Esitän toivomuksen etteivät aborttia syvästi vastustavat tule nyt kertomaan kuinka olen murhannut lapsen tai muuta, olo on tarpeeksi hirveä jo muutenkin.
Olen juuri tehnyt abortin. Ehkäisy petti miehen kanssa, josta olen eronnut emmekä ole hänen tahdostaan missään tekemisissä enää. Huomasin vasta välirikon jälkeen olevani raskaana. Vaikka aika oli ihan väärä niin yhden lapsen kanssa olisin pärjännyt ehkä yksinkin vaikka pelkäsin ettei sekään onnistu, mutta ultrassa lääkäri kertoi että odotan kaksosia. En olisi millään saanut elätettyä kahta, töissä ei ole vakipaikkaa ainoastaan määräaikaisia sopimuksia, enkä ole opiskellut peruskoulun jälkeen mitään. Rakastuin jo sikiöihin mutta en usko että olisin pelkällä rakkauden voimalla saanut pidettyä heitä hengissä. Silti minua tavallaan kaduttaa ihan kamalasti ja syyllisyys painaa. En pysty ajattelemaan mitään muuta enkä saa aikaiseksi yhtään mitään. En olisi uskonut tämän sattuvan näin paljon, koska tämä oli ainut vaihtoehto. Tuli aivan hirveä ikävä, tyhjyys ja yksinäisyyden tunne kun tajusin ettei siellä kohdussa ole enää mitään. Jouduin tekemään abortin sairaalassa kaksoisraskauden takia, ja itse toimenpide oli niin kivulias etten pystynyt ajattelemaan juuri muuta kun kipua ja pahoinvointia. Pyörtyilin, oksentelin ja kramppasin niin pahasti etten jaksanut edes vastailla hoitajien kysymyksiin siitä kuinka henkisesti jaksan. Kun kivut olivat helpottaneet ja pääsin kotiin, iski tämä henkinen pahoinvointi. Mietin kokoajan millaisia lapsista olisi tullut jos kaikki olisi mennyt toisin, ja mitä he ajattelisivat minusta. Haluaisin pyytää jotenkin anteeksi, mutten tiedä keneltä ja millä tavalla. En ole kertonut asiasta juuri kellekkään joten en tiedä kenelle puhuisin tästä. Haluaisin tietää onko muita joille on iskenyt tällainen katumus, ja miten siitä pääsee yli.. Pelkään että sekoan päästäni
Olen juuri tehnyt abortin. Ehkäisy petti miehen kanssa, josta olen eronnut emmekä ole hänen tahdostaan missään tekemisissä enää. Huomasin vasta välirikon jälkeen olevani raskaana. Vaikka aika oli ihan väärä niin yhden lapsen kanssa olisin pärjännyt ehkä yksinkin vaikka pelkäsin ettei sekään onnistu, mutta ultrassa lääkäri kertoi että odotan kaksosia. En olisi millään saanut elätettyä kahta, töissä ei ole vakipaikkaa ainoastaan määräaikaisia sopimuksia, enkä ole opiskellut peruskoulun jälkeen mitään. Rakastuin jo sikiöihin mutta en usko että olisin pelkällä rakkauden voimalla saanut pidettyä heitä hengissä. Silti minua tavallaan kaduttaa ihan kamalasti ja syyllisyys painaa. En pysty ajattelemaan mitään muuta enkä saa aikaiseksi yhtään mitään. En olisi uskonut tämän sattuvan näin paljon, koska tämä oli ainut vaihtoehto. Tuli aivan hirveä ikävä, tyhjyys ja yksinäisyyden tunne kun tajusin ettei siellä kohdussa ole enää mitään. Jouduin tekemään abortin sairaalassa kaksoisraskauden takia, ja itse toimenpide oli niin kivulias etten pystynyt ajattelemaan juuri muuta kun kipua ja pahoinvointia. Pyörtyilin, oksentelin ja kramppasin niin pahasti etten jaksanut edes vastailla hoitajien kysymyksiin siitä kuinka henkisesti jaksan. Kun kivut olivat helpottaneet ja pääsin kotiin, iski tämä henkinen pahoinvointi. Mietin kokoajan millaisia lapsista olisi tullut jos kaikki olisi mennyt toisin, ja mitä he ajattelisivat minusta. Haluaisin pyytää jotenkin anteeksi, mutten tiedä keneltä ja millä tavalla. En ole kertonut asiasta juuri kellekkään joten en tiedä kenelle puhuisin tästä. Haluaisin tietää onko muita joille on iskenyt tällainen katumus, ja miten siitä pääsee yli.. Pelkään että sekoan päästäni
Vastaukset 5
Vanhimmat
No kyllähän sinä tiedät että tässä massa kellä tahansa on mahdollisuus pärjätä vakka viitosten kanssa, ja ainahan lapsen voi antaa adoptioonkin, eli vaihtoehtoja olisi kyllä ollut... Mutta kiitos kun tulit kertomaan rehellisesti kokemuksesi, toivotaan että muut osaavat nyt ajoissa välttää tekemästä vastaavaa virhettä.
Mitä harhoja sä taas tulit horiseen, saitko jo sen aivo-oksennustes joka väliin tunkemisen orkkus??? :DDDDD Sun paskatörkys on NIIIN nähty ja sieltähän se TAAS kerran ähti tursuaan, ..mutta joo, eihän näitä jaksa enää edes sen enempää kommentoidakaan,... XDDDD
"aloittajalle taasen jos ahistaa niin mene puhumaan lääkärillesi siitä niin saat keskusteluapua.. "
Ja kukas surmansuosija se siellä lipilipittelee kieli ruskeena?? :DDDDD ai että ku iljettää toi sun "hyväntahtoisuutes" ja "ystävällisyytes" kylähän kaikki ton paskan läpi näkee..YÄK!!!
Kylläpä kaunistelematon rehellisyys ottaa koville verikynsi-traumakallolla XDDDDD Toivottavasti sekoot lopullisesti...XDD
Itselleni on siunaantunut kaksospojat, enkä tekisi mitään toisin. Silti täytyy myöntää että ilman miestäni ja perhettäni en olisi selvinnyt heidän kanssaan yksin (molemmilla pienenä koliikki). Sinun täytyy vaan uskoa nyt että teit oikean ratkaisun, varmasti ajattelit kaikkien parasta. Voimia!
Aloittaja, sinun kannattaisi nyt mennä pikaisesti puhumaan kuitenkin jollekin. Onhan sinulla ollut kriisi ja kaikki ihmiset tarvii kriisipaikoissa keskusteluapua, oli syy mikä tahansa.
Kokemuksesta tiedän, että ammattitaitoinen psykologi on paras apu. Minä masennuin synnytyksen jälkeen ja olin itsekin seota päästäni. Tarvit varmaan ensinkin lääkäriapua akuutisti. Ota yhteyttä esimerkiksi oman kunnan terveyskeskukseen asiassasi, ja he varaavat ajan sinulle sieltä joko lääkärille tai psykologille tai neuvovat eteen päin. Jos haluat jutella anonyyminä:
Tässä valtakunnallisia kriisi- ja tukipuhelimia:
http://maakunta.kainuu.fi/alltypes.asp?menu_id=768
http://www.nyyti.fi/tietoa/auttajatahot/
Suomen Mielenterveysseura
puh. 01019 5202
ma–pe 09–06, la 15-06 ja su 15–22
www.mielenterveysseura.fi/tukea_ja_apua/kriisipuhelin/
Seksuaaliterveysneuvonta
puh. (09) 644 066 (Puhelin toimii normaalin puhelun hinnalla)
ma–ke klo 13–15
"Keskeytyksen jälkeen keskustelut lääkärin tai sairaanhoitajan kanssa voivat auttaa käsittelemään tapahtunutta asiaa. Myös sosiaalityöntekijä on sairaalassa vanhempien tavattavissa. Hänen kanssaan voi keskustella uuden elämäntilanteen mukanaan tuomista asioista.
Myös sairaalapastorin tai sairaalateologin kanssa voi keskustella raskauden keskeytyksen aiheuttamista tunteista.
Oman kunnan terveyskeskuspsykologilta on mahdollista saada keskusteluapua. Psykologeja työskentelee myös perheneuvolassa, jossa perheitä tuetaan äkillisissä muutoksissa. Halutessa voi yhteyttä ottaa myös mielenterveystoimistoon. Neuvolan terveydenhoitajan kanssa voi myös keskustella raskauden keskeytyksen jälkeen."
Kriiseistä selviää aina. Täytyy vaan olla joku jonka kanssa jakaa kriisi jotenkin. Sinun ei tarvitse mitenkään kärsiä tästä myöhemmin jos pääset nyt nopeasti juttelemaan. Et tosiaan sekoa, mutta tuo johtuu siitä että olet kovin yksin ja jokainen tarvii läheistä tuollaisessa tilanteessa. Hormonitoiminta voi olla myös sekaisin. Tsemppiä sinulle! Olen varma että asia helpottaa ja syksyllä asiat on jo toisin!