. alat heittää itekki jotai et ku meet pistää insuliinii ni sanot et minäpä lähen vetämään nyt huumeita. tai vastaavaa. paha sanoo mitää muuta neuvoo ku et anna mennä toisestakorvast ulos mikä toisesta tulee sisää .DD eihän diabetes ole mikään vitsi, mut ei siihen kuolekkaan :) ja oon ihan varma, et kuitenki haluat elää että elä nyt tee mitää itelles kuitenkaa..
toi "lähempä vetämään huumeita"-juttu oli kyl aika hauska... :) on ihanaa että joku ees ymmärtää. Pitää kai kokeilla tota vitsailua... Olen kyllä kuullu, ettei kannata välittää, koska silloin kiusaaja ei jaksa enää kiusata... :) kiitti neuvosta
ole hyvä vaa (: kiva jos auttoi :) mut tsemiä sulle, ja rökitä sun kiusaajat (;