Refleksiperusteiset tunteet:

Jari on ollut joulupukki ja tuonut joululahjaksi sanan faraonismi. Jarilla on joulupukin-naamari, mutta hän ei oikein tiedä onko se sopivaa, että hammaslääkäri on joulupukki, mutta hänellähän on naamari. Se peittää kasvot, mutta jättää jäljelle silmän.
-Äiti ei halunnut nähdä häntä enää Tapaninpäivän jälkeen, kun hän oli jotenkin liian faraonistinen. Äiti soitti hänelle ja kertoi niin. Hänen sisarensa olivat jo tapaninpäivän tansseissa, ja Jarilla ja heillä, kotona, oli piano ja vihreä, hmm. mitä vihreää heillä oli?
Heillä oli vihreät seinät ja lattiat.
-Haluatko sä soittaa vai et? Miksi sä olet niin hermostunut?
-Voisin mä ehkä nyt soittaa, tuolla olisi tuo otekirja menossa, tuolla nuotti-kaapissa.

Joo, piirtämisestä tulee vain vauhtia, kun on kädenvakautin jo automaattisesti olemassa. Se en ole minä itse, se on toisen ihmisen, ikäänkuin kehosta, ja ruumiista irtautuminen, coping-keino. Ihan toinen ihminen, mutta kuinka kummassa, miten ihmeessä, nämä kaikki ovat vain samaa ,elämän näytelmää.
-Voi Pyhä Yksinkertaisuus....
Niin julkista, mun sormet vain painavat väkisin koskettimia, katselen niitä, katselen pihalle. Miten yksinkertaista pitäisi olla elämän? Miten mä jaksaisin ilman ilmettäkään taivaltaa tämän. Pitkällisen eristyksen, kaimallisen uteliaisuuden, niin..... tavattomuuden. Painostava persoonallisuus ei sovi, pakkomielteisenä sosiaaliselle hierarkialle, järjestykselle ja Florida-perheellisyydelle, työskentelemään ihmisten parissa.
- Ei, sinne ei mennä suomen kyseenalaistavalla keskutelumenetelmällä.

The eye:Sinde82 kirjoitti:

Jari on ollut joulupukki ja tuonut joululahjaksi sanan faraonismi. Jarilla on joulupukin-naamari, mutta hän ei oikein tiedä onko se sopivaa, että hammaslääkäri on joulupukki, mutta hänellähän on naamari. Se peittää kasvot, mutta jättää jäljelle silmän.
-Äiti ei halunnut nähdä häntä enää Tapaninpäivän jälkeen, kun hän oli jotenkin liian faraonistinen. Äiti soitti hänelle ja kertoi niin. Hänen sisarensa olivat jo tapaninpäivän tansseissa, ja Jarilla ja heillä, kotona, oli piano ja vihreä, hmm. mitä vihreää heillä oli?
Heillä oli vihreät seinät ja lattiat.
-Haluatko sä soittaa vai et? Miksi sä olet niin hermostunut?
-Voisin mä ehkä nyt soittaa, tuolla olisi tuo otekirja menossa, tuolla nuotti-kaapissa.

Joo, piirtämisestä tulee vain vauhtia, kun on kädenvakautin jo automaattisesti olemassa. Se en ole minä itse, se on toisen ihmisen, ikäänkuin kehosta, ja ruumiista irtautuminen, coping-keino. Ihan toinen ihminen, mutta kuinka kummassa, miten ihmeessä, nämä kaikki ovat vain samaa ,elämän näytelmää.
-Voi Pyhä Yksinkertaisuus....
Niin julkista, mun sormet vain painavat väkisin koskettimia, katselen niitä, katselen pihalle. Miten yksinkertaista pitäisi olla elämän? Miten mä jaksaisin ilman ilmettäkään taivaltaa tämän. Pitkällisen eristyksen, kaimallisen uteliaisuuden, niin..... tavattomuuden. Painostava persoonallisuus ei sovi, pakkomielteisenä sosiaaliselle hierarkialle, järjestykselle ja Florida-perheellisyydelle, työskentelemään ihmisten parissa.
- Ei, sinne ei mennä suomen kyseenalaistavalla keskutelumenetelmällä.

Persoonallisuushäiriöinen voi olla kynsilakkoineen katsos ympäristössä.