Olen ollut jo kohta 2 vuotta suhteessa (jos tätä enää voi suhteeksi kutsua) itseäni hieman vanhemman naisen kanssa. Hänen miehensä kuoli kolarissa 6 vuotta sitten, ja hänellä on tästä avioliitosta 3 lasta; nyt 10-vuotias poika ja 7-vuotiaat kaksoset. Suhteeni tämän naisen kanssa oli minulle kuin unelmaa. Aluksi satunnaista tapailua, joka muuttui nopeasti kiihkeäksi seurusteluksi. Jännitin hänen lapsiinsa tutustumista, mutta iloisena yllätyksenä hekin ottivat pienen vierastamisensa jälkeen melkein avosylin vastaan.
9kk sitten muutin lopulta heille asumaan. Aluksi kaikki tuntui olevan hyvin, puhetta oli naimisiin menosta, yhteisestä lapsesta jne. Lastenkin kanssa lähennyimme entisestään, ja he kutsuvat nykyään jo minua isäksi. Viime kuukausien ajan tilanne on kuitenkin ollut todella omituinen. Avovaimoni on ollut oma iloinen itsensä, eikä minkäänlaista puhetta erosta tai minun poismuuttamisestani ole käyty, mutta olemme viettäneet aina vain vähemmän aikaa kahden kesken. Hänellä on muutaman ystävän kanssa joku tyttöporukka, jonka kanssa he käyvät elokuvissa, syömässä tms. Hän viettää periaatteessa n. 70% vapaa-ajastaan ystäviensä kanssa, ja 30% minun ja lastensa kanssa. Seksiä on hyvällä lykyllä ollut kerran kuukaudessa, sillä hän on muulloin liian kiireinen tai väsynyt.
Suurin loukkaus tapahtui viime viikolla. Suunnittelin kesälomaksi lapsille noin viikon reissua vanhempieni luokse. He ovat kerran käyneet vanhempieni luona, ja viihtyivät siellä todella hyvin, sillä vanhempani asuvat maalla. Sovin vanhempieni kanssa sopivasta viikosta, kysäisin lapsilta heidän mielipidettään, ja kun ajatus tuntui heistä kaikista mukavalta, niin lopulta kerroin ajatuksesta avovaimolleni. En voinut aluksi uskoa, mitä hän teki; kiitteli ensin minua vuolaasti, ja juoksi sitten mitään minulta kysymättä puhelimeen soittamaan ystävilleen, ja alkoi kaavailla heidän kanssaan lomamatkaa kyseiselle viikolle. Kun kerroin, että olin ajatellut meidän viettävän kyseisen viikon kahdestaan, niin hän tokaisi ettei enää voi peruuttaa reissua ystävien kanssa, kun muut ovat jo niin innoissaan, ja suunnitelmat muka jo niin pitkällä. Tämän takia päätin sanoa suoraan, miltä hänen toimintansa on minusta jo jonkin aikaa tuntunut, ja nyt olen hänen mielestään vain turhan omistushaluinen.
Olen miettinyt, että hän ehkä tahtoo vain vähän nauttia enemmästä vapaa-ajasta, jota suhteemme alettua on saanut. Mutta toisaalta hän ei tunnu haluavan viettää sitä juurikaan minun kanssani, joten pelko hänen kyllästymisestään minuun on pikku hiljaa kasvanut. Mitä minä voisin tehdä? En ole enää kovin varma tunteistani häntä kohtaan, mutten haluaisi muuttaa pois saatikka erota, koska rakastan hänen lapsiaan ihan kuin omiani, ja he minua. Enkä oikein usko, että saisin eron jälkeen enää tavata heitä. Mutta en halua myöskään jättää tilannetta tälläiseksi. Onko kenelläkään mitään neuvoja?
9kk sitten muutin lopulta heille asumaan. Aluksi kaikki tuntui olevan hyvin, puhetta oli naimisiin menosta, yhteisestä lapsesta jne. Lastenkin kanssa lähennyimme entisestään, ja he kutsuvat nykyään jo minua isäksi. Viime kuukausien ajan tilanne on kuitenkin ollut todella omituinen. Avovaimoni on ollut oma iloinen itsensä, eikä minkäänlaista puhetta erosta tai minun poismuuttamisestani ole käyty, mutta olemme viettäneet aina vain vähemmän aikaa kahden kesken. Hänellä on muutaman ystävän kanssa joku tyttöporukka, jonka kanssa he käyvät elokuvissa, syömässä tms. Hän viettää periaatteessa n. 70% vapaa-ajastaan ystäviensä kanssa, ja 30% minun ja lastensa kanssa. Seksiä on hyvällä lykyllä ollut kerran kuukaudessa, sillä hän on muulloin liian kiireinen tai väsynyt.
Suurin loukkaus tapahtui viime viikolla. Suunnittelin kesälomaksi lapsille noin viikon reissua vanhempieni luokse. He ovat kerran käyneet vanhempieni luona, ja viihtyivät siellä todella hyvin, sillä vanhempani asuvat maalla. Sovin vanhempieni kanssa sopivasta viikosta, kysäisin lapsilta heidän mielipidettään, ja kun ajatus tuntui heistä kaikista mukavalta, niin lopulta kerroin ajatuksesta avovaimolleni. En voinut aluksi uskoa, mitä hän teki; kiitteli ensin minua vuolaasti, ja juoksi sitten mitään minulta kysymättä puhelimeen soittamaan ystävilleen, ja alkoi kaavailla heidän kanssaan lomamatkaa kyseiselle viikolle. Kun kerroin, että olin ajatellut meidän viettävän kyseisen viikon kahdestaan, niin hän tokaisi ettei enää voi peruuttaa reissua ystävien kanssa, kun muut ovat jo niin innoissaan, ja suunnitelmat muka jo niin pitkällä. Tämän takia päätin sanoa suoraan, miltä hänen toimintansa on minusta jo jonkin aikaa tuntunut, ja nyt olen hänen mielestään vain turhan omistushaluinen.
Olen miettinyt, että hän ehkä tahtoo vain vähän nauttia enemmästä vapaa-ajasta, jota suhteemme alettua on saanut. Mutta toisaalta hän ei tunnu haluavan viettää sitä juurikaan minun kanssani, joten pelko hänen kyllästymisestään minuun on pikku hiljaa kasvanut. Mitä minä voisin tehdä? En ole enää kovin varma tunteistani häntä kohtaan, mutten haluaisi muuttaa pois saatikka erota, koska rakastan hänen lapsiaan ihan kuin omiani, ja he minua. Enkä oikein usko, että saisin eron jälkeen enää tavata heitä. Mutta en halua myöskään jättää tilannetta tälläiseksi. Onko kenelläkään mitään neuvoja?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Huoh. Akkasi on vetänyt tukan taakse ja hameen korviin. Isäpuolta _ei_ käytetä lastenhoitajana... olet alistunut liian paljon. Nyt kun akkasi ei ole sinua orjuuttanut vielä yhteisen lapsen kautta, suosittelisin siirtymään ihan omaan elämään. Et näe niitä lapsiansa, mutta semmoista se on uusperseessä. Et lopulta merkitse niille mitään, eivätkä ne merkitse sinulle mitään.
Mikä teitä yhdistää?
Siis melko kusipään kuuloinen akka..
MUTTA...
Millä ihmeellä sinä suunnittelet loman kysymättä ENSIN avovaimolta!!! Ja viikoksi meinaat lykätä lapset paikkaan jossa ovat olleet kerran??
Tekisit toiveesi selväksi. "Ajattelin että viettäisimme viikon kahdestaan, vanhempani ottaisivat lapset silloin mielellään. Kävisikö tämä sinulle? Mennään kysymään lapsiltakin heidän mielipidettään" Ehkäpä ei muodostuisi väärinkäsityksiä.
Olet ensi sijassa avokillesi hänen lapsiensa palkaton lastenvahti.
16 17:lle SELITYS!
Halusin kaiken olevan iloinen yllätys avovaimolleni. Suunnittelin asiaa huolellisesti, sillä aiemmat lomahaaveet ovat kaatuneet erilaisiin kiireisiin ja muihin esteisiin, ja siksi aloin jo olla epätoivoinen. Vanhemmilleni ja lapsille kerroin suunnitelmistani ensin, koska halusin pitää huolta, ettei idea myöhemmin kaatuisi siihen, että jollakulla heistä olisi jotain sitä vastaan. Sen kyllä myönnän, että olisi pitänyt ehkä ensin kertoa avovaimolleni suunnitelmista meidän kahdenkeskisen lomamatkamme suhteen, ja sitten vasta mainita, mitä ohjelmaa olin kaavaillut lapsille sen ajaksi. Luulin vain, että hän kuuntelisi minua loppuun, eikä karkaisi kesken kaiken tekemään muita suunnitelmia.
Entäpä jos vielä kerran kertoisit avokillesi että järjestit viikon nimenomaan teidän kahdenkeskistä lomaa varten ja hänen käytöksensä tässä tilanteessa ei ole sinusta reilua. Siitä mitä saat vastaukseksi voit päätellä jo hyvin paljon.
Sinun kannattaa avoimesti käynnistää keskustelu suhteenne tilasta. Kertomasi ei vaikuta 'rakastuneen' naisen toiminnalta.
Avokkisi on alkanut pitää sinua itsestäänselvyytenä. Hän on huomannut myös kuinka kiintynyt olet lapsiin. Mitäs, jos alkaisit viettää myös aikaa omien kavereidesi kanssa?