Miehen kaverit+perhe eivät puhu minulle englantia vaikka osaavat

Sinuna ottaisin poikaystäväsi kanssa asian puheeksi silloin kun kavereita on läsnä. Itselläni on unkarilainen poikaystävä ja hänen kaikki kaverinsa eivät edes puhu englantia ja silti aina on joku kääntämässä minulle kaiken mitä ympärillä sanotaan. Ja jos ei mies suostu ottamaan asiaa esille niin mikä estää sinua nostamasta seuraavassa baari-illassa kissaa pöydälle jos kaverit kerran englantia ymmärtävät

On epäystävällistä, töykeää käytöstä. Kuulostaa ihan oudolta, jos ihmiset kerran osaavat englantia ja sinä juttelet tilanteissa englanniksi. Tuntuuko sinusta, että he kuitenkin ovat hyväksyneet sinut miehesi kumppaniksi? Siis mikseivät olisi, mutta tuollainen ulossulkeminen tuntuu jopa tarkoitushakuiselta töykeydeltä. Mielestäni sinun ei pidä nöyristellä ja yrittää tuupata sanottavaa puheensorinan sekaan. Kun olet vieras joukossa, niin kohteliaat, huolehtivat ihmiset tulisivat sinua vastaan, esittäisivät sinulle henkilökohtaisia kysymyksiä ja tietenkin puhuisivat englantia.

Tilanne on varmasti kurja myös miehen kannalta. Hänen kumppaninsa on sivussa keskustelusta. Hän voisi nyt auttaa sinua pääsemään mukaan. Miehen tulisi antaa ymmärtää, että olet hänelle hyvin tärkeä ja hän haluaa sinun viihtyvän.

Toivottavasti tilanne kohenee!

Kiitos vastauksista! On tosi helpottavaa kuulla ymmärtäviä kommentteja, kun en ole oikeastaan kenellekään tilanteesta ikinä kehdannut avautua, sillä oikeasti hävettää vain koko tilanne. Kuulostaa ehkä typerältä, mutta kun olen kerran ulkomaille asti muuttanut miehen perässä, niin tuntuu epäonnistumiselta kertoa kavereille, että olenkin aivan ulkopuolinen heidän perheessään ja kaveripiirissään.

Alussa ehkä tosiaan oli se ongelma, että ihmiset eivät uskoneet suhteemme kestävän, mutta nyt ei enää siitä pitäisi olla kyse kun jo kolme vuotta olemme yhdessä olleet, vuoden yhdessä asuneet, olen opiskellut heidän kieltään, suunnittelen tulevaisuuttani täällä jne. Ja tosiaan kukaan ei ikinä suoranaisesti mitään epäkohteliasta tee tai sano, vaan suurimman osan ajasta vain ignooraavat, eikä ketään näytä haittaavan että olen ulkopuolinen enkä ymmärrä keskustelua.

Olen samaa mieltä kumma juttu -nimimerkin kanssa, että minun ei kuuluisi tilanteessa nöyristellä. Olisihan se heiltä paljon helpompaa ryhmänä ottaa minut vastaan, kun minun yksinäni yrittää kuulua joukkoon ilman kenenkään apua. Kaipaisin kuitenkin vinkkejä, sillä tilanne on kestänyt jo vuosia ja haluaisin sen muuttuvan!

Ymmärrän kyllä, että tilanne on kurja poikaystävänikin kannalta, mutta hän ei oikein osaa tehdä asialle mitään. Heillä on tosi tiivis perhe- ja kaveripiiri, ja kun he näkevät toisiaan (joka tapahtuu siis kuitenkin usein, kerran pari viikossa ainakin!), tuntuu että kaikki ovat niin innoissaan kysymässä toistensa kuulumisia, ettei kenellään jää aikaa minulle. Kun olen yrittänyt poikaystäväni kanssa asiasta keskustella, hän loukkaantuu ja puolustelee perhettään ja kavereitaan eikä osaa katsoa asiaa jostain syystä minun kannaltani :( On kuin hänellä olisi on ja off -vaihteet, eli joko hänkin jättää minut tilanteessa huomiotta, tai sitten kiinnittää kaiken huomionsa minuun ja unohtaa kaverit ja perheen.

NImimerkille livvie1334, en taida uskaltaa nostaa kissaa pöydälle kaikkien edessä, sillä olen melko varma että he ymmärtäisivät sen riidan haastamisena, jolloin tilanne vain pahenisi...

