Olisin halukas tietämään miten teillä epiduraalin laitto vaikutti ponnistusvaiheeseen? tekikö siitä helpon tai vaikean!? Helpottiko kipua vai lisäsikö? Ja onko ponnistusvaiheeseen mahd. saada jotain kivunlievitystä, itsellä väliliha todella herkkä ja tiukka joten ponnistus pelottaa!
Mieltäni askarruttaa myös kuinka pitkä matka on joka äidin pitää vauva ulos ponnistaa eli siis kohdunsuulta ulos?
kiitos vastauksista jo etukäteen!
Mieltäni askarruttaa myös kuinka pitkä matka on joka äidin pitää vauva ulos ponnistaa eli siis kohdunsuulta ulos?
kiitos vastauksista jo etukäteen!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselleni on epiduraali laitettu vain ensimmäisessä synnytyksessä ja silloinkin se meni pieleen, eikä auttanut ollenkaan. Kivut ja ponnistuksen olen kestänyt ilokaasun avulla kahdessa synnytyksessä ja viimeisen synnytyksen täysin luomuna, kun ei mitään ehditty :) Eli avusta en tiedä, mutta suunnitella ei kannata, kokemuksesta sen tiedän.
Ponnistusvaiheen kivut alapäässä on usein hyvin lyhytaikaiset ja jos episiotomia joudutaan tekemään, usein ehditään puuduttamaan alue ensin.
Ponnistusmatka on lyhyt, noin 10 senttiä?! :D Nauratti kun mittailin ;) Mutta se pään ja hartioiden tulo ulos on kivuliain vaihe.
Mutta ne kivut unohtuvat nopeasti, minäkin olin jalkeilla välittömästi ja istumaankin pystyin saman vuorokauden aikana ihan kovalla penkillä.
hei. Mulla epiduraali auttoi pahimman supistuskivun ollessa päällä joka minusta on pahempi kipu kuin ponnistaessa.
Kun ponnistus vaihe lähenee, epiduraalipuuduke alkaa vähetä joten tunnet tarpeen ponnistaa.
Itselläni oli myös tiukat paikat joten välilihanleikkaus välttämätön vaikka toivoin ettei tarvitsisi leikata. Arpi kuitenkin parani nopeasti ja alapäästä ei huomaa onko leikelty (hyvä ompelija ja pieni haava.)
Suosittelen epiduraalia kunhan pyydät sen heti ettei liian myöhäistä, ensisynnyttäjänä en lähtisi luomuna kärsimään.Kohdunsuun avautuminen tosi kipeää!
Minä vertasin synnytyksissäni kohdunsuun avautumista kuukautiskipuihin. Itselläni on ollut tosi kivuliaat kuukautiset ennen lapsia ja avautumisvaihe ei ollut kivuiltaan niihin verrattuna paljon pahempi. Itseäni auttoi rentoutuminen ja rauhallinen kävely tuossa vaiheessa.
Epiduraalin sain nuorimman kanssa. Se vei kivut kokonaan, mutta myös ponnistuksen tarpeen. Kätilö kehotti sitten ponnistamaan, kun monitorit niin näyttivät.
Synnytys sattuu ja jälkeenpäinkin voi istuminen olla ikävää. Tärkeintä on kuitenkin vauva. Vauvaankin sattuu tunkeutua ahtaasta synnytyskanavasta läpi. Itselleni ajatus vauvasta ja hänen näkemisestään vihdoinkin on ollut se synnytysten kantava voima.
Minulle kätilö kertoi kun epiduraalin vaikutus alkoi vähenemään ja pyysin lisää että ei "saa" ponnistaa jos ei tunne mitään. Epiduraali vei minulta kivut kokonaan niin että nukahtelin vähän väliä. Ponnistus vaiheessa ei paljoon tuntunut mikään ( väliliha leikattiin ponnistus vaiheessa ilman puudutusta), jos kätilö joatin sanoi minä siihen että joo joo ja eikun ponnista ei siinä kerenny kipuja aattelemaan vaan sitä että nyt se vauvaulos sieltä ja HETI... sitten se olikin siinä rinnan päällä punainen tuhiseva nyytti joka hamusi rintaa maailman MAHTAVIN tunne!