Miksi pitkässä parisuhteessa alkaa aina ahdistaan. Tuntuu ettei mikään mene oikein vaikka oikeesti mitään ei ole vialla. Nykyinen mies on juuri se kenen kanssa voisin kuvitella olevani vielä 30 vuoden päästä. Onko mulla vaan päässä jotain vikaa? Alkaako muita ahdistaan jossain vaiheessa? Kannattaako erota kun tuntee näin vai jatkaa vaan ja odottaa, että kyllä se ohi menee? Muita miehiä ei kuvioissa ole vaikka välillä tuntuukin että ihastumalla johonkin toiseen pääsis helpommalla.
Ahdistaa
joku
81283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ahdistaa. Toisen ihmisen henkinen julmuus. Kannattaisi erota, että pää kestää. Kuinka kauan odottaa? "Aikansa kutakin sano pässi kun päätä leikattiin". Eli kun mitta tulee täyteen. Ihastumalla toiseen tuskin pääsee helpommalla. Mielestäni moinen menettely on lähinnä pakenemista.
miksi ihmeessä eroaisit jos kerran se mies on se mitä haluat ja rakastat häntä? ei se vaihtamalla parane, voi vaan huonontua. ehkä sun kannattais puhua jonkun psykologin kanssa noista jutuista, ei sulla siis päässä oo vikaa mut jokin asia tuossa mättää. kun kerran sulla on ihanne mies ja sen kans menee ilmeisesti hyvin.
Kyllä mä sen tiedänkin ettei se mies ainakaan vaihtamalla parane. Samat ongelmat vaan siirtää suhteesta toiseen. Mutta miks ei osaa olla tyytyväinen siihen mitä on? Tekis niin mieli vaikka ihastua.. kunhan se ihastuksen kohde vaan vois olla oma mies. Jotenkin kaipaa sitä rakastumisen ja ihastumisen vahvaa tunnetta. Kuulostaako ihan hullulta?
Ehkäpä sitä kannattais kokeilla taukoa ja katsoa kuinka asiat kehittyy. Lähteekö ahdistus ja alkaako arvostamaan yhdessäoloa.. Monesti sitä kaipaa hetken omaa rauhaa ja asiat selkenee. Tuskin elämänsä miestä kannattaa noin vaan jättää, jos asiat muuten on ok. Puhukaa tilanteesta. Tsemppiä!
Itse olen ollut avomieheni kanssa yhdessä jo lähemmäs viisi vuotta ja ei ole vuotta mennyt ilman ahdistusta. Tiedän että rakastan miestäni enkä löydä parempaa joten olen odotellut aikani ja aina ahdistus on menny menojaan! Yleensä ahdistusta on ilmennyt menkkojen tai pakollisen eron aikana, joten sille on löytynyt muu selitys kuin mieheen kyllästyminen... Katsele vähän aikaa ja sitten vasta kun naama alkaa tosissaan ärsyttämään lähde kävelemään!
siltä, että etsimällä etsit vikoja. Musta nimittäin tuntuu. Eihän kukaan ole täydellinen. Itse en todellakaan. Silti etsin miehestäni kaikkia vikoja ja syitä, miksi hän ei ole oikea minulle. Tiedän, ettei näin paranis tehdä. Ei tietenkään. Jotenkin vaan. Pienet asiat alkaa ärsyttämään.
Olen alkanut elämään toivossa, että rakastuisin johonkin toiseen, enkä vaan mahtaisi mitään. Mielestäni pettäminen on väärin, eikä aikomuksenani todellakaan ole pettää. Enkä etsi seuraa tai muutenkaan mitään. Salaa kuitenkin toivon, että kaupan kassajonossa kohtaisin "elämäni miehen", josta en vaan voisi olla erossa.
Näitäkin kuulemma tapahtuu...
Onko tosiaan niin, että tälläiset tunteet ovat ihan normaaleita? Mielelläni kuulisin, että näin on... Mä ainakin tunnen hirveetä syyllisyyttä omista tunteistani (tai tunteettomuudestani).
Mä ainakin ihastun välillä johonkin uuteen mieheen. Ja mietin miten asiat vois olla juuri sen miehen kanssa. Silloin oma nykyinen mies vie voiton. Ennen ei kannata vaihtaa miestä ellei löydä parempaa. Ja sitä parempaa ei ole olemassakaan, tiedän sen.
Joku on tehny asiat hirveen vaikeiks. Tai sitten me itse teemme niistä liian vaikeita itsellemme.
Välillä toinen kyllä osaa ärsyttää tosissaan vaikka se olis aina ennenkin tehny asiat ihan samallalailla. Ja kai sitä niitä pikkuvikoja hakee hakemallakin. Olis toisaalta niin ihanaa lentää pois tästä pienestä maailmasta ja miettiä asioita tosissaan. Sitten palata uusin kirkkain mielin jatkamaan asioita. Nyt tuntuu, että on liian lähellä eikä asioita näe selvästi. En mä haluais ihan hukkaan heittää tätä suhdetta ja elämää. Mutta...
Sitähän sanotaan, että pettämällä voi koittaa onko suhteessa mitään jäljellä. Pitäisköhän?