Tuntuu tosi pahalta ja yksinäiseltä, kun olen kerran omat ystäväni ja perheeni jättänyt Suomeen, ja olisi suuri helpotus jos minut hyväksyttäisiin tasavertaisena jäsenenä perheeseen ja kaveriporukkaan. Miten voin muuttaa tilanteen?

sinun kannattaa ehkä hankkia omiakin kavereita belgiasta, kun olet siellä jo vuoden asunut. poikaystäväsi kaverit eivät varmaan tarkoituksella ole töykeitä, mutta, jos viikosta toiseen roikut kaikissa heidän tapaamisissa, ja vielä oletat, että heidän tulisi puhua englantia se saattaa ärsyttää heitä.

yritä ottaa tilanne positiivisesti. okei sinulla on vähän outsideri olo, mutta kuuntelemalla poikaystäväsi perheen puhetta omakin kielitaitosi tulee tosi nopeasti kehittymään. ja kyllä aina saa puheenvuoron vaikka muut puheliaita olisivatkin, jos avaat suusi.

Okei, täytyy ehkä vielä selventää tilannetta. Siis onhan minulla toki täällä omatkin kaverini :) Heidän kanssaan menee hyvin, mutta ongelmana on siis poikaystävän kaverit ja perhe. Toisekseen en tunne, että "roikun" tapaamisissa, vaan poikaystäväni oikeasti haluaa minut mukaan, ja on joskus jopa loukkaantunut kun olen sanonut, että jäisin mielummin tällä kertaa kotiin.

Tiedän, että tilanteen vaikeutta on varmasti vaikea ymmärtää, jos ei tällaista ole ennen kokenut, mutta tuosta puheenvuoron saamisesta haluaisin sanoa, että on tosi hankalaa olla koko ajan "keksimässä" sanottavaa, kun toiset ei yhtään auta mukaan keskusteluun, (varsinkin kun keskustelu käydään vieraalla kielellä, jota en vielä kovin hyvin hallitse). Tuntuu tosiaan, kuten aikaisemmin joku mainitsi, että yritän tuupata sanottavaa väliin, ja kun en usein ymmärrä mistä ympärillä puhutaan, niin se on tosi vaikeaa. En ole luonteeltani ylisosiaalinen tai huomionhakuinen, ja siksi tämä jatkuva teennäinen keskustelun keksiminen tuntuu epäluontevalta.

Kielen oppimisesta olet kyllä nimimerkki blondie** ihan oikeassa. Olen nyt ottanut projektiksi puhua omatoimisesti mahdollisimman paljon heidän kielellään. Aikaisemmin odotin kai, että aloite tulisi heiltä (olisihan heidän paljon helpompi minulle kieltään puhua kuin minun heille). Palaute on ollut vaihtelevaa: jotkut ihastelevat, että puhun niin hyvin ja eivät edes vastaa kysymykseeni ja jatkavat sitten omia juttujaan, toiset vastaavat vain tosi lyhyesti ja karkaavat taas natiivien kanssa keskustelemaan, mutta muutaman kerran olen saanut ihan kunnollisenkin keskustelun aikaiseksi :) Kyllä tämä tästä lähtee!

Olisi kiva kuulla silti lisää mielipiteitä, vinkkejä ja kokemuksia!

Meillä ainakin kaveriporukassa oli pariskunta, jonka toinen osapuoli oli ruotsista (nainen) ja tämä puhui todella sujuvaa englantia. Nämä kaverit kaveriporukastamme, jotka selvästi vihasivat tätä naista, eivätkä uskoneet suhteen kestävän / eivät hyväksyneet häntä kaveripiiriimme, sulkivat kyllä hänet ulos puhumalla nopeaa, murrettua suomea.

Kun nainen muutti asumaan tänne, oppi hän kyllä puhumaan suomea hitaasti ja kirjakielellä, mutta kuten sinulla, mahdollisuuksia nopeaan slangiin yms. ei ollut. Meitä oli itse asiassa hänen kumppaninsa lisäksi kolme, jotka puhuimme aina englantia tai hänen niin halutessaan hyvin hidasta ja selkeää suomea. Keskustelua syntyi aina. Loput kavereistamme taas osoittivat ihans selkeästi mieltään puhumalla suomea. Selitys tämän oli, että "se tuli normaalisti" ja koska nainen seurusteli suomalaisen kanssa, hänen oli PAKKO osata suomea (näköjään täydellisesti)

Itse sanoisin, että tilanteessasi nuo kaverit eivät ole hyväksyneet sinua, sitä vaan ei kehdata suoraan sanoa. Meilläkin nämä olivat muuten aivan ystävällisiä, auttoivat jos oli tarvis, tarjosivat, viettivät aikaa etc, mutta yhteistä kieltä ei otettu. Hyvä tapa saada toinen vaivautumaan ja tuntemaan itsensä ei-tervetulleeksi.

