Kestättekö hiljaisuutta? Tarkoitan sitä, kun päivän touhujen (millaisia ne nyt itsekullakin lienevätkin) jälkeen tuntuu ettei halua eikä jaksa lähteä minnekään ja edessä ovat tunnit ennen maata menoa, että annatteko hiljaisuuden vallata mielenne?
Vai onko telkun tai radion oltava aina äänessä? Tai istutteko tietsikan ääressä pyydystämässä virikettä tylsään iltaan? Vai otatteko ehkä ryypyn?
Itse olen opetellut nauttimaan hiljaisuudesta (joku sanoisi tylsyydestä) sellaisenaan. Keskityn vain olemaan. Vähitellen alan kuulla hiljaisuuden ääniä. Se on merkillinen tunne. Yksinkään ollen en tunne olevani yksin.
Vai onko telkun tai radion oltava aina äänessä? Tai istutteko tietsikan ääressä pyydystämässä virikettä tylsään iltaan? Vai otatteko ehkä ryypyn?
Itse olen opetellut nauttimaan hiljaisuudesta (joku sanoisi tylsyydestä) sellaisenaan. Keskityn vain olemaan. Vähitellen alan kuulla hiljaisuuden ääniä. Se on merkillinen tunne. Yksinkään ollen en tunne olevani yksin.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tänään on minulla ollut sellainen kirjoittamisen tarpeen paikka ja olen turhaakin saanut aikaiseksi.
Tämä sinun avauksesi sai minut hiljaiseksi ja hain eräässtä "runostani" pätkän tähän liitettäväksi.
Hiljaisuus.
Hiljaisuudessa on salaisuus,
puhdas ja viaton
rakkautta antava salaisuus.
Se löytyy aistiten , kuunnellen.
Se humisee rakkauden hyminää , hiljaa, hiljaa.
Kuuleeko korvat, tajuaako aistit tuon salaisuuden.
Näkeekö silmät
tuon valoa antavan hiljaisuuden voiman.
Virtaako mieleen hiljaisuuden kirkkaat virrat.
Jossain tyrskivät merien vaahtopäiset aallot,
Jossain ulvovat myrskyiset tuulispäät ne eivät ole hiljaisuuden elämää.
Kauniit unelmat onnesta , tunteista,
niistä koostuu hiljaisuuden maailma.
Otan vastaan hiljaisuuden.
----------
En tosin tiedä pitääkö kukaan täällä olijoista näistä minun aikaansaannoksistani, mutta liitin kuitenkin.
Kerroin aikoinaan, että minulla ei ole radiota, TV:a, ei tule ainuttakaan tilattua sanoma- tai aikausilehteä. Tätä onnea kesti aikansa. Ystäväni ja omaiseni ihmettelivät tilannetta.
Muuttaessani asuntoa niin johan alkoi tulla tupaan tietokoneita, televisio, radioita....
Olen tunnetusti heikkoluonteinen. Kun laitteet kewrran ovat niin kai niitä pitää myös käyttää.
Tietokoneet kytkettiin laajakaistaan...
Kuinka paljolta pahalta palstalaisest olisivat säästyneet kun minä olisin pitänyt lupaukseni edes itselleni kun aikanaan tulin tänne vain vähän tukemaan erästä ystävääni. Kolmen kirjoituksen jälkeen olin kurkkuani myöten täynnä tämän pastan tyhjänpäiväistä typeryyttä - joku vain sai houkutelluksi jatkamaan ja tässä sitä ollaan sinunkin harminasi.
Olemme sikäli "hengenheimolaisia", etten minäkä'än koe koskaan itseäni yksinäiseksi ollessani yksin. Toivon vain, että voisin käyttää aikani paremmin omaksi ja kenties läheisten rakkaitteni iloksi ja rakennukseksi.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää !
Hyvin usein ,lähespäivittäin pötköttelen sängyn päällä mietiskellen asioita .(joka päiväisen pötköttelyn vaatii selässäni ja jalassani oleva krooninen kipu) .
Usein lueskelen ensin ja sitten laitan asoita järjestykseen mielessäni. kun kirjoitan muisteluita on hyvä aina palauttaa mieleen asoita.
Saatan istua teranssilla hyvällä säällä tai puutarha keinussa ja kuunnella luonnon ääniä.
Aamupäivästä saattaa radiokin rallattaa.
Tv ei ole turhantakia auki....mutta usein kyllä isäntä surffailee kanavilla.
Tietsikalla käyn kyllä joka päivä... kesällä en paljoa. Hyviä laitteita ovat ,mutta ajattelutuokio päivittäin on oltava myös.
