Olen ihan hukassa. Tulet uniin, viimeisessä unessa hyppäsit liikkuvasta autosta pois ja tulit luokseni.
Meillä on ikäeroa, koko eroa, minä olen yrityksen omistaja, sinä työntekijä, naimisissa ja lapsia, sinulla oma tapasi lentää paikasta toiseen. Yritän työntää Sinut pois mielestäni, mutta ei onnistu, ei vaikka kerran keskusteluyritykseni asiassa torjuit heti alkuunsa. Näistä ei puhuta oli vastauksesi. Olen nähnyt punan poskillasi ja hämmennyksen, mutta en halua sinua enää ahdistella.
Onko tämä keski-ikäisen miehen haihattelua nuoren naisen perään, seksin himoa vai aitoja yhteisiä asioita. Varmaan kaikkea tätä mutta yksi asia on varmaa tämä ei ole hetken mielenhäiriö vaan se on hiljaa hiipinyt sisääni.
Elämässa on kaikki hyvin ja silti mielikuvissani olisin valmis hylkäämään kaiken jotta saisin sinut, hullua, mutta sellaisia ovat tunteet. Joka kerta kun ajattelen, että nyt otan yhteyttä, ajattelen pienen poikani ihanaa hymyä ja peräännyn.
Emme näe vähään aikaan, onneksi, muuten joutuisin arvioimaan pienen poikani hymyä joka päivä, joka ilta ja aamu.
Olemme vaimoni kanssa niin kovin erilaisia, minä olen pankki, perheen rahoittaja ja kaiken mahdollistaja. Mitä saan tilalle, jatkuvaa arvostelua. Siksi katson muualle ja mietin mitä tekisin.
Tänään menin ulos luontoon ja taas tulit mieleeni. Tiedän kuinka luonto on sinulle tärkeää ja minulle se on henkireikä. Siinä laskevaa aurinkoa katsellessa, muuttolintujen ääniä kuunnellessa, ajattelin kuinka ihanaa olisi nämä hetket jakaa kanssasi.
Olen jotenkin onnellinen tästä tunteesta. Vaikka tästä ei koskaan mitään tulisi, tiedän että sinä tiedät tunteeni. Uskon, että tulet joskus ymmärtämään, että maailmassa on miehiä jotka kuuntelevat sydäntään. Loppuun asti.
Meillä on ikäeroa, koko eroa, minä olen yrityksen omistaja, sinä työntekijä, naimisissa ja lapsia, sinulla oma tapasi lentää paikasta toiseen. Yritän työntää Sinut pois mielestäni, mutta ei onnistu, ei vaikka kerran keskusteluyritykseni asiassa torjuit heti alkuunsa. Näistä ei puhuta oli vastauksesi. Olen nähnyt punan poskillasi ja hämmennyksen, mutta en halua sinua enää ahdistella.
Onko tämä keski-ikäisen miehen haihattelua nuoren naisen perään, seksin himoa vai aitoja yhteisiä asioita. Varmaan kaikkea tätä mutta yksi asia on varmaa tämä ei ole hetken mielenhäiriö vaan se on hiljaa hiipinyt sisääni.
Elämässa on kaikki hyvin ja silti mielikuvissani olisin valmis hylkäämään kaiken jotta saisin sinut, hullua, mutta sellaisia ovat tunteet. Joka kerta kun ajattelen, että nyt otan yhteyttä, ajattelen pienen poikani ihanaa hymyä ja peräännyn.
Emme näe vähään aikaan, onneksi, muuten joutuisin arvioimaan pienen poikani hymyä joka päivä, joka ilta ja aamu.
Olemme vaimoni kanssa niin kovin erilaisia, minä olen pankki, perheen rahoittaja ja kaiken mahdollistaja. Mitä saan tilalle, jatkuvaa arvostelua. Siksi katson muualle ja mietin mitä tekisin.
Tänään menin ulos luontoon ja taas tulit mieleeni. Tiedän kuinka luonto on sinulle tärkeää ja minulle se on henkireikä. Siinä laskevaa aurinkoa katsellessa, muuttolintujen ääniä kuunnellessa, ajattelin kuinka ihanaa olisi nämä hetket jakaa kanssasi.
Olen jotenkin onnellinen tästä tunteesta. Vaikka tästä ei koskaan mitään tulisi, tiedän että sinä tiedät tunteeni. Uskon, että tulet joskus ymmärtämään, että maailmassa on miehiä jotka kuuntelevat sydäntään. Loppuun asti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihastus on vain ihastusta, mutta arki on arkea, jospa tekisitte oman parisuhteenne eteen jotain sellaista että mielenkiintonne toisianne kohtaan heräisi jälleen tälläkin tasolla. Ikävä lukea tällaista, mieti mieluummin omaa perhettäsi ja lapsiasi, mitä heille aiheuttaisit ja sille toiselle perheelle myös, ota järki näppiin. Tunteesi tulee ja menee, perhe on pysyvämpi elementti, mutta sen voi myös menettää omalla "hölmöilyllä"
Hyite.
Tunteet on hyvä puntaroida kyllä, mutta eihän sitä kaikkea voi nieleskellä, vaikka se olisikin porvarillisen turvallista. Mitä jos yrittäisit olla vähän aikaa yksin? Juttele itse itsesi kanssa, ehkä jonkun oman kaverin tai sellaisen, joka oikeasti tuntee sut. Ei tarvitse kertoa kaikkea, mutta jotakin. Mä sain ainakin vastaavassa tilanteessa hyviä neuvoja ja rohkaisua myös toimia oman sydämen mukaan, vaikka järki olisi mukanakin.
Jokainen tarvitsee omaa tilaa, olla rauhassa ajatuksineen. Pitkässä suhteessa huomaa pian, että jokainen askelmerkki on paikallaan, ei ole liikkumavaraa miettiä, mitä mä haluan, mitä mä ajattelen jne. Jossain vaiheessa se voi tuntua tosi ahdistavalta, ei enää siedä ollenkaan toisen läsnäoloa tai sitten se on. Jossain kohtaa täytyy sitten vain päättää, onko enää annettavaa tälle suhteelle vai haluaako jäädä yksin.
Uusi ihminen on sitten asia erikseen. Se voi olla tavallaan aiheuttamassa sitä, että herää muistamaan, mitä tunteet on, mutta tuo uusi ihminenkin on vain ihminen, ei mikään haavekuva. Miettimistä riittää, voimia sinulle!
Perheestä puhutaan paljon, lapset kärsii jne. Kärsiihän ne siitä kylmästä ilmapiiristä ja jatkuvasta riitelystä, jos teillä sellaista on.
Tuomitseminen on helppoa, järjestä puhuminen vielä helpompaa, mutta tämän palstan nimi onkin tunteet ja järki.
Kaikilla meillä on jokin asia minkä joku toinen voisi tuomita. Suvaitsevaisuutta.
Miksi te jotka olette niin määrätietoisia elämässänne ja oikeassa valinnoissanne luette näitä palstoja. Halusta tuomita muita vai kykenemättömyydestä ilmaista tunteita muutoin ?
Uskovaisilla on seuransa ja jumalan sanansa, niille jotka tasapainoa eivät saavuta terapeutit ja psykologit. Me jotka katsomme elämää avoimesti maailma on meidän uskomme, terapeuttimme ja kasvattajamme.
Tunteet eivät ole kiellettyjä, eikä niitä voi kieltää. Ihastumistakaan,
Kenelle menee?
Kahden ihmisen välille syntyy silta. Niin on käynyt teille. Aika näyttää miten asiat menevät. Se kaikki on elämää, joskus vaikeaa, surullista mutta se että on tunteita on aina rikkaus.