Kiitos paljon vastauksesta, ffstts! Aloin heti miettiä, että voisikohan tilanne olla minunkin kohdallani näin. Poikaystäväni on kyllä vakuuttanut, että kaikki tykkäävät minusta, mutta itselläni on sellainen tunne, että jos he kerran niin kovasti minusta pitävät, niin miksi sitten jättävät minut usein ulkopuoliseksi. Poikaystäväni kertoo minulle aina, kuinka se ja se aina kysyi taas, että mitäs minulle kuuluu, mutta itsestäni joskus tuntuu, että he kysyvät tätä vain poikaystävääni miellytääkseen (kun kerran naamatusten ei ole minun kuulumiseni ketään näyttänyt kiinnostavan.

Näyttivätkö tiedän kaveriporukassa nämä, jotka eivät hyväksyneet ruotsalaisnaista kaveripiiriin, tunteensa suomalaiselle poikaystävälle? Vai vakuuttivatko he tälle, ettei mitään ongelmaa ole? Ja miten suhteessa lopulta kävi, ovatko edelleen yhdessä, parantuiko tilanne ajan myötä ja olisiko sinulle antaa vinkkejä miten päästä paremmin mukaan keskusteluihin? Olisipa tässä poikaystävänikin kaveriporukassa sellaisia ihmisiä kuin sinä, joille ei ole ongelma puhua englantia tai hidasta selkeää omaa kieltä vieraskieliselle!

Ja blondie**lle kiitos myös vinkistä, että kannattaisi ottaa näitä omia paikallisia kavereita mukaan poikaystävän illanviettoihin. Sitä täytyy ehdottomasti kokeilla mahdollisimman pian!

Lisävinkit ovat edelleen hyvin tervetulleita!

Ymmärrän, että tuntuu hankalalta, mutta nyt projekti käyntiin. Itse muutin mieheni kanssa ruotsinkieliselle rannikolle töitten perään. Mieheni on täydellisesti kaksikielinen ja siihen menessä olimme puhuneet vain suomea. Enhän minä ymmärtänyt kouluruotsillani Närpiön murretta, jota ei kyllä ymmärrä ruotsalaisetkaan. Pari kuukautta ihmettelin ja totesin, että jos en hallitse tuota närppestä, niin sosiaalinen elämä on hyvin kapeaa. Minähän päätin oppia sen. Ensiksi kielsin miestäni puhumasta minulle suomea, hän sanoi, että ei siitä mitään tule, ethän sinä ymmärrä hänen hellyttelysanoja tai osaa riidellä ruotsiksi. Sovimme, että jos tilanne on kriittinen, niin vaihdamme suomeksi. Nyt kun haluamme lapsista kaksikielisiä, niin on aivan normaalia, että minä puhun heille suomea ja mies ruotsia ja keskenämme useimmiten ruotsia.
Mutta silloin aluksi, niin tein todella töitä saadakseni kielen haltuun. Ostin ruotsinkielisiä pokkareita, tavasin niitä sanakirjan avulla, katselin Ruotsin tv:stä "kauniit ja rohkeat" ilman ääntä. Paras murreopettajani oli mieheni isoäiti, joka ei puhunut sanaakaan suomea. Kävin hänen luonaan saamassa kielitunteja joka keskiviikko, me leivoimme, pesin pyykkiä, ikkunoita tai vaan kahvittelimme.
Mieheni sisko oli myös hyvä opettaja.
Eli neuvoni on, että sinun on otettava kieli haltuun, ei se niin vaikeaa ole, oppiihan ihmiset kiinaakin. Työtä se vaatii, mutta eikö hyvä parisuhde ole sen arvoista.
Älä loukkaannu, jos kieltä ei vaihdeta sinun takia, voihan siellä olla joku joka ei puhu ollenkaan englantia tai puhuu surkeasti. Kyllä suku ja kaveriporukka puhuu sitä kieltä, jota ovat aina puhuneet. Tutustu kulttuuriin, ehkä siellä ei vierasmaalaiselle heitetä small tookia. Mene kahviloihin istumaan ja tarkkaile ihmisten käytöstä, voit oppia paljon.
Eli nyt tuumasta toimeen ja mies puhumaan flaamia? sekä omaa opiskelua täysillä. Onnea matkaan (ja opetathan lapsillesi suomen).

Aloittajalle

Toivottavasti ei tunnu kamalalta utelulta, mutta olisin kiinnostunut tietämään kuinka tapasitte poikaystäväsi kanssa ?