Jouduin taannoin kaverini bileissä outoon tilanteeseen.
Opiskelukaverini kutsui minut bileisiin, jossa vieraista suurin osa oli hänen lapsuuden/nuoruuden aikaisia kavereitaan, vanha kaveriporukka siis, johon kuuluu sekä miehiä että naisia.
Yhdestä opiskelukaverini kaverista tiesin, että on homo... opiskelukaverini siis oli puhunut mulle siitä, miten tämä kaverinsa yrittää pysyä kaapissa suhteessa tähän muuhun kaveriporukkaan (vain pari naispuolista kaveriporukan jäsentä tietää).
No bileissä tämä kaverini kaveri, jonka tapasin silloin siis ensimmäitä kertaa, liimautui muhun kiinni ja alkoi flirtata enkä todellakaan usko, että oli kiinnostunut, koska on kaverini mukaan täysin homo (ei siis bi). Eli selvää se oli, että otti mut tavallaan suojakilvekseen, jonka yritti feikata kavereilleen heterouttaan. Ikävää tuossa on myös, että jatkoi flirttiä myös tilanteissa, joissa muita ei ollut... entä jos en olisi tiennyt ja olisin ottanut tosissani? Niinkin olisi voinut käydä.
Jatkossakin tulee varmaan bileitä, joissa törmätään ja mua jotenkin ärsyttää tuo miten käytti hyväksi mua tilanteessa! Eri asia jos olisi sovittu feikkaamisesta niin olisin voinut vaikka pelata sitä peliä hänen hyödykseen. (Tosin parempi minusta olisi jos tulisi reilusti kaapista ulos, en usko, että tuo porukka siihen huonosti suhtautuisi).
Pitäisikö mun ottaa suoraan puheeksi tuo, että tiedän homoudesta ja mua on turha yrittää feikata? Vai pyytää kaveria sanomaan tälle kaverilleen?
Porukassa on myös parikin miestä, jotka on aika kiinnostavia tapauksia ja heidänkään en halua luulevan, että mulla on jotain tän miehen kanssa...
Opiskelukaverini kutsui minut bileisiin, jossa vieraista suurin osa oli hänen lapsuuden/nuoruuden aikaisia kavereitaan, vanha kaveriporukka siis, johon kuuluu sekä miehiä että naisia.
Yhdestä opiskelukaverini kaverista tiesin, että on homo... opiskelukaverini siis oli puhunut mulle siitä, miten tämä kaverinsa yrittää pysyä kaapissa suhteessa tähän muuhun kaveriporukkaan (vain pari naispuolista kaveriporukan jäsentä tietää).
No bileissä tämä kaverini kaveri, jonka tapasin silloin siis ensimmäitä kertaa, liimautui muhun kiinni ja alkoi flirtata enkä todellakaan usko, että oli kiinnostunut, koska on kaverini mukaan täysin homo (ei siis bi). Eli selvää se oli, että otti mut tavallaan suojakilvekseen, jonka yritti feikata kavereilleen heterouttaan. Ikävää tuossa on myös, että jatkoi flirttiä myös tilanteissa, joissa muita ei ollut... entä jos en olisi tiennyt ja olisin ottanut tosissani? Niinkin olisi voinut käydä.
Jatkossakin tulee varmaan bileitä, joissa törmätään ja mua jotenkin ärsyttää tuo miten käytti hyväksi mua tilanteessa! Eri asia jos olisi sovittu feikkaamisesta niin olisin voinut vaikka pelata sitä peliä hänen hyödykseen. (Tosin parempi minusta olisi jos tulisi reilusti kaapista ulos, en usko, että tuo porukka siihen huonosti suhtautuisi).
Pitäisikö mun ottaa suoraan puheeksi tuo, että tiedän homoudesta ja mua on turha yrittää feikata? Vai pyytää kaveria sanomaan tälle kaverilleen?
Porukassa on myös parikin miestä, jotka on aika kiinnostavia tapauksia ja heidänkään en halua luulevan, että mulla on jotain tän miehen kanssa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei ms. "kaikkitietävä":
On tosi helppoa "tuomita" toinen joksikin vain kuulopuheiden perusteella ja näkemällä asia vain omasta näkövinkkelistään.
Mites jos tää kyseinen kaveri onkin BI?
Mun mielestä on ainakin todella törkeää, että ihmiset lokeroidaan ulkopuolisten toimesta "joksikin". Esim. minut on usein lokeroitu HOMOKSI vain sen takia, että satun tällä hetkellä seurustelemaan miehen kanssa.
Todellisuudessa olen BI. Haaveilen seksistä naisen kanssa nykyäänkin about yhtä usein, kuin miehen kanssa olemisesta.
Tuo toteutuspuoli onkin sitten hieman hankalampaa tässä tilanteessa...
Jos olisi BI, niin olisin voinut kiinnostua.
Tää ei nyt ole lokerointia, mr. kaikkitietävä. Mun kaveri tuntee tän miehen tosi hyvin, ovat oikeasti läheisiä kavereita ja TIETÄÄ ettei mies ole BI!!!!!!!!
Kuule, kaikkein läheisinkään kaveri ei voi välttämättä tietää toisen SEKSUAALISUUTTA. Se on ja sen on oltava sen verran henkilökohtainen ja YKSITYISASIA.
Vain ihminen ITSE tietää, mikä hän on miehiään, ei siinä kukaan toinen voi esittää kaikkitietävää jumalaa ja alkaa päättämään, mitä toinen on ja mitä ei.
Minäkin olen sanonut seurustelevani miehen kanssa, josta vedetään heti johtopäätökset, että olen homo. VAIKKA OLEN BI. Mutta sitä biseksuaalisuuttani en silti noissa tilanteissa ala julistamaan.
Parisuhteessakaan olevat välttämättä ole perillä toistensa seksuaalisista mieltymyksistä. Vai miten selität sen, että monilla miehillä, jotka elävät ns. perinteisessä liitossa on kiinnostusta myös omaa sukupuoltaan kohtaan? Ja minun tapauksessa kuvio menee päinvastoin...
Myös aiemmin itsensä heteroksi/homoksi määrittäneestä voikin myöhemmin tulla mielestään bi. Olenpa myös kuullut tarinan, jossa homoista on tullut myöhemmin hereroita ja myös toisinpäin.
Kaikki ei ole niin mustavalkoista, mitä kuulet.
Tuon aloitusviestisi perusteella vaikutat aikamoiselta "lokeroijatapaukselta".
Entäs jos vain antaisit tämän kyseisen kaverin olla mikä on? Mitä hiton väliä sillä on?
Kysyt ens bileissä vaikka suoraan, että kiinnostaako p***u vaiko p***e vaiko kummatkin? Etköhän tuolla saa ainakin hänet kertomaan sen hetkiset fiiliksensä... Ja tekemään seuraavan peliliikkeensä, joka on todennäköisesti:
a) Olen homo
b) Olen bi
c) Mitä väliä sillä on, olen mikä olen... Get a life b***h!
d) Olet ihanan hurmaava nainen, mennäänkö selvittämään vastaus tuonne sänkykamarin puolelle vai jaksatko odottaa? Jos aloittaisimmekin kynttiläillallisella? ;)
"Tuon aloitusviestisi perusteella vaikutat aikamoiselta "lokeroijatapaukselta"."
Lokerointi, eli luokittelu, on ihmismielen tapa jäsentää maailmaa. Ilman lokeroita, sanoja, tämä maailma muuttuisi totaaliseksi kaaokseksi. Ennen kaikkea sanat ovat yhteinen sopimus. Helpompaa kuin sekoittaa sanoja ja rikkoa rajoja, on kysyä, mitä tämänkaltaiset ihmiset tuosta sosiaalisesta haahuiluistaan hyötyvät?
Maailma, määritteet, eivät pyöri heidän napansa ympärillä. Mitä nuorempana tämän ymmärtää, sen parempi. Näihin lokeroihin törmää kyllä viimeistään sairaalassa, työelämässä, ihmissuhteissa ja monessa muussa paikassa. Siellä nuoren kapinallisen mentaliteetilla ja kiukuttelulla ja lokeroimisen vastustamisella ei pitkälle pötkitä. Rajat ovat olemassa ja ne ovat siellä tarkoituksella. Kyse on pelisäännöistä, joita ei muutella sen mukaan, mikä sattuu olemaan "fiilis".
Lokeroinnin vastustaminen kuulostaa vain muodikkaammalta termiltä kaapille. Rooli vaihtuu sujuvasti sen suhteen, kuin takki, millaisessa ympäristössä tai säässä liikutaan. Luonnollisesti rooli on aina sellainen, mistä saa eniten irti henk. koht. hyötyä. Tuollainen asenne karkoittaa ihmiset, koska sen voi tulkita epäaitoudeksi tai jopa toisten kusettamiseksi.
En yhtään ihmettele kiukkuista sävyä aloittajan tekstissä. Kyllä minäkin haluaisin tietää, missä mennään.
Aika rujosti pistetty viesti mutta komppaan noita viimeisiä, jos kyseinen henkilö lähentelee niin kysyt vaan. Sitten vastaus onkin todennäköisesti joku noista neljästä.
Ymmärrän aloittajaa. Nykyisin exklusiivinen homouskin alkaa olla yhtä junttia kuin heterous. Pitäisi olla sellainen androgyyni pusuttelija, joka sujuvasti lutkuttaa yhtä lailla naista kuin miestäkin. Rooli vaihtuu kuin lennossa riippuen siitä ollaanko homobaarissa, heterokaverin bileissä, kahdestaan heterokaverin kanssa tai työpaikalla...
Ymmärrän aloittajan pointin ja närkästyksen hänelle tapahtuneen asian suhteen.
Toisaalta ymmärrän hyvin myös nämä muut kommentit.
Itsekin olen aika hukassa itseni kanssa. Auttakaa te mua löytämään oma "lokeroni", tai mielelläni kuulen asiallisia vinkkejä ja muiden näkökulmaa.
Olen naimisissa ja meillä sujuu vaimon kanssa tosi hyvin. Myös seksissä. Olen aikaisemmin pitänyt itseäni heterona ja mua viehättää välillä hiukan transsuilla. Noin vuosi sitten tunnustin vaimolle homouteni, tai siis että haluaisin seksiä toisen miehen kanssa. Olis ihanaa tulla toisen miehen viettelemäksi ja antautua tämän fyysisen voiman alla.
Vaimo ei tykkää huonoa noista jutuistani. Päin vastoin, hän tykkää meikata mua ja jopa ehdottelee että etsitään mulle kivaa miesseuraa. Vielä ei olla löydetty sellaista oikeaa. Ehkä olen hiukan neiti ja odotan jotain epärealistista unelmaprinssiä?
Mut oonks mä mielestänne homo vai bi vai mikä? En osaa päättää.