Blogista kirjaksi - onko typerä ajatus?

Onhan noita blogijuttuja kai julkaistu, ainakin maailmalla. Tosin ei välttämättä sellaisenaan, samassa muodossa kun ne blogissa ovat. Jos blogistasi tulee suosittu, se voi hyvinkin parantaa mahdollisuuksia saada soppari, vaikka sitten täysin blogiin liittymättömälle teokselle.

Itse ehkä laittaisin ensin tekstit blogiin ja katsoisin, miten paljon ihmisiä oikeasti kiinnostaa.

Siis koko kysymys on täysin fifty-fifty ... etukäteen on hankala sanoa kumpi kannattaa tehdä mutta jälkeenpäin todella helpompi :) Voit tietenkin kysellä ihmisten mielipiteitä mutta loppujen lopuksi joudut kuitenkin itse asiaa punnitsemaan. Veikkaisin, että jos kysyt sadalta asiantuntevalta ihmiseltä niin vastaukset menee aikalailla tasan. Onnea kirjasi kanssa joka tapauksessa!

Blogista kirjaksi ja kirjasta blogiksi? Itse olen ajatellut tehdä kirjastani blogin, eli laitan sen nettiin luku kerrallaan pienillä sivuhuomautuksilla terästettynä. Jos joku haluaa tekstin painettuna, niin voin teetättää sitä kirja kerrallaan -systeemillä. Minunkin kirjani on sen sorttinen, että aihe on kiinnostava tietylle ryhmälle, jonka tavoittaa netin keskustelupalstojen kautta. Ja koelukijani ovat ihan oikeasti lukeneet sen kiihkolla, joten on ihan kelvollista tekstiä. Erityisesti erään "salalukijan" arvio vakuuttaa minut siitä, että tämä vaiva kannattaa nähdä. Ja että kehtaan julkaista sen omalla nimelläni.

On syytä tarkasti katsoa blogialustan käyttöehtojen ne kohdat, jotka liittyvät sillä alustalla julkaistujen tekstien oikeuksiin tai jatkokäyttöön.

Esimerkiksi sellaisia vaatimuksia voi olla, että kun julkaiset materiaalia muualla, joudut mainitsemaan "julkaistu aiemmin siellä-ja-siellä", mikä saattaa maistua tympeältä tuonnemmin tai näyttää höhlältä jossakin muussa yhteydessä.

Veteen piirretty viiva - se mitä on julkaistu jonkin palveluntarjoajan alustalla, saattaa tulla runsaastikin muokatuksi myöhemmin. Harva osaa sitten sanoa, milloin se on "vapaa" näistä mainintavelvoitteista muutoksien myötä.

Itse teen sekä-että, mutta en olekaan ajatellut teksteistäni koskaan "oikeasti" julkaistavia. Siis julkaisen sekä blogissa että muissa formaateissa. Mutta eräästä blogialustasta minulle jäi se merkintävelvoite.

Kukaan kustantaja ei maksa teoksesta joka on jo ilmaiseksi netissä.

Niin hauskaa kuin olisikin saada kirja oikeasti kustannettua, oikeisiin kirjakauppoihin ja oikeiden kirjaihmisten puheenparteen, on ihmisen elämä kovin lyhyt.

Kuten mainitsin edempänä olen julkaissut tekstejäni sekä blogeissa että vapaasti ladattavana tiedostona. Tämä on ollut todennäköisesti ainoa tapa saada teksteille lukijoita, vaikka en tiedä mikä osuus tiedoston ladanneista todella lukee sen.

Noin neljäsataa kertaa joku on päätynyt PDF-tiedostoni lataamaan. Heistä jos kymmenenkin prosenttia on sen lukenut, ollaan jo neljässäkymmenessä. Palautetta tulee todella vähän. Sitä saa oikeastaan vain lähipiiristä, eikä aina voi olla varma, onko palaute annettu rehellisesti.

Jos olisin tehnyt siitä perinteisen käsikirjoituksen ja lähettänyt kustantamoon, saisin 6-12 kk sisällä hylsyn. Lukijoiden määrä olisi ollut murto-osa nykyisestä. Voihan sitä toki kirjoittaa vain pöytälaatikkoon, mutta puolitiehen se jää jos ei tekstilleen saa yhtään lukijaa.

Sitten on niitä, joiden teksti on korkealuokkaista. Heille on varmasti oikea tapa edetä perinteisesti. Ei ole kummaltakaan kirjoittajatyypiltä pois, mitä toinen tekee.

Jos me kirjailijanalut tunnettaisiin kaikkeuden lähtökohta (tai kaikkeuden kaikki jollakin tietyllä hetkellä vallitsevat tekijät) läpikotaisin, voitaisiin syöttää sille perunia ja sianlihakastiketta ja alkaa stiimuloimaan kaikkeutta. Voitaisiin pikakelata tähän hetkeen ja tarkastaa pitääkö kirjailijuuden perustelut paikkaansa. Jos jokin stimulaation asia ei ole niinkuin on todellisuudessa, on kirjalijuuden lähtökohta tulkittu virheellisesti. Jos kaikki onkin juuri niinkuin stimulaatio näyttää, voidaan pikakelata eteenpäin ja nähdä työttömyys täydellisenä niinkuin se tulee olemaan ja työllisyys menettää merkityksensä.

Kaikki asiat ovat tietenkin aina riippuvaisia syö siitä ja juo tästä, mutta tieteen pyrkimys on ymmärtää kirjailijuutta ja jos se sen jokupäivä ymmärtää ja sitä voitaisiin tällä tavalla käyttää hyväksi, niin kaikki menettäisi merkityksensä.

On parempi vain toivoa että kirjailijuus on aina tieteen ulottumattomissa, että mielisairaus on mielenterveyttä ihmeellisempää.