Rakastan hiljaisuutta katsellesani luontoa esim. järven rannalla tai mökin terassilla
olen hiljaisuuden ihminen. Radio ei ole koskaan auki, onkohan jo ruostunut mokoma, eikä telkkari kuin valittuina aikoina, mutta voi olla kiinnikin koko päivän, ei missään tapauksessa keskellä päivää auki.
Pitävät naapurit varmaan omituisena sillä heillä soi aina.
Vuosia sitten tyttärenpokani - myös ajattelija - oli tokaissut äidilleen, että kyllä mummon kelpaa, saa olla yksin ja ajatella...
Hän jopa kärsii koulumelusta.
Mummolan salaisuus taisi tulla sanotuksi lyhyesti ja ytimekkäästi, Saskia, kun tyttärenpoikasi tuumasi, että siellä saa olla yksin ja ajatella. Nuoret kaipaavat arkisen temmellyksen vastapainoksi mummolan tapaista keidasta.
Hiljaisuus tuo mieleen yksinäisyyden, jopa erakoitumisen. Viisaat viihtyvät varjossa, sanotaan tai Eino Leinon sanoin kell onni on se onnen kätkeköön. Aina on ollut ihmisiä, nuoria ja vanhoja, jotka ovat valinneet luostarin- tai erämaan yksinäisyyden.
Luovat ihmiset tekevät työnsä yleensä yksin, monesti unohdettuina. Heille yksinäisyys ja hiljaisuus on työympäristö. Vanhuuden tuoma pakollinen yksinäisyys ja unohdus voi sen sijaan muodostua taakaksi.
Jään tuumaamaan, voiko hedelmälliseen yksinäisyyteen, hiljaisuuden äänien kuunteluun kasvaa myös tavallinen ihminen? Miks´ei voisi?
olet hiukan kasvanut kun mainitsit Saskian tyttärenpojan sanoneen..., etkä juoninut sitä omaan kirjoitukseesi lähdettä mainitsematta.
Kasvamista sinullekin!
kun et voi sanoa mielipidettäsi, mistä kohtaa pitäisi kasvaa.
on kummaa kun pitää piiloutua pusikkoon, josta ammuskella. Kasvaako siellä Pohjanmaalla pusikot kuinka korkeiksi?
Vai joudutko olemaan ihan rähmällään?
sinä Sofia olet pahaihminen, oikeen puistattaa !
silloinhan sinun hyvyytesi korostuu ja näkyy paremmin.
Viisas sofia,jäikö sinulta lukematta, mikä on avaukseni aihe, koska puhut muusta? Eikö "Hiljaisuuden äänet" ole hyvä aihe?
sinua kun salanikkiä käyttäen sanoit sinua puistattavan olettamasi ilkeyteni. Eikös hiljaisuus tunnu mukavammalle kun voi ensin rauhoittua vainoharhaisuudestaan?
Myös hyvä omatunto voi rauhoittaa ja auttaa kuulemaan hiljaisuutta. Ensin on tietysti lapioitava saasta pois, jotta sen alta mahdollisesti löytyy se omatunto.
Mutta ehkä teillä päin lapioidaankin omatunto niin syvälle, ettei sen saastan alta koputukset kuulu ja sitä nimitätte sitten hiljaisuudeksi. Sellainen saa kyllä aikaan noita nekrofilian oireita mitä ilmennät täällä palstoilla.
Sinä olet niin viisas, ettet kai vaan ole salanimellä toimiva ihana nainen?
Mökillä ollessa,keskellä yötä
ei kuulu lintujen viserrys,
ei maamiehen traktorin
äänet.on vain syvä ihana
hiljaisuus.
Ei tuulen humina,ei karjan
ääntely,vain hiljaisuus,
ympärillä.
Meissä aina tulisi olla
sitä hiljaisuutta,
joka seisoo avoimena
kohti ikuisuutta,
ja kuulostelee.
Jos minua, Sisko tarkoitat kauniilla sanoillasi (kiitos!), niin kyllä minä ihan oikeasti olen vähän onnellinen 70 mies, joka nautin elämästä ja ajatusten vaihdosta mukavien ihmisten kanssa.
En ammuskele salaa pusikosta ketään ja kirjoittelen mitä kirjoittelen tällä Alvar K. nikillä.
hän oli mennyt Maijana 50 palstalle Pursiaiselta varastamansa aineistoa mukanaan. Siellä hän oli niinälykäsniinälykäs tuon aineiston turvin, eikä ole kehittynyt yhtään.
Älä, Sofia, ole niin hyväuskoinen!
Anteeksi Alvari, että vielä jatkan tästä aiheesta.
Sinäänsä kasvun toivottamisessa toiselle ei ole mitään loukkaavaa. Omaan toivotukseeni piikki tulikin siitä, että Sofia oli onnitellut pienestä kasvusta. Pyydän anteeksi piikistä!
Isäni sanoi, että kaikki olemme täällä kesken kasvamisen. En tiedä mitä olisimme, jos olisimme valmiita, tuskin enää ihmisiä.
Mielestäni keskustelussa ihmiset vaihtavat ajatuksia. Jos rakentavassa keskustelussa omaksuu jonkun ajatuksen toiselta, alkaa ehkä pitää sitä omanaan, niin kuin siitä mielestäni on voinut tullakin. Tuskin on ajatusta maailmassa, jota joku ei olisi jo ajatellut.
Mielipiteen muuttumistahan pidetään yleisesti loukkaavasti takinkääntämisenä. Minun mielestäni se viisautta kääntää takinsa, jos huomaa, että se on nurinpäin.
En silti tällä tarkoittanut, että olisin huomannut Alvarin tuovan toisten ajatuksia ominaan. Hän keskustelee mielestäni rakentavasti. Tosin hänen ajatuksensa ovat niin kypsiä, että harvoin osaan niitä kommentoida, voin vain nyökytellä mielessäni. Eikä Alvari myöskään koskaan loukkaa toisia kirjoittajia.
Sofia on oikeassa siinä, että mulla on täällä toinenkin nimimerkki, mutta emmehän kukaan täällä ole oikeilla nimillämme kuitenkaan. Joku varmaan jo tunnistikin minut.
Rähmällään olen tietenkin taas vaihteeksi, mutta en ihmisten edessä, vaan Jumalan ja Elämän edessä.
Pötkötän nyt sitten vaikka kuvainnollisesti pohjanmaalaisella niitulla.
Terveisiä kaikille ja hyviä ja antoisia keskusteluja!
Vuosisatojen ja -tuhansien takaa voi halutessa kuunnella hiljaisuuden ääniä taiteen eri muodoissa. Ei siinä tarvitse olla asiantuntija, kun marssii kirjastoon ja lainaa jonkin taidehistoriallisen kuvateoksen.
Kun hiljaa mietiskellen perehtyy vaikkapa antiikin kuvamaailmaan, tuntee pian historian siipien havinan. Kummasti maalausten tai veistosten kautta aistii äkkiä inhimillisen kosketuksen - käden ojennuksen jostakin todella kaukaa. Ne ovat ihan oikeita, konkreettisia hiljaisuuden ääniä.
Väkisinkin alkaa ajatella itse kuvaajaa kun katsoo taideteosta. Mitä tuntenut,mitä ajatellut,mistä saanut voimansa, onko ollut onnellinen? Joskus tuntuu, että harva taiteilija voi luoda onnellisena. Tarvitaan suuri määrä surua,joka sitten voidaan ilmaista hiljaisuudessa. Toisilla sanat, toisilla kuvat, eräillä musiikki jne.
Kun lukee Eino Leinoa, taustalla hiljaisuus puhuu ja koskettaa. Itse mietin miten noin paljon on ymmärtänyt noin nuorena.
Eino Leinohan eli raskaasti. Hän varmaan koki jo nuorena hyvin paljon ja runotkin ovat ehkä "tuskan tulosta" - elämäntuskan.
Eräs piirre Eino Leinossa oli hänen yhteiskunnallinen osallistumisensa. Sitä hän toteutti pakinoitsijana Päivälehteen nimimerkeillä Mikko Vilkastus ja Teemu.
Leino pani itsensä likoon vaikeina yhteiskunnallisen murroksen aikoina vv. 1900-1914. Jostakin syystä nykyrunoilijamme eivät taistele tämän murroksen edessä ja edestä! Jaa - ehkä joku sittenkin: Paavo Haavikko.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat.Minulle kuitenkin hiljaisuus on ÄÄNETTÖMYYTTÄ. Kun aikanaan, nuorena, Helsingin melussa eläneenä, tuli viikonloppu ja menin maalle, yksinäisyyteen, hiljaisuuteen.
Seisoin synnyinkotini pihalla, katselin ympärilläni olevaa luontoa ja kuuntelin - tiedättekö mitä - hiljaisuutta.
Liikenteen melun ja muun hälinän sijasta oli vain hiljaista, kuuntelin sitä ja nautin.