Plen eronnut yh. äiti. Mieheni lähti toisen naisen kelkkaan, jolla oli 2 lasta edellisestä liitostaan. Jäimme pojam kanssa kahden, olin katkera sen myönnän ja poika kävi minulle ainoaksi rakastamisen kohteeksi.
Joitakin uusia suhteita kokeilin, mutta olin tunnevammainen, en kyennyt enään luottamaan mieheen. Niin jäimme kahden ja nyt on poikani jo lähes 40 vuotias, työtön tällä hetkellä ja asuu kotona.
Ei näytä välittävän seurustelusta hänkään ja nyt on minulla huoli, olenko mahdollisesti pilannut hänen elämänsä, hemmottelemalla häntä lempi ruuillaan ja palveluilla, jotka on olleet minulle rakkaita.
Myönnän olleeni itsekäskin, kun hän alussa toi kotiin tyttöystäviään, niin teilasin kyllä ja löysin vikaa heistä. Nyt olen katunut, jos hän ei enään osaa irtaantua minusta, teinkö väärin kun ripustauduin häneen?
Joitakin uusia suhteita kokeilin, mutta olin tunnevammainen, en kyennyt enään luottamaan mieheen. Niin jäimme kahden ja nyt on poikani jo lähes 40 vuotias, työtön tällä hetkellä ja asuu kotona.
Ei näytä välittävän seurustelusta hänkään ja nyt on minulla huoli, olenko mahdollisesti pilannut hänen elämänsä, hemmottelemalla häntä lempi ruuillaan ja palveluilla, jotka on olleet minulle rakkaita.
Myönnän olleeni itsekäskin, kun hän alussa toi kotiin tyttöystäviään, niin teilasin kyllä ja löysin vikaa heistä. Nyt olen katunut, jos hän ei enään osaa irtaantua minusta, teinkö väärin kun ripustauduin häneen?
Vastaukset 15
Vanhimmat
teit väärin,
en ole kasvattaja, mutta vaisto sanoo että jotain on suhteessasi poikaasi vialla.
Voin ymmärtää huolesi pojan, tai aikamieshän tuo jo on suhteen.
Näkisin kuitenkin, että vapaaehtoista on jäädä kotinurkille. Toki mukavuus vaikuttaa, mutta jos itseäni ajattelen, ei mikään äitimamman tarjoamat hemmoittelut olisi saanut jäämään helmoihinsa.
Olisiko niin, että poikasi on estynyt jotenkin, tai ei ole löytänyt mieleistään kumppania? Vielä ei toki ole myöhäistä! Sinuna en ottaisi taakkaa siitä itselleni, laittaisin kyllä poikani osallistumaan yhteisen kodin askareihin ja myös kokkaamaan vuorostaan:D
Oma luonne siinä on ratkaiseva, toivottavasti saa työtä, ettei ihan jää kotikissaksi. Ymmärsin, että tällä hetkellä työtön niin on kuitenkin ollut työelämässä tuossa iässä.
Kannusta vaan ulos liikkumiseen ja omatoimisuuteen, ikäähän sinullakin on sentään varmaan.
Jonkinlaista ammattiapua nämä henkilöt tarvitsis . On vaikea antaa neuvoja näin tuntematta . mutta jos te olette terveitä , ja kaikinpuolin valmiit juttelemaAN KESKENÄNNEKIN , ROOLIJAOSTA KOTONA.
eSIMERKIKSI ,LUULISIN ETTÄ ITSE OLET VIELÄ TYÖELÄMÄSSÄ , JA OLISI HYVÄ JOS ANTAISIT POJAN HUOLEHTIA KODIN TÖISTÄ , NÄIN PÄÄSISIT ITSEKKIN HELPOMMALLA JA MIESKIN (POIKA) VOISI HARJOITELLA ITSENÄISTYÄ, TOIVOSSA ETTÄ JOSKUS ASIAT MENEE PAREMMIN JA HÄN SAA TYÖTÄ JA OMAN ASUNNONKIN.
Tulipa paksua tekstiä , mutta en korjaa kun en ajoissa huomannut
Kaikkea hyvää toivon sinulle tulevaisuudessa .
Vaikea tietää, koukutatko sinä, vai ripustautuuko poikasi.
Tuleva anoppini puhui aikoinaan minusta lähelle ja kaukaa apulantaa.
Onnekseni mieheni ei ollut niin kiinni hänestä, että olisi antanut vaikuittaa.
Toki ymmärrän, että äiti oli kiinni ainokaisestaan.
Oma äitini ripustautui täysin meihin, eli elämäämme. Oli loukkaantunut, jos joskus ei saanut meitä määrätä.
Oman näkemykseni myötä, on tervettä päästää irti lapsestaan, kannustaa hänen tietään maailmaan. Ei silti, että sinun elämääsi haluaisin viisastella.
Kukin kai elää, kuin parhaimmaksi näkee.
Hyvä, että mietit asiaa.
Kiitos monisa vastauksistanne. Jotenkin helpotti, kun sain purkaa sydäntäni. En ole vuosiin enään millään lailla sitonut häntä, enkä kysellyt naisystävistään. Voisin ottaa puheeksi että tein väärin kun teilasin tyttöystäviään silloin, ja lähdenkin nyt matkalle lapsuudenystävättäreni kanssa kylpylään Viroon viikoksi, niin saa poika pärjäillä omillaan.
Taloudellisesti ei minulla ole mitään hätää, olen ainoa lapsi ja perin vanhempani omakotitalon jonka myin, ja sijoitin rahat. Vielä kiitos varsinkin hänelle, joka arveli poikani olevan estynyt ja siksi pysyvän kodin piirissä, uskon sen olevan lähinnä totuutta.
Pojallasi on isäkin. Millainen malli sieltä tulee? Mitä apua olet saanut pojan kasvatukseen?
Isä ei paljon pitänyt yhteyttä meihin, jonkin syntymäpäivän muisti alkuvuosina, mutta sitten jäi sekin. Poika ei ole saanut miehistä tukea paitsi opettajaltaan, joka kannusti opiskelemaan ja urheilemaan.
Kyllä kasvatus on ollut omassa varassani eniten, hyvä mies hän on, hieman yksin viihtyvä, mutta hyväluonteinen.
On hyvä kun voit kertoa ,asia on niin vaikea Äiti helposti syyttää itseään .
Mutta nyt annat murheiden olla ja nautit matkasta ystäväsi seurassa.
Kyllä se pojan vetää alakuloiseksi kun ei ole työtä . Mutta hänellekkin kaikkea hyvää tulevaisuudelle.
Etkö voi suositella, että hän muuttaisi omaan asuntoon? Äidin turvissa poikamiehelle tulee liian helpot olot.
Kotitöistä hän vain turhautuu, sillä peräkammarin pojan tehtäviin helposti kuuluu siiovukset, tiskit ja ikkunanpesut.
Oikein tietysti, jos kotona asuu, mutta jos ei muuta työtä ole, niin....
Voimia irtautumiseen alkuperäiselle kirjoittajalle!
On minullakin poika , j hän on 57 v ja aina sama äidin pikkupoika ,
Onneksi välit on pysyneet hyvänä , vaikka olenkin koittanut saada etäisyyttä.
Hän kertoo minulle kaikki surunsa ja ainahan niitä on hänelläkin ollut matkanvarrella.
Varsinkin kun hän on saanut kaksi naistakin tehtyä ÄIDIKSI . ja kaksi kaunista tytärtä hänellä , toinen vaalee ja toinen tumma . Onneksi ei sellaiset kun laulussa sanotaan . Leski äidillä on kaksi tytärtä jne ...Mukavat tyttäret on ja niin isän prinsessoja molemmat .
Miehet vaan usei on heikompia astioita , joka suhteessa.
On vaan liian paljon laitettu meidän äitien" Hennoille hartioille" ottamaan aikuisen miehen (pojan) taakkaa vaikkakin vaan kuuntelemalla . Mutta ehkä se vaan kuuluu meille , kun ollaan saatu tämä Äidin rooli.
Nooo menee ihan Marttyyriksi leimaaminen , EI me koeta sitä sellaiseksi , Hemmotellaan vaan miehet liikaa ---ainakin me "Tälläiällä olevat" äidit.
Lauri Viitakin kirjoitti sen ihanan Runon ,joka on niin koskettava ,varmaankin ihan omasta äidistään kirjoitti.
Luulisin ,että nainen on nykyään muuttunut , kun ajattelee näitä Uranaisia , kuinkaas heidän aika riittää synnyttämilleen lapsille , Taitaa monasti lapset olla ne jotka jää toiseksi , .äidin sydämmessä .
Tuskin vanhempien avioero ja työttöystävien torjuminen enempää kuin työttömyyskään ovat tilannetta luoneet. Tyttöystävätkin ovat jättäneet nössöksi ja saamattomaksi kokemansa pojan. Työtönkin kyllä löytää työtä, kun etsii sitä, vaikkapa muuttamalla sen johdosta paikkakuntaa.
Asiantila ei ole mitenkään ainutlaatuinen, kyllä tuollaisia koteja on paljon. Jos tilanne on tuollaiseksi jo vakiintunut, niin tuskin se helpolla muuttuu, varsinkin jos poika itsekään ei muutosta kaipaa. Siihen on äidin yksinkertaisesti varauduttava.
voi hyvä isä....tai äiti...mitenkähän nyt sen viikon pärjännee lapsrukka yksinnään. Ootko viikon ruuat laittanu valmiiks, ja kirjotahan lappu keittiön päyälle, että muistaa vessassa käydä. Osanneeko pyllyynsäkään pyyhkii.Tai entäpä jos villiintyy, bilettämään ruppee joka ilta ja yö.
Oikeesti....turha tuossa on enää mitään muutoksia kaavailla, eläkee vaan edelleen kylyki kylessä. Ja kun sinusta aika jättää, hyvähän on valmiissa kodissa elellä nynnyläisen, ei huolta huomisesta.
Naapurissa on vastaava tapaus. äiti ja aikamies poika. Viettävät rietasta synnillistä elämää ja kännäilevät yhdessä. Kumpikaan ei ole työssä koskaan ollutkaan Elävät kun siat. Ovat saaneet jo kaksi varoitusta, jos tavat eivät kohene niin kaupungin talojen isännöitsijä häätää mokomat kadulle.
Vastaanpa sinulle ketjun aloittaja,,, yhden pojan äitinä voin myöskin omalta kohdaltani sanoa, että kyllä sitä yhtä lasta tulee hemmoteltua, mutta on myöski osattava olla ohjaavana,,,,
Minun poikani oli kotona aina 27 vuoteen asti, mutta työttömänä ei päivääkään, ja silloin kun alkoi tulla näitä tyttöjä kotiini niin päätin että pojan on muutettava omaan asuntoonsa, ja niin minä rupesin ajamaan asiaa sillätavoin niinsanotusti hellästi työntämällä poikaa,,,, itsenäistymään,,,, ja niinhän siinä kävikin ei menyt puolta vuottakaan kun hänellä oli oma asunto ja oma tyttöystävä.
Usein käy niin että siinä kotona on niin hyvä ja halpa nuoren miehen olla että siinä vaan roikuttataisiin, mutta ei kannata vetää poikaa perässäsi, siinä vaan menetät perintö rahasi ennen aikojaan.
Parasta on kun puhut asiaa hänelle, että hommataan hänelle oma asunto ja tarpeeksi kaukaa sinusta, työttömälle kyllä apuja löytyy Kelasta,
Näin poika itsenäistyy ja taitaa se tytöystäväkin löytyä.