Ymmärtääkö aviopuolisosi jos olet masentunut, saatko lohdutusta ja hyväksyntää? Vai käykö niin että olet täysin yksin masennuksesi kanssa?
Ymmärtääkö puolisosi masennustasi?
pitkään masentunut
24476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Alkuaikoina ei yhtään. Välillä hiukan, myöhemmin vähän enemmän. Taas tuntuu
ettei ole ns.asian ytimessä. Hiljaista hyväksyntää enkä kaipaa lohdustusta.
Kyllä ymmärtää, koska hänellä itselläänkin on joskus lievähköä masennusta. Hän ei kuitenkaan aina tajua masennukseni syvyyttä. Masentuneen ihmisen lähellä ei ole kovin helppo elää. Siksi yritän joskus suojella häntä omalta masennukseltani.
Kannattaa ottaa huomioon, että terveen on oltava jatkuvasti masentuneen kanssa ja mielialahan tarttuu ja rinnalla väsyy kun ollaan koko ajan kuin eri aaltopituudella. Masentunut kokee että puoliso ei ymmärrä, mutta samoin kokee myös terve osapuoli. Ei hän saa kaipaamaansa tukea.
Monesti terveellä on huoli ja pelko tulevaisuudesta ja joutuu luotsaamaan ja ottamaan enemmän vastuuta koko perheen hyvinvoinnista.
Oliskin hyvä että masentuneella olisi muitakin tukihenkilöitä ja samoin tervettä ei saa liikaa taakoittaa sairaudellaan.
On hienoa että puoliso suostuu jopa vuosia elämään masentuneen rinnalla. Monesti sisimmässää rakstaa, vaikka ei jaksa näyttää tunteitaan.
Niin ja masennustahan voi tulla vaikka mistä, läheinen kuolee, syöpä iskee, työpaikka menee alta, opiskelut ei suju, mitäpä sitä kokoajan ihmisiä tukemaan, tukekoot itse itseään.
Masentunut mieheni (diagnoosi ja lääkitys on) ei suostu mihinkään, mitä ehdotan. Sanoo kaikkeen EI.
Hän haluaa olla yksin, sanoo suoraan, että helpompi olla omissa oloissaan.
Jos lähtee esim.kävelylle, ei ota minua mukaansa.
Ei pysty antamaan minulle mitään, sanoo, että hänellä ei ole enää sellaisia tunteita minua kohtaan.
Sanoo, ettei pysty näkemään minussa mitään hyvää.
On kulminoinut koko pahanolonsa minusta johtuvaksi.
Kun kysyn, kuinka voisin auttaa, mitä voin tehdä, saan vastaukseksi : älä tee mitään.
Lämmin hyvä avioliitto muuttui päivässä tällaiseksi.
Mies makaa enimmäkseen, ei osallistu mitenkään arkisiin toimiin. Onneksi vihaisuus ja ärtyneisyys laantui lääkityksen aloittamisen jälkeen.
Kyllä tässä puolisona on niin totaalisen yksin. Ja hylättynä.
Vaikka kuinka yrittää, aina tulee seinä vastaan.
Miten tästä selviää?
Sama juttu täällä..Voisitko hiukan tarkentaa tuota avioliiton muuttumista päivässä
sellaiseksi? Mitä hänelle tapahtui?
En ole tietäjä, mutta luulen monen joutuneen jonkinlaiseen onnettomuuteen/tapa-
turmaan ja sitä kautta sairastuneen..(
Ei oikein ymmärrä...ainakaan miten syvästi olen masentunut. Yrittää innostaa asioihin enemmän kuin kykenen ja siitä muserrun. On tämä varmasti hänelle vaikeaa, koska jään nyt sairaslomalla ja tulomme vähenevät =(
ainakin on traumatisoinut minua entisestään sillä, että kun tulee se täysin raastava, hengityksenkin salpaava itkukohtaus (aina toisinaan), hän pakenee pois tai huutaa minulle, että "mitä helvettiä nyt taas on muka tapahtunut, lopeta jo".
Tiedän, itkuni tulevat vanhoista asioista, flash backit vainoavat vuosien ja vuosien takaa ja tapahtuvat kuin "tässä ja nyt" uudelleen. Tärisen ja muserrun niiden alle. Kunpa voisinkin "päättää" olla tekemättä näin, olisihan se ihan mahdottoman helppoa...sitten jos otan rauhoittavaa lääkettä, sekin on miehen mielestä huono eli molempi pahempi.
omistan muutaman aivan ihanan ystävän, jotka ovat jopa itse kokeneet jotakin samantapaista ja osaavat suhtautua tällaisiin kohtauksiin, jos niitä tulee heidän seurassaan. Heidän kanssaan olen ensimmäistä kertaa elämässäni saanut lohdutusta ja hyväksynnän myös silloin, kun olen heikko ja voimaton. Inhimillinen. Se on auttanut aivan suunnattomasti.
mieheni ei oikein ymmärrä masennustani. Hän tietää suunnilleen mikä masennus on, mutta hänen mielestään verhoudun liikaa diagnoosin taakse. Pitäisi vaan mennä ja tehdä. Joskus hän tuntuu sisäistäneen asian ja tajuavan, että en aina jaksa. Kuitenkin kerran hän teki selväksi, että hän haluaisi kuunnella minua enemmän, mutta jos puhun hänelle, myös hän ahdistuu. Haluanko ahdistaa häntä? en. Eli yritän selvitä tästä yksin.
Ymmärtää, olemme olleet kohta 12 vuotta yhdessä ja parempaa puolisoa en olisi voinut ikinä saada. En todellakaan ole helppo puoliso.
Kirsikka 4y:lle:
miksi haluat väkisin olla liitossa, jossa miehesi ei halua olla?? Päästä hänet vapaaksi ja samalla itsesi. Mies ei halua enää olla kanssasi, mutta hänellä ei masentuneena ole voimia tehdä ratkaisua itse. Pahoittelen, mutta ainoa vaihtoehtosi on mielestäni teidän kaikkien kannalta ero. Asumuserolla voi kokeilla, mutta näethän itse, että masentunut ei parane kun kerran olosuhteet pysyvät samoina. Sinussa tai rakkauden loppumisessa ei kenties ole vikaa, mutta niin kauan kuin masentuneen antaa olla miten hän haluaa, ei parannustakaan tapahdu. Joko kova kovaa vasten tai ero.
Siis tälle kokenut saman sanon, että se oli SINUN RATKAISU joten älä vaikeuta
hänen asiaansa enempää..jooko? T. Justiina121 (pahimmista kuiluista voi nousta)
Miksi sitten virallisissa masennussivuistoilla sanotaan, että masentuneena ei saa tehdä mitään suuria ratkaisuja? Silloin ei solmita avioliittoa eikä erota. Silloin ei osteta asuntoa eikä myydä asuntoa. Ihan sanantarkasti lainatakseni.
En aio tehdä päätöksiä mieheni puolesta, ja uskon, että juuri nyt hän ei ole kykenevä rationaaliseen ajatteluun ja tekemään yhtään mitään.
Mihin meillä on kiire?
Aion katsoa kuinka lääkkeet vaikuttavat ja terapia, joka ei ole vielä edes alkanut ja lääkitystäkin takana vain jokunen viikko. Käsittääkseni masennus ei parane kovin äkkiä, se voi viedä kuukausia,jopa vuosia.
Tuttavapiirissämme(ja tutuntuttuja) on 5 pariskuntaa, joka on käynyt masennuksen läpi, ja jokainen on selvinnyt siitä.
Tällä hetkellä elän erittäin raskasta ja raastavaa aikaa. Mutta minulta löytyy tahtoa. Ainakin tänään.
Vertaistukea kaipasin...
Miehesi joutuu käymään syvällä, mutta VARMASTI nousee sieltä pahimmasta..
Usko vaan, on nimittäin kokemusta..
Aina voi muuttaa erilleen. HUOM! se ei tarkoita sitä että eroaisitte vaan asutte eri osoitteissa. Voisin olettaa miehesi haluavan olla täysin omissa oloissaan ja ahdistuu seurasta, oli se sitten sinä tai joku muu.
Oma kohtaisesti voin kertoa että se on hyvä ratkaisu. Sain olla vaan eikä kukaan häirinnyt enkä myöskään häiriintynyt kenenkään läsnäolosta. Toki kaikki mahdollinen piti tehdä ruuat, pyykinpesut yms. mikä oli välillä yhtä tuskaa. Puolisollani oli avain, mutta sanoi heti ettei aio sitä käyttää vaan pitää varalla. Ja joka kerran kun tuli käymään, soitti ovikelloa. Sain sen tauon mitä tarvitsinkin ja sittemmin palasimme saman katon alle.
kun itse oli masentunut en kestänyt lähimpiä ihmisiä lähelläni ollenkaan. esim. äiti, isä
se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että olisin halunnut niistä eroon lopullisesti. en vain kertakaikkiaan jaksanut niiden seuraa, koska tiesin että olen liian raskasta katseltavaa niille ja että he haluavat vastauksia mitä en voi heille antaa.
joten suljin kaikki lähimmäiset pois mielestäni ja en reakoinut heidän olemassaoloon vaikka saman katon alla asuinkin silloin. mutta yksin en olisi selvinnyt masennuksestani.
eli voi myös olla että miehesi ei vain jaksa olla aviopuoliso tällähetkellä, mutta se ei tarkoita sitä että sinun tulisi ottaa ero! jos vain itse jaksat olla tässä surkeudessa mukana niin suosittelen että elät omaa elämääsi saman katon alla hiljokseen ilman mitään paineita.
Kirsikka sanoit, että avioliitto muuttui päivässä tällaiseksi. Jos miehesi tila pahentui sen jälkeen kun alkoi lääkitys, se on lääkkeestä johtuva. Muista tämä. Miehesi ei voi itse mitään omalle tilalleen eikä hän itse oikeasti ole enempää sairas.
Kannattaa laittaa googleen lääkkeen nimi ja surfailla sivuilla niin hahmottaa sitä maailmaa, missä ihmiset elävät.
Typerää neuvoa eroa kun mies ei itse voi mitenkään vaikuttaa olotilaansa niijn kauan kuin lääkkeen haittavaikutukset jylläävät elimistössä. Tukeasi hän tarvitsee. Hyväksy hänet sellaisena kuin on. Voit mennä hänen kanssaan lääkäriin ja kertoa miten ulkopuolisena ihmisenä näet tilanteen kotona.
Tuskin hänen miehensä PÄIVÄSSÄ muuttunut minkään lääkkeen takia.. sehän
olisi oikea kauhutarina vaan edelleen kokemusta omaavana miksi se elämä
voi muuttua päivässä on asian laita aivan muualla.
Kyllä ne on masennuksen "haittavaikutukset" mitkä jyllää. Tukea voi antaa vaikka naapurin Alma tai kylän toiselta puolelta oleva Artturi. Ei sillä ole väliä missä ns. olkapää asuu kunhan on tärkeä ihminen. Toisaalta puoliso voi olla liian läheinen ja se voi ahdistaa masentunutta kumppania. Rakkautta on joustaa ja ymmärtää.
Ei hän taas oikein ole asian ytimessä.
Viina ja tupakka maistuu.
TOTTAKAI YMÄRTÄÄ