Natsi-Saksa ja eutanasia

Saksalaiset Karl Binding (lakimies) ja Alfred Hoche (psykiatri) kirjoittivat 1920 kirjan nimeltä "Die Freigabe der Vernichtung Lebensunwerten Lebens" (Elämään arvottomien tuhoamisen salliminen), joka asetti natseille ideologisen perustan vammaisten ja parantumattomasti sairaiden tuhoamiselle.

Karl Binding ja Alfred Hoche ehdottavat kirjassaan, että kroonisesti sairaat sekä henkisesti ja fyysisesti vammaiset ovat arvottomia elämään ja heille pitäisi antaa armelias kuolema.

Natsit toteuttivat Bindingin ja Hochen kirjan ajatuksia toimenpide 4 (Aktion T4) operaation kautta toisen maailmansodan aikana. Toimenpide 4 oli Natsi-Saksan eutanasia ohjelma, jonka aikana lääkärit tappoivat lähes 300 000 ihmistä. Osa heistä oli tuomittu kuolemaan tutkimusten perusteella, jossa heidät diagnosoitiin parantumattomasti sairaiksi; joukkoon kuului myös fyysisesti ja henkisesti vammaisia, joita surmattiin lääkkeiden avulla, näännytettiin nälkään sekä kaasukammioissa.

Vuonna 1939 Adolf Hitler allekirjoitti eutanasia säädökset, josta vastasivat Philippe Bouhler ja Karl Brandt. Säädöksen mukaan tietyt lääkärit saivat tehdä päätöksen, jonka kautta parantumattomasti sairaille voitiin myöntää armollinen kuolema.

Nykyisen eutanasian tausta on hirvittävässä natsi-ideologiassa. Eutanasian sallivat ihmiset ovat valmiita samankaltaisiin tekoihin, jotka natsit tekivät kun he oman eutanasia-ohjelman kautta surmasivat lähes 300 000 ihmistä, joiden joukossa oli sairaita ihmisiä. Nykyiset eutanasia-kuolemat tehdään myrkkypiikin avulla, mutta päämäärä on sama kuin natseilla, eli sairaan ihmisen surmaaminen.

Eutanasian juuret ovat natsi-ideologiassa. Erona nykyajan eutanasian ja natsien välillä on se, että natsit määräsivät ihmisiä surmattavaksi armokuoleman kautta, mutta nykyään ihmiset saavat itse valita armokuoleman.

Natsien eutanasia ideologia perustui siihen, että tietyt ihmiset ovat arvottomia elämään ja siksi heille myönnettiin armollinen kuolema. Nykyajan eutanasiassa vallitsee sama arvottomuus. Ihminen jonka uskotaan olevan parantumattomasti sairas saa armokuoleman, koska hän on arvoton elämään, sillä hän ei enää ole hyödyksi ihmiskunnalle. Nykyajan eutanasia puhuu elämän kärsimyksen lopettamisesta armollisen kuoleman kautta, mutta kaiken takana on kuitenkin ihmiselämän arvon menettäminen, eli arvottomuus, siksi hänet surmataan.

Lääketiede kehittyy ja voi löytää uusia parannuskeinoja vaikeisiin sairauksiin sekä Jumala voi parantaa ihmisen. Silloin kun ihmisellä on elämänarvoa, niin elämän puolesta tehdään kaikki voitava, eikä ihmisellä ole oikeutta riistää toisen henkeä. Eutanasia edustaa samaa surmanhenkeä mikä vaikutti natseissa. Eutanasian salliva kanta osoittaa myös sen, että eräs osa natsien hirmutekoja on yhä elossa, eli eutanasian salliminen. Natsismin ideologiaa ei ole siis vieläkään kokonaan unohdettu ja hylätty, sillä eutanasian tukemisen kautta pidetään yhä elossa kauheuksia, joita tehtiin Natsi-Saksassa.

tekstin lähde; http://koti.phnet.fi/petripaavola/eutanasia.html