Naiset pelkäävät tyypillisesti punastuvansa kohdatessaan ihastuksensa. Onko tämä tarua vai totta, mitä pelkäät vai pelkäätkö mitään?
Miehet pelkäävät kiusallisia tilanteita. Totta vai tarua, ja mikä on kiusallinen tilanne?
Kumpi uskaltaa puhua suoraan, mies vai nainen?
Nolottaako ihastuneena aina vai onko se ainoastaan teinien lapsellisuutta?
Miehet pelkäävät kiusallisia tilanteita. Totta vai tarua, ja mikä on kiusallinen tilanne?
Kumpi uskaltaa puhua suoraan, mies vai nainen?
Nolottaako ihastuneena aina vai onko se ainoastaan teinien lapsellisuutta?
Vastaukset 22
Vanhimmat
mua nolottaa, mutta sillekin on syy. on myös eriasia tietää miksi nolottaa, tai olla tietämättä.
Nimen omaan. Miksi esim. punastuminen pelottaa, kun se on normaali biologinen signaali?
Punainen väri paljastaa että olen hämmentynyt,ihastunut tms..jään kiinni! Toki se on luonnollista...Mutta toivoo sillä hetkellä ettei punastelisi..:)
Niin, ja miksi toivoo? Miksi ei halua, että ihastus tietää ihastumisesta? En ymmärrä.
Meneekö punastelun pelko samaan vakavastiotettavuuskategoriaan sen kanssa, että onpa kauheeta jos on hiukset sekaisin jos tapaa ihastuksen?
Alun esimerkit on siis poimittu teidän kirjoittamistanne viesteistä.
Kiusallista ja noloa on jos jutustelen oikein sievälle vastapuollle..mun ajatus karkaaa heti sänkypuuhiin..:P eli samalla haaveilen että laitetaan lakanat laulamaan..No.."pikkuveikka" alkaa nostaa päätään ja mä istun jalat ristissä ja toivon että toi kaunotar lähtee pöydästä ennen minua...
No jos sitä "pikkuveikkaa" pikkuisen hiplaisi siellä pöydän alla... :)
mä oon iha lääpällään yhteen varattuun mieheen työpaikalla ja mä joudun juokseen karkuun ku nään sen ja mua nolottaa aivan hirveesti vaikka oon jo 30-vuotias :D en pysty enää edes kauaa katsomaan miestä vaan lasken katseen maahan ja sekoilen.. tää on iha hullua :D
Hupaisa, ei kukaan kolmekymppinen kirjoita noin. Ihastuneena voi varmasti kyllä olla tuollainen.
Täällä on ollut pari aitoa kommenttia, joiden kirjoittajan soisin jollain tavalla saavan oikean kontaktin ihastukseensa. Joku kirjoitti ihanasti (menisi maailman ääriin toisen vuoksi jne.), eikä ilmeisesti ollut ikinä edes puhunut ihastuksensa kanssa, ja pani saman tien hanskat naulaan todeten että ei ihastus kuitenkaan ole kiinnostunut. Silti jos hän sanoisi vastapuolelle mitä oli tänne kirjoittanut, täytyisi olla aika sydämetön vastapuoli jos ei suostuisi tapaamaan.
On surullista nähdä, että viedään myös ihastumisen prosessoinnin irl-puoli tälle palstalle. Totuushan on se, että ihastuksen puiminen täällä on ainoastaan negatiivista mahdolliselle suhteen toteutumiselle.
Sitten on tietenkin tylsistyksissään omia ketjuja kirjoittavat sekä omia traumojaan puivat (sisko joutui vaihtamaan paikkakuntaa kun tuli raskaaksi, siis haukun kaikki ihastuneet), mutta nuo aidot kyllä toivottaisin täältä pois ja ihastustensa luo katsomaan, mihin todellinen elämä vie.
joo olen sitten hupaisa ja kirjoitan noin vaikka olen 30-vuotias :D en vaan halua sekoilla ja näyttää ihastumista varatun miehen edessä työpaikalla .. :/ mutta tää sekoilu taitaa olla vielä hölmömpää.. pitäs varmaan mennä kertoon sille suoraan että olen ihastunut siihen ja kiitos ja anteeksi :P
Tosi raastavaa miehen näkökulmasta tuo. Siis jos miehellä on tunteita sinua kohtaan. Sinä juokset karkuun kun mies EHKÄ aikoisi sanoa jotain tai ainakin katsoa silmiisi! No, mies miettii siinä sitten että pelkääkös/inhoaako tuo nainen minua niin kovasti että karkuun lähtee.... Sekoilemiseenkin jotain rajaa sitten, yritä hillitä itseäsi äläkä jännitä ja kokeile antaa jotain pientä merkkiä sille miehelle, jos se jotain siitä ymmärtäisi.
Kokemus opettaa, itse olen ihastunut tosi kivaan nuorempaan naiseen joka käyttäytyy juuri kuvailemallasi tavalla: Käytös hieman jännittynyttä, vilkuilee nopeasti etten huomaisi, jos edes yritän tulla lähelle niin lähtee karkuun yms. On tää jännää...
Kai se nyt hämmentää, jos usein on saanut pakkeja, niin ei kauheasti haluais, että se punastuminen sitä kiinnostusta näyttää! Ja pakit tulee myös silloin, kun punastus on paljastunut eikä sitten kuulukaan mitään vastakaikua..
Itse pyrin olemaan kylmän rauhallinen niin pitkään kuin ikinä kykenen.
Olen pitkään vaihtanut katseita erään viehättävän näköisen naisen kanssa. Hänellä on niin aurinkoiset silmät ja sievä hymy, että jo tämmöinen ronskimpikin mies on sulaa vahaa :) Viimeksikin kun näin hänet ja vaihdoin pari sanaa, niin minulle tuli hyvällä tavalla tukala olo. Tuntui kuin pääni (siis yläpää) olisi räjähtänyt ja sydän ei pysynyt rytmissään. En tiedä punastelinko, mutta sen verran kuumotti, että varmaan pieni punakka oli päällä. Aika tylyä, jos olisi taju mennyt siinä tilanteessa :D Mikähän olisi ollut diagnoosi? Aiemmin lupasin itselleni, että seuraavalla kerralla pyydän häntä kahville. No viimeksi jäi sitten pyytämättä, kun menin ihan sekaisin :) Vieläkin on vähän sekava olo.
Pyydähän nyt kahville vain, täällä ainakin yksi nainen on odotellut jo jonkin aikaa erään miehen tekevän aloitteen... :)
Yritän kerätä rohkeuteni ja ryhdistäytyä. Mutta entä jos hän onkin varattu ja olenkin tehnyt aivan väärät johtopäätökset niistä katseista ja kauniista hymystä? Valitettavasti naisista ei suoraan näy ulospäin ovatko varattuja vai vapaita :) Etenkin jos ei ole sormusta sormessa.
Olen 21-vuotias sisäänpäinkääntynyt nainen.
Pelkoni ihastuessa:
* Etten saa sanaa suusta tai sekoan sanoissani.
* Että annan vihaisen vaikutelman itsestäni, koska jännittää ja jännitys näkyy kasvoissa epämiellyttävänä ilmeenä (enkä huomaa tätä, kunnes muistan vasta jälkeenpäin, että AI NIIN... damn).
* Olen liian vastenmielinen tehdäkseni aloitetta; harva olisi kovinkaan otettu, jos menisin tunnustamaan kiinnostukseni. Eri asia olisi, jos olisin mahtava persoonallisuudeltani (sosiaalinen, avoin, hauska, karismaattinen), niin ulkonäköä ei ehkä tarvitsis hävetä niin paljon.
* Torjutuksi tulemisen pelko, tilanteessa, jossa ihastuksen kohde häpäiseekin minut muiden silmäparien alla (tai kertoo ystävilleen ja he alkavat vilkuilemaan minua huvittunut ilme kasvoillaan).
En jostain syystä pelkää punastumista. Tavallaan ohitan punastumiseni ajattelemalla esimerkiksi, että on nyt niin kuuma päivä, niin kaikilla on naama punainen... ja kun huomaa, että suurimmalla osalla on (kesän kuumuuden ja talven kylmyyden takia), niin olo helpottuu. :) Olen myös kuullut, että jos alkaa ajattelemaan viileitä asioita punastuessaan, niin punastuminen hiukan helpottuu tai "asettuu aloilleen". Minusta punastumisessa ei ole mitään vikaa, punastui sitten hiukan tai kauttaaltaan. Ihminen on ainoa, joka siihen kykenee. Ja syystä.
musta ei ole kyllä kauheen mukavaa punastua. ja yleensä se käy juuri niin että tunnen kuinka lämpö alkaa levitä kasvoille. sitä ei sitten estä enää mikään. NOLOA!
minäkin olen ihastunut työkaveriin, mutten aio sitä kertoa, se että näkyykö se naamasta ja eleistä..en tiedä..ehkä.
ei pysty katsomaan silmiin pitkään vaan laskee katseen johonkin muuhun asiaan/tekemiseen.
ärsyttää vaan kun ei ole aihetta tehdä mitään tuttavuutta ja ne omat tunteet joille ei mahda mitään.
luulen et se toinen tietää/on huomannut mun olotilani. pitäis olla uskottava, niin miten se onnistuu kun sekoilee ja yrittää välttää katsetta. toinen sitten tuijottaa siinä vieressä silmä rävähtämättäkään.
pöhköpää: oletko mies vai nainen?:)
nainen olen. ja ihan onnellisessa avioliitossa.
eli en haluakkaan edes tehdä tuttavuutta. mutta nää tunteet...
En pelkää punastumista, enkä ujostele, jos mies tietää, että olen hulluna häneen. Hyvä jos tietää, niin saapahan ainakin tietää, että joku tykkää. Sehän on positiivista. Jos olen ihastunut, en yhtään peittele. Tänäänkin katsoin ihastelevasti, vaikka muut näkivät. Ei se mua haittaa laisinkaan. Nämä on luonnollisia asioita, että joku tuntee vetoa aina johonkuhun.
Olen aika flirtti. Jos jossakin on komea ja upean aurinkoinen mies, niin kyllä minä hymyilen. Joskus flirttailen vain mukavien vähän iäkkäämpienkin miesten kanssa, jotka on hurmaavia ja katsovat sillä silmällä minua.
Ei flirtti ole niin vakavaa.. Ei se heti suhdetta tarkoita!
Mutta jos ihastun, on joskus vaikea lähteä flirttiä pidemmälle ja ihastuksen kanssa on enemmän vaikeana. Tykkään kuitenkin siitä jännityksestä. Se on hauskaa.
heh, olen 40 vee ja punastellut koko tämän vuoden puolet vanhemman työkaverin kanssa tekemisissä ollessani, koska hän vaan on jotenkin ihana. harmittaakin koska haittaa keskustelua, kun on lämmin tunne rinnassa ja tavarat tippuu: ja olisi varmaan tavallaan hauskempaa jos ei punastelisi vaan voisi oikeasti jutella rennommin. toisaalta olen vain onnellinen koko tunteesta. en ole kovin avoin muuten tunteistani ja olemme molemmat varattuja joten asia tuskin muuttuu miksikään ja työkuviotkin muuttuvat. täytynee vain yrittää pysyä rauhallisena ja ystävällisenä.... tsemppiä kaikille ja kiitos vertaistuesta!
Punastelu ei johdu aina ihastumisesta, miehet olettaa liikoja.
Moni mies punastellut. En todellakaan oleta niiden olleen ihastuneita.