kevät paljasti sateesta juovikkaat
ikkunar
kylmä viima kävi vasten olemustani
kun sinut viimeisen kerran näin
mitäpä siitä
uskottelin itselleni
näennäisen huolimattomasti
kun
kietouduin
jälkeesi jättämään
villapaitaasi
sormeni kulkevat pitkin sen pintaa
ihmettelen
kuinka jokin voi olla niin pehmeä
ja samalla karhea
niin lämmittävä
kuljinko ulos onnestani
vain harmaa villapaitasi
muistonani
sinusta
ikkunar
kylmä viima kävi vasten olemustani
kun sinut viimeisen kerran näin
mitäpä siitä
uskottelin itselleni
näennäisen huolimattomasti
kun
kietouduin
jälkeesi jättämään
villapaitaasi
sormeni kulkevat pitkin sen pintaa
ihmettelen
kuinka jokin voi olla niin pehmeä
ja samalla karhea
niin lämmittävä
kuljinko ulos onnestani
vain harmaa villapaitasi
muistonani
sinusta
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvää huomenta Liona
Oikein onnistunut!
Eilisen myrskyn jälkeen tänään aurinkoista ja vapaapäivä, aika
harvinaista näillä leveysasteilla.
Kiitos kommentista!
Huomasin että pieni "painovirhepaholainen" taas pääsi
hiipimään runooni, tarkoitus oli tietysti, ikkunat. mutta maltillisuus
ei ole valttiani, olisi pitänyt muokata koska toistoa ja kieliopillisia
virheitäkin tässä vilisee.
juu mutta ei kokonaisuus kaadu pieneen kirjoitusvirheeseen, jonka kuitenkin kaikki ymmärtävät, jos haluavat ymmärtää...
Myrskyn jälkeen, on märkä pää ...vai miten se KariTapion biisi meni ;)
Don't worry...It's fine...
kietouduin viluisena
jälkeen jättämääsi villapaitaan
ja piehtaroin muistoissani
siinä ikävöidessä
huomasin
samalaista lankaa itseeni sidottuna
kuin paitasi
ja riemastuneena unelmoin
että se on sinun keinosi löytää maailmalta takaisin
syliini
vastaamaan rakkauteeni ...
uskottoman kaunis ja lämpöinen runosi
niin kaipaava
ja olet onnistunut enemmän kuin hyvin
sinä mahtava runoilijatar hyvä liona !!!
Aivan liian hyvän kommentin sain taas sinulta, siitä
kaunis kiitos ja että sulla riittää sanoja vastausrunoihinkin.
En voi olla ihmettelemättä sanantaituruuttasi!