Täytyy alkaa kai myöntämään, ettei tallaisesta elämästä mitään tule. Olen korviani myöten kyllästynyt miehen holtittomaan asioitten hoitoon. Itse olen hyvää hyvyyttäni yrittänyt muutaman vuoden rakentaa hyviä välejä miehen lapseen ja aina on voinut kotiimme tulla jos ovat halunneet jne. Meidän yhteiset lapset ja hänen lapset ovat ihan hyviä ystäviä keskenään jne.
Kaikki aika miehellä menee töissä ja vähäinen vapaa-aika pitää sitten jakaa. Minulle lähinnä ilmoitetaan, että tänään olen luvannut sitä ja tätä ja tuota toisille ihmisille. Ei ole mitään meidän juttuja. On vain miehen menot ja miehen lapset. Harvoin siis ennättään yhteisten lapsiemme kanssa mitään tehdä, tai on niin väsynyt ettei jaksa. Mutta exän luo on aikaa mennä ja olla lasten kanssa ihan miten paljon vaan tarvitaan.
Ei ole mitään ennalta sovittuja tapaamisaikoja joista pitdetäisiin kiinni, vaan mennään ja tullaan miten huvittaa. Miten siinä voi mitään yhteistä elämää suunnitella tai rakentaa?
Kun mies ei halua/jaksa/pysty yhteistä elämää rakentaa niin miksi sitten jatkaa suhdetta? Eikös parisuhteessa pitäisi yhdessä suunntella mitä tehdään? Eikä niin että toinen tekee mielivaltaisesti mitä haluaa?
Parempi varmaan sitten erota ja sopia selvät tapaamisajat miten sitten muilta aikaa jää.
Itselläni on tunne, ettemme me merkitse mitään, jos ei ole viitsimystä ja aikaa viettää aikaa oman perheen kesken.
Kaikki aika miehellä menee töissä ja vähäinen vapaa-aika pitää sitten jakaa. Minulle lähinnä ilmoitetaan, että tänään olen luvannut sitä ja tätä ja tuota toisille ihmisille. Ei ole mitään meidän juttuja. On vain miehen menot ja miehen lapset. Harvoin siis ennättään yhteisten lapsiemme kanssa mitään tehdä, tai on niin väsynyt ettei jaksa. Mutta exän luo on aikaa mennä ja olla lasten kanssa ihan miten paljon vaan tarvitaan.
Ei ole mitään ennalta sovittuja tapaamisaikoja joista pitdetäisiin kiinni, vaan mennään ja tullaan miten huvittaa. Miten siinä voi mitään yhteistä elämää suunnitella tai rakentaa?
Kun mies ei halua/jaksa/pysty yhteistä elämää rakentaa niin miksi sitten jatkaa suhdetta? Eikös parisuhteessa pitäisi yhdessä suunntella mitä tehdään? Eikä niin että toinen tekee mielivaltaisesti mitä haluaa?
Parempi varmaan sitten erota ja sopia selvät tapaamisajat miten sitten muilta aikaa jää.
Itselläni on tunne, ettemme me merkitse mitään, jos ei ole viitsimystä ja aikaa viettää aikaa oman perheen kesken.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin, sama tilanne, vaikea sovittaa entinen ja nykyinen elämä yhteen. Vaatii aika paljon sumplimista puolin ja toisin. Elä vielä heitä lusikkaa nurkkaan, jos mies on sulle tärkeä ja rakastat häntä. Meillä on auttanut keskustelu ja asioitten nostaminen pöydälle. Voin näin miehenä sanoa, että osa meistä vaatii sitä pikku säikäytystä että asiat osataan ottaa tarpeeksi vakavasti. Säikäytä vähän niin jo lähtee asiat järjestymään. Tsemppiä! :)