Huumeisiin voi kuolla.
-"Mä en nyt ymmärrä ollenkaan, mihin sä olet kuolemassa", terveisin poliisit.
Koristeltuna, kuin joulukuusi. Sakot on kanssa aika hauskoja. Ne luovat eräänlaista tunnelmaa, Quick-sand, juoksuhiekkaa. Kello kulki, viisarit pyörivät kiivaasti kellon ympäri. Vauhti oli huima. Valkoinen, toimisto-paperiarkki, joka kuvasi virallisella re-ityksellä kulmista, omaa kalvakkaa toimistomaista tärkeyttään, luoden kelmeyttä ympäristöön. Ääni oli erilainen, se oli kuin noitanauru. Erilaisia maamerkkejä, polttaisin tuon turhan päiväisen lapun, ja löytäisin taas omani. Kauttaviivat... Niiden läpi, ympäri, kautta ja kiertäen, kuin aurinko, joka osoitti ajan. Siellä se pilkisti ulkona vihreiden puiden välistä, valo leijui sisään verhojen takaa ja oli kesän yöttömin yö. Kaameaa, karmivaa, rajua ja autoja, kuin romurautaa. Otsalohkossa painoi jo väsymys, uni ei edes tulisi silmään, ennenkuin pääsisin strategiaan saakka. Voi se toisi kolmiulotteisuuden, saavuttaisin jalat ja saisin selloni takaisin, jotka joku materiaali-hirviö oli käynyt varastamassa holhouksen tarpeessaan.
Samoihin aikoihin muhun oli yritetty ottaa yhteyttä. Heitä oli niin paljon, hilpeän organisaation olisi tullut olla niukka.
-"Ei kun se voi olla mulle vaarallista."
-Älä jaksa taas aloittaa, arvioin tuota kuivaa vastausta, mutta se painui coping-keinon mukanaan tuoman suggestion, hypnoosin mukana nopeasti unholaan. Jos vain olisin tylyä arkea, jos vain olisin tavallista, kunnollista elämää. Mutta kuinka voisinkaan, vahinko oli, jo, taas tapahtunut. Sellainen vahinko, joka pelotti, jota piti pelätä. Joku suuttuisi, se ei olisi sen arvoista, tyly elämä. Asunto johon aurinko siivilöytyi oli ummehtunut, ja sitä kirjahyllyä peittivät kirjat. Ne olivat osa mun tuomia. Osa oli koulukirjoja, osa oli kristillisiä runoja, osa oli tavallisia kympin pokkareita. Hypnoosikirjojakin oli, joilla rauhoitetaan silmää, vähän pidemmäksi aikaa, esim. vaativiin tehtäviin, ja suorituksiin.
-"Nämä voivat olla mun äidinkielen ohjelmaa osa." Janne ei tiedä, mitä tai ketä elvyttää. Yleensä kohde on nukke. Aina ei ole näin, vaan edessä on vain vaativa ihminen, ja hänen elävä kehonsa. Janne on elvyttänyt mua aina, heti ilmestymisestään saakka. Muistan tuon kauhean ja kohtalokkaan äänen, sadistin, jota hän ei ollut. Eikä hän ollut oikeakaan.... Eikä kukaan tarvitsisi sitä eläimellisyyttä, ei sitä sarjatonta, taukoamatonta hektisyyttä. Eikä kukaan katsoisi impulsiivisuutta, eikä kukaan muistaisi avuttomuutta.
- "Ei tämä on vain kolmiulotteisille." Ei tässä on sellainen virhe, kuin kolmiulotteisuus, mutta ei se ole vaikea tai paha asia. Eikä vaarallinen tai väkivaltainen. Katso, tässä on hiusväri, mä laittaisin hiukset ihan vaaleaksi.
-"Tämä on mun syy..."
- "Ei tämä on keksitty syy." jonkun mielikuvitus on tehnyt tosi pahasti kepposet, flipannut. Hän on harhan vallassa, mutta mitä sitten tapahtuikaan...
-"Mikä perus-sairaus sulla on?"
- Vain pelkkä kolmiulotteisuus, ja sen puuttuminen, surullisuus, masentuneisuus ja ahdistus. Ehkä paniikkihäiriö, ehkä onnistumisen elämykset, joista annetaan aito kuva vain niin harvalle. Vain oikealla kuvalla elämästä ja maailmasta, jossa kaikki kauhea ei tapahdu oikeuden- ja totuudenmukaisesti, aina ja nolosti, aidosti heti paikalla.
-"Mä en nyt ymmärrä ollenkaan, mihin sä olet kuolemassa", terveisin poliisit.
Koristeltuna, kuin joulukuusi. Sakot on kanssa aika hauskoja. Ne luovat eräänlaista tunnelmaa, Quick-sand, juoksuhiekkaa. Kello kulki, viisarit pyörivät kiivaasti kellon ympäri. Vauhti oli huima. Valkoinen, toimisto-paperiarkki, joka kuvasi virallisella re-ityksellä kulmista, omaa kalvakkaa toimistomaista tärkeyttään, luoden kelmeyttä ympäristöön. Ääni oli erilainen, se oli kuin noitanauru. Erilaisia maamerkkejä, polttaisin tuon turhan päiväisen lapun, ja löytäisin taas omani. Kauttaviivat... Niiden läpi, ympäri, kautta ja kiertäen, kuin aurinko, joka osoitti ajan. Siellä se pilkisti ulkona vihreiden puiden välistä, valo leijui sisään verhojen takaa ja oli kesän yöttömin yö. Kaameaa, karmivaa, rajua ja autoja, kuin romurautaa. Otsalohkossa painoi jo väsymys, uni ei edes tulisi silmään, ennenkuin pääsisin strategiaan saakka. Voi se toisi kolmiulotteisuuden, saavuttaisin jalat ja saisin selloni takaisin, jotka joku materiaali-hirviö oli käynyt varastamassa holhouksen tarpeessaan.
Samoihin aikoihin muhun oli yritetty ottaa yhteyttä. Heitä oli niin paljon, hilpeän organisaation olisi tullut olla niukka.
-"Ei kun se voi olla mulle vaarallista."
-Älä jaksa taas aloittaa, arvioin tuota kuivaa vastausta, mutta se painui coping-keinon mukanaan tuoman suggestion, hypnoosin mukana nopeasti unholaan. Jos vain olisin tylyä arkea, jos vain olisin tavallista, kunnollista elämää. Mutta kuinka voisinkaan, vahinko oli, jo, taas tapahtunut. Sellainen vahinko, joka pelotti, jota piti pelätä. Joku suuttuisi, se ei olisi sen arvoista, tyly elämä. Asunto johon aurinko siivilöytyi oli ummehtunut, ja sitä kirjahyllyä peittivät kirjat. Ne olivat osa mun tuomia. Osa oli koulukirjoja, osa oli kristillisiä runoja, osa oli tavallisia kympin pokkareita. Hypnoosikirjojakin oli, joilla rauhoitetaan silmää, vähän pidemmäksi aikaa, esim. vaativiin tehtäviin, ja suorituksiin.
-"Nämä voivat olla mun äidinkielen ohjelmaa osa." Janne ei tiedä, mitä tai ketä elvyttää. Yleensä kohde on nukke. Aina ei ole näin, vaan edessä on vain vaativa ihminen, ja hänen elävä kehonsa. Janne on elvyttänyt mua aina, heti ilmestymisestään saakka. Muistan tuon kauhean ja kohtalokkaan äänen, sadistin, jota hän ei ollut. Eikä hän ollut oikeakaan.... Eikä kukaan tarvitsisi sitä eläimellisyyttä, ei sitä sarjatonta, taukoamatonta hektisyyttä. Eikä kukaan katsoisi impulsiivisuutta, eikä kukaan muistaisi avuttomuutta.
- "Ei tämä on vain kolmiulotteisille." Ei tässä on sellainen virhe, kuin kolmiulotteisuus, mutta ei se ole vaikea tai paha asia. Eikä vaarallinen tai väkivaltainen. Katso, tässä on hiusväri, mä laittaisin hiukset ihan vaaleaksi.
-"Tämä on mun syy..."
- "Ei tämä on keksitty syy." jonkun mielikuvitus on tehnyt tosi pahasti kepposet, flipannut. Hän on harhan vallassa, mutta mitä sitten tapahtuikaan...
-"Mikä perus-sairaus sulla on?"
- Vain pelkkä kolmiulotteisuus, ja sen puuttuminen, surullisuus, masentuneisuus ja ahdistus. Ehkä paniikkihäiriö, ehkä onnistumisen elämykset, joista annetaan aito kuva vain niin harvalle. Vain oikealla kuvalla elämästä ja maailmasta, jossa kaikki kauhea ei tapahdu oikeuden- ja totuudenmukaisesti, aina ja nolosti, aidosti heti paikalla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
1. Maamerkkejä, ympäristön muotoja.
2. Huom. magia ja maagisuus, ympäristö-oppi ja luonnon ilmiöt
"Teet tässä samalla tällaista jännää sosiopoliittista tutkimusta." M-L. H.
On kohteliasta ilmoittaa, ja antaa tietää.
-Sitten mennään tänne...
Mikä vahinko?
Mistä se peilaa?
No, teiltä....
-"Mää laitan sut hullujenhuoneelle... Jos siitä kerran suuttua saa."
A. Viime kädessä.
Mulla pitää olla hallinta-ohjelma päällä. En mä saa sitä ikä-tovereihin kohdistaa. Heidän kanssaan on vain tarkoitus viettää aikaa, tehdä florismia.
-No, se on kyllä hullunpaperi.
- Ne voivat, isolla mun mielestä, olla erikseen kohdennettuja, kohdistettuja.
Että sitä olen miettinyt paljon, että miten voi sitten feminiiniset ja maskuliiniset eleet olla huolehdittuja. Että siitä olen sillä tavalla paljon huolissani, ja myötätuntoinen ja oloa voi näin helpottaa monin eri tavoin.