Muutimme miehenkanssa erilleen 1,5 vuotta sitten jatkoimme kuitenkin ns parisuhteessa meillä on kolme pientä lasta joista nuorimmainen sairastui vakavasti 6 kk sitten. Sairaus on johtanut useisiin eri terapioihin ja pitkiin sairaala jaksoihin. Hiljalleen mies alkoi sysäämään kaikki minulle yksin hoidettavaksi.
Ensin loppui viikko viikko huolto systeemi ja lapset olivat isällään viikonloppuisin yhden yön, nyt sekin on työn ja tuskan takana että voisi heidät ottaa edes hetkeksi.
Nuorimmaisen hoito vastaa laitos hoitoa valvon yöllä, kannan, syötän, juotan oikeastaan häneltä on kaikki opitut taidot lähtenyt huteraa kävelyä lukuunottamatta. (ei edes puhu enään)
Kaksiviikkoa sitten "nukuimme" vielä samassa sängyssä nyt mies ei halua enään puhua tai nähdä. Laittoi vaan viestin että haluaa alkaa elämään omaa elämäänsä.
Kaiken tämän keskellä tunnen itseni hyvin pieneksi välillä käyn ylikierroksilla mutta nyt tuntuu että olen antanut kaikkeni, enempää minusta ei enää irtoa. Tuntuu kuin pitäisi itkeä mutta en osaa juoksen vain vessassa oksentamassa enkä saa syötyä vaikka kuinka yritän, kaikki tulee ulos heti.
Tiivistettynä minä en jaksa enään tämä kaikki on liikaa yhdelle ihmiselle, terveet lapset kärsii tilanteesta selvästi en tiedä enää mitä teen? Vaikka kuinka yritän potkia itseäni eteenpäin ja jaksamaan niin kroppa ei tottele ja pää ei jaksa.
pahoittelen kirjoitus virheitä en jaksa ruveta korjaamaan. Laitan koneet päälle ja yritän nukkua ennen kuin ensimmäinen yön hälytys tulee.
Ensin loppui viikko viikko huolto systeemi ja lapset olivat isällään viikonloppuisin yhden yön, nyt sekin on työn ja tuskan takana että voisi heidät ottaa edes hetkeksi.
Nuorimmaisen hoito vastaa laitos hoitoa valvon yöllä, kannan, syötän, juotan oikeastaan häneltä on kaikki opitut taidot lähtenyt huteraa kävelyä lukuunottamatta. (ei edes puhu enään)
Kaksiviikkoa sitten "nukuimme" vielä samassa sängyssä nyt mies ei halua enään puhua tai nähdä. Laittoi vaan viestin että haluaa alkaa elämään omaa elämäänsä.
Kaiken tämän keskellä tunnen itseni hyvin pieneksi välillä käyn ylikierroksilla mutta nyt tuntuu että olen antanut kaikkeni, enempää minusta ei enää irtoa. Tuntuu kuin pitäisi itkeä mutta en osaa juoksen vain vessassa oksentamassa enkä saa syötyä vaikka kuinka yritän, kaikki tulee ulos heti.
Tiivistettynä minä en jaksa enään tämä kaikki on liikaa yhdelle ihmiselle, terveet lapset kärsii tilanteesta selvästi en tiedä enää mitä teen? Vaikka kuinka yritän potkia itseäni eteenpäin ja jaksamaan niin kroppa ei tottele ja pää ei jaksa.
pahoittelen kirjoitus virheitä en jaksa ruveta korjaamaan. Laitan koneet päälle ja yritän nukkua ennen kuin ensimmäinen yön hälytys tulee.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei!
En ole mikään varsinainen asiantuntija, mutta selvästi sinulla on vaikea elämänvaihe meneillään.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että käy juttusilla jonkin ammattiauttajan kanssa, niin voitte keksiä erilaisia ratkaisumalleja ja saat omat henkilökohtaiset asiasikin kuntoon.
Keskustelkaa miehenne kanssa ihan kunnolla ja asiallisesti asiasta aiotteko jatkaa vielä yhdessä. Vastuu lapsista kuuluu teille molemmille.
Mutta tämä oli vain minun mielipiteeni asiasta, mutta älä jää tämän asian kanssa yksin!!
Kaikki kääntyy vielä hyväksi! : )
VAI IIIN
Vai niin.
Niinkö.